Asutuksen vaiheita

Oulujokivarren asutuksen historia ulottuu esihistorialliselle ajalle 6800-6000 eKr. Asutus muodostui alueille, jotka olivat kohonneet merestä Oulujärven suulla. Varhaisimmat  jokivarren alueelta tehdyt esihistorialliset löydöt, jotka edustavat esikeraamista kulttuuria - kivikirveet, taltat ja reikäkirveet - löytyivät Vaalasta Lamminahon tilan mailta. Lisäksi löytöjä on tehty Utajärveltä ja Muhokselta. Oulujoen voimalaitostyöt tuhosivat osittain esihistoriallisia asuinpaikkoja.

Oulujokivarressa oli keskiajalla lappilaista paimentolaisasutusta ja rinnakkaiselo jatkui vielä talonpoikaisasutuksen vakiintuessa. Oulujokivarren talonpoikaisasutuksen vakiintuminen ajoittuu 1500-luvulle. Uudisasutus tyrehtyi Oulujokivarressa 1800-luvulla, koska soveliaat metsät jaettiin isojaossa tiloille, sitävastoin muodostettiin uusia torppia ja mäkitupia. Väestökehitys jatkui tasaisena aina 1940-luvulle saakka asutuksen perustuessa edelleen maa- ja metsätalouteen.

Sakari Topelius kirjoittaa Maamme -kirjassa vuonna 1876;

Korkealla koillisessa virtaavat vuolaat vedet vuoriseuduilta alas, suistuvat Ämmänkoskeen Kajaanin luona ja saavat vähän levätä Oulujärvessä, 123 metriä merenpintaa ylempänä. Siitä ne murtavat vuorten välistä tiensä  luoteeseen päin ja hyökkäävät koski koskelta pauhaten alas Oulun edustalla olevaan merenlahteen. Se on kaunis ja valtava virta kukkuloiden, kallioiden ja hiekkaisten rantojen välissä. Talvi kietoo tämän jättiläisen jääkahleisiinsa koskien välisissä suvannoissa; mutta keväällä se juopi itsensä täyteläiseksi kaikista sulavista hankivesistä ja murtaa kahleensa hirmuisella ryskinällä. Turhaan jääkappaleet ponnistelevat ja puskevat virtaa vastaan; ne paiskautuvat nurinniskoin, murtuvat rikki kallioihin ja juoksevat pirstaleina Ouluun päin.

Julkaistu 11.4.2014 klo 15.30, päivitetty 14.3.2014 klo 15.39
Julkaisija: