Hyppää sisältöön

Talonpoikaiskulttuuri

Oulujokivarren pysyvän asutuksen ja kulttuurin perusta edustaa peräpohjalaista maanviljelyskulttuuria. Nykyisen Vaalan kunnan alueella sijaitseva Lamminahon tila kuvaa hyvin alueen talonpoikaista historiaa ja rakennusperinnettä. Lamminahon tila perustettiin uudistilaksi Oulujoen rannalle 1750-luvulla. Lamminahon suvulle tila siirtyi 1800-luvun taitteessa, kunnes suvun viimeiset edustajat suoraan alenevassa polvessa lahjoittivat koko tilan Museovirastolle vuonna 1992. Oulujoen valjastaminen vaikutti merkittävästi tilan maatalouden ja muiden elinkeinojen edellytyksiin, kun Oulujoki Osakeyhtiö lunasti vuonna 1948 yhteensä 24 hehtaaria tilan maita. Lamminahon tila jäi Nuojuan ja Jylhämän voimalaitosten väliin syntyneen patoaltaan rannalle, joka ennen oli muodostanut 9 km pitkän Niskakosken, monine kiperine virtapaikkoineen eli "korvineen". Lamminahon tilan kohdalla oli Niskakoskessa virtainen suvantolampi, Lamminlampi, jonka kohdalla vesi nousi 11 metriä, peittäen alleen kaikki rantaniityt.

Lamminahon tilan elinkeinot olivat Oulujokivarren tiloille tyypillisiä: tilalla harjoitettiin karjanhoitoa, maanviljelyä, tervanpolttoa, kalastusta. Jokimatkailu oli 1800-luvun lopulta lähtien merkittävä lisäelinkeino Oulujoella. Matka koskiveneellä Vaalasta Ouluun oli osa Suomen matkailijayhdistyksen vuonna 1887 perustamaa, Viipurista lähtevää matkareittiä, joka kiinnosti myös ulkomaalaisia kalastusmatkailijoita. Lamminahossa kestittiin ja majoitettiin 1890-luvulla englantilaisia kalatusmatkailijoita. Kontaktit tulivat kajaanilaisen tehtailijan Herman Renforsin ja oululaisten kauppaporvareiden vältyksellä. Vesireitti oli myös pääasiallinen kulkuväylä aina 1940-luvulle saakka ja koskiveneiden laskusta huolehtivat valan tehneet valtion virkamiehet, laskumiehet, joita Lamminahon talossa oli kahdessa polvessa.

Nykyisin Vaalan Lamminaho on kesäisin avoinna yleisölle. Tilan rakennuskanta käsittää parikymmentä rakennusta liki 200 vuoden ajalta, jotka muodostavat eheän - vaikkakin ajallisesti monikerroksisen - pihapiirin Oulujoen törmälle.

 

W.J Snellman kirjoittaa vuonna 1929:

Olethan, lukijani, kuullut kosken äänen? Jos se on korvissasi soinut, niin varmaan pauhu on tavalla tai toisella sinua lumonnut. Mutta oletko koettanut myöskin ymmärtää tuota soittoa? Tiedäthän, missä Niskankoski on. Olet ehkä laskenutkin sen putoukset, sillä siitähän alkaa maailman merkillisin venereitti. Jos vielä et olisi sitä tehnyt, niin tee se pian. Olet velvollinen rikastuttamaan sieluasi niillä kauneusaarteilla, joita isänmaa sinulle tarjoaa.

(Niskakosken salaisuus)

Julkaistu 11.4.2014 klo 15.38, päivitetty 11.4.2014 klo 15.38
Julkaisija: