Yhdyskuntarakenne

Yhdyskuntarakenteella tarkoitetaan työssäkäyntialueen, kaupunkiseudun, kaupungin, kaupunginosan tai muun taajaman sisäistä rakennetta. Se sisältää väestön ja asumisen, työpaikkojen ja tuotantotoiminnan, palvelujen ja vapaa-ajan alueiden sekä näitä yhdistävien liikenneväylien ja teknisen huollon verkostojen sijoittumisen ja niiden keskinäisen suhteen. Yhdyskuntarakenteen kehitystä ohjataan kaavoituksella ja rakennuslupakäytännöllä.

Pientaloalue Vantaalla
Kuva: Pirjo Ferin, YHA-kuvapankki

Aluerakenne

Aluerakenne-käsitteellä tarkoitetaan laajempien alueiden, koko maan, maakuntien ja maakuntien osien rakennetta. Esimerkiksi kaupungistuminen on ilmiö, jolla on aluerakenteellinen ilmenemismuotonsa. Aluerakenteen kehitystä pyritään ohjaamaan muun muassa valtakunnallisen ja muun liikenneverkon kehittämisellä sekä aluepoliittisin alueiden kehittämisen toimin.

Kaupunkiseutujen ja yhdyskuntarakenteen hajautuminen

Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen hajautumisella tarkoitetaan harvan taajama-alueen kasvua tai hallitsematonta hajarakentamista erityisesti rakentamispainealueilla kuten kaavan lievealueella.  Rakenteen hajautuminen tarkoittaa myös toimintojen välisten etäisyyksien kasvamista, mikä aiheuttaa ongelmia teknisen huollon verkostojen sekä joukkoliikenteen ja palvelujen järjestämiseen.

Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen

Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on kaupunkiseutujen ja taajamien suunnittelun tavoite. Yhdyskuntarakenteen eheyttämisellä tarkoitetaan, että kaupunkiseudun uusi rakentaminen sijoitetaan pääosin jo rakennettujen alueiden yhteyteen täydennysrakentamisella, alueita hallitusti laajentamalla ja tukeutumalla jo olemassa olevaan infrastruktuuriin. Kun rakentaminen sijoitetaan ja mitoitetaan siten, että se käyttää hyväksi ja tukee olevaa yhdyskuntarakennetta, liikennejärjestelmää ja palveluja sekä poistaa niissä havaittuja toiminnallisia, maisemallisia tai kaupunkikuvallisia epäkohtia, se on eheyttävää rakentamista.
Alueellista tietoa, valitse ELY-keskus

Yhdyskuntarakenne – Etelä-Savo

Maakunnan väki vähenee ja ikääntyy. Palveluasumista edistetään. Kaupallisista palveluista kilpailevat valtaväylät ja keskustat.

Maakunnan väki vähenee ja ikääntyy. Palveluasumista edistetään. Kaupallisista palveluista kilpailevat valtaväylät ja keskustat.

Etelä-Savon väkiluku oli vuoden 2018 lopussa 144 615. Väestö väheni vuonna 2018 yli 2500 hengellä. Mikkelin seudulla asukkaita on noin 71 000, Savonlinnan seudulla noin 44 000 ja Pieksämäen seudulla noin 29 000. Väestö vähenee kaikilla seuduilla, viime vuosina eniten Savonlinnan alueella.

Kaupunkien yhdyskuntarakenne on pysynyt verrattain eheänä. Palveluja on vuosien varrella hajasijoitettu muun muassa liikenneväylien varsille, mutta toisaalta on panostettu menestyksellä keskustojen elinvoimaisuuden kehittämiseen.

Etelä-Savon ELY-keskuksen tavoitteena on kolmen kaupunkiseudun toimivuuden ja kilpailukyvyn kehittäminen ja kirkonkylien vetovoiman parantaminen. Keinoina on toimiva, joustava ja sopivalla tavalla ohjaava kaavajärjestelmä maakuntakaavasta asemakaavaan, kehittyvä maapolitiikka, liikennejärjestelmäsuunnittelu ja erilaiset selvitys- ja kehittämishankkeet.

Rakentaminen keskittyy kaupunkeihin

Rakentaminen on ollut erittäin hiljaista viime vuodet. Kaupungeissa on kuitenkin kiinnostusta ja kaavallista varautumista suhteellisen tehokkaaseen asuinkerrostalojen rakentamiseen keskusta-alueille. Palveluasumiseen liittyvä rakentaminen on lisääntynyt. Esimerkiksi Mikkeli on tuonut kerrostalomuotoisen palveluasumisen kaupungin keskustaan. Savonlinnassa on purettu vanhempia kerrostaloja opettajakoulutuksen siirryttyä pois kaupungista. Viime vuosien kuihtuvasta kehityksestä huolimatta Etelä-Savon kaupungit ovat hyvin kilpailukykyisiä miellyttävinä ja turvallisina asuinympäristöinä. Ne ovat kompakteja ja tarjoavat sujuvan arjen. Kompaktius mahdollistaa muun muassa kevyen liikenteen palveluiden edelleen kehittämisen.

Kirkonkylien tavanomaisille asemakaava-alueille rakentaminen on ollut viime vuodet hyvin vähäistä. Väestön vähenemisen seurauksena kirkonkylissä ja entisissä kuntakeskuksissa on suhteellisen paljon tyhjillään olevaa tai vajaakäyttöistä kiinteistökantaa. Tilanne saattaa osaltaan heikentää taajamakuvaa ja sen myötä alueiden elinvoimaa. Haasteena ovat myös rakennusten suojeluun ja rakennusten sisäilmaan liittyvä ongelmat. Haasteet on tunnistettu ja ratkaisukeinoja on etsitty muun muassa Etelä-Savon maakuntaliiton vetämällä taajamahankkeella.

Osa kunnista pyrkii kilpailemaan tarjoamalla suuria asuintontteja lievealueilta ja mahdollisuuksien mukaan rannoilta. Tämä saattaa aiheuttaa paikallisesti yhdyskuntarakenteen hajoamista ja siten kasvaneita kuluja sekä yhteiskunnalle että asukkaille.

Etelä-Savon haja-asutusalueella on vähän selkeää kylärakennetta. Muutamia toimivia kyliä pyritään kehittämään muun muassa kulttuuriympäristöjä ja maisemien säilymistä tukevalla kyläkaavoituksella. Yleensä ottaen haja-asutuksen rakenteessa näkyy yhä kaskitalouden historia, mikä ohjasi asumisen tasaisen hajalleen ja asumukset harjanteiden yläosiin.

Etelä-Savo on mökkeilyn ja matkailun maakunta

Etelä-Savossa on noin 30 000 km rantaa ja eteläinen sijainti on edistänyt runsaan loma-asutuksen muodostumista. Loma-asuntoja on lähes 50 000, mikä on noin 10 % koko maan mökkikannasta. Rantayleiskaavoitus kattaa jo lähes kaikki merkittävät vesialueet. Kaikkiaan Rantojen kaavoissa arvioidaan olevan noin 20 000 rakennuspaikan käyttämätön reservi.

Uusien loma-asuntojen rakentaminen on vähentynyt. Vuosina 2017 ja 2018 rakennettiin noin 160 uutta loma-asuntoa vuodessa, mikä on noin neljäsosa 2000-luvun alkuvuosiin verrattuna. Uudet loma-asunnot sijoittuvat usein jo käyttöön otetuille rakennuspaikoille, eli vanhat vaatimattomat mökit korvaantuvat ajanmukaisemmilla. Tämän vuoksi kaavojen tonttireservi on vähintäänkin riittävä.

Erityisesti Saimaa on houkutteleva ympäristö matkailutoiminnalle. Saimaan varjeltavin luonnonsuojelun kohde, uhanalainen saimaannorppa, asettaa erityisesti matkailutoiminnan suunnittelulle erityisiä vaatimuksia. Myös loma-asutus on pyritty ohjaamaan niin, että norpan suojelu ei vaarantuisi.  Norppa on Saimaan erityisarvo, mikä lisää koko maakunnan vetovoimaa elinympäristönä ja matkailun kohteena. Saimaan Geopark-hanke on mielenkiintoinen avaus matkailun kehittämiseen.

Aktiivista ja uutta suunnitteluotetta tarvitaan

Maakunnan kaavoituksen voimavarat suunnattiin 1990-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella rantayleiskaavoitukseen, sittemmin on tarkasteltu taajamien tilannetta. Taajamien yhdyskuntarakenne ja toimivuus voidaan hallita parhaiten riittävän yleispiirteisellä yleiskaavoituksella. Pieksämäellä ja Mikkelissä on strategiset keskustaajaman yleiskaavat ja Savonlinnassa kaavaa valmistellaan. Lisäksi lähes kaikki maalaiskunnat ovat viime vuosina laatineet taajamayleiskaavoja. Työtä on yhä muun muassa asemakaavojen ajantasaistamisessa, koska taajamissa on vajaasti toteutuneita tai muuten vanhentuneita kaavoja.

Kaavoituksen lisäksi kaupunkien ja kirkonkylien vetovoimaa lisätään erilaisilla kehittämishankkeilla, esimerkkinä Mikkelin kevyen liikenteen kehittämisen hanke. Mäntyharju on tehnyt pitkäjänteistä työtä keskustan kehittämiseksi. Keskusta-alueiden viihtyisyys, toimivuus ja yleinen vetovoimaisuus ovat eräänlainen magneetti, joka kuroo yhdyskuntarakennetta taloudellisemmaksi ja luo samalla elinvoimaa alueelle, myös maaseudulle.

Suuri haaste kaikelle suunnittelulle on taajamien väestön väheneminen ja ikääntyminen. Sama kehitys on vielä pidemmälle edenneenä haja-asutusalueilla. Valmiita malleja taantuvaan kehitykseen sopeutumiseen ei ole olemassa. Toisaalta Etelä-Savon taajamien lähtökohdissa on paljon aineksia erinomaiseksi asuinympäristöksi.

Maakuntakaavan seurantaraportti 2019 antaa hyvän kokonaiskuvan Etelä-Savon yhdyskuntarakenteesta ja sen haasteista:

Julkaistu 4.2.2014 klo 13.48, päivitetty 29.10.2019 klo 10.14
Julkaistu 29.8.2013 klo 15.34, päivitetty 4.12.2014 klo 8.31