Etelä-Savo edistää palveluasumista. Kaupallisista palveluista kilpailevat valtaväylät ja keskustat. Maakunnan väki vähenee ja ikääntyy.
Kaupunkien yhdyskuntarakenne on pysynyt verrattain eheänä. Palveluja on vuosien varrella hajasijoitettu muun muassa liikenneväylien varsille, mutta toisaalta on panostettu menestyksellä keskustojen elinvoimaisuuden kehittämiseen.
Etelä-Savon ELY-keskuksen tavoitteena on kolmen kaupunkiseudun toimivuuden ja kilpailukyvyn kehittäminen ja kirkonkylien vetovoiman parantaminen. Keinoina on toimiva, joustava ja sopivalla tavalla ohjaava kaavajärjestelmä maakuntakaavasta asemakaavaan, kehittyvä maapolitiikka, liikennejärjestelmäsuunnittelu ja erilaiset selvitys- ja kehittämishankkeet.
Rakentaminen keskittyy kaupunkeihin
Rakentaminen on ollut erittäin hiljaista viime vuodet. Kaupungeissa on kuitenkin kiinnostusta ja kaavallista varautumista suhteellisen tehokkaaseen asuinkerrostalojen rakentamiseen keskusta-alueille. Palveluasumiseen liittyvä rakentaminen on lisääntynyt. Esimerkiksi Mikkeli on tuonut kerrostalomuotoisen palveluasumisen kaupungin keskustaan. Savonlinnassa on purettu vanhempia kerrostaloja opettajakoulutuksen siirryttyä pois kaupungista. Viime vuosien kuihtuvasta kehityksestä huolimatta Etelä-Savon kaupungit ovat hyvin kilpailukykyisiä miellyttävinä ja turvallisina asuinympäristöinä. Ne ovat kompakteja ja tarjoavat sujuvan arjen. Kompaktius tarjoaa esimerkiksi kevyen liikenteen palveluiden kehittämiseen erityisen hyvän lähtökohdan.
Kirkonkylien tavanomaisille asemakaava-alueille rakentaminen on ollut viime vuodet hyvin vähäistä. Väestön vähenemisen seurauksena kirkonkylissä ja entisissä kuntakeskuksissa on suhteellisen paljon tyhjillään olevaa tai vajaakäyttöistä kiinteistökantaa. Tilanne saattaa osaltaan heikentää taajamakuvaa ja sen myötä alueiden elinvoimaa. Haasteena ovat myös rakennusten suojeluun ja rakennusten sisäilmaan liittyvä ongelmat. Haasteet on tunnistettu ja ratkaisukeinoja on etsitty muun muassa Etelä-Savon maakuntaliiton vetämällä taajamahankkeella.
Etelä-Savon haja-asutusalueella on vähän selkeää kylärakennetta. Muutamia toimivia kyliä pyritään kehittämään muun muassa kulttuuriympäristöjä ja maisemien säilymistä tukevalla kyläkaavoituksella. Yleensä ottaen haja-asutuksen rakenteessa näkyy yhä kaskitalouden historia, mikä ohjasi asumisen tasaisen hajalleen ja asumukset harjanteiden yläosiin.
Etelä-Savo on mökkeilyn ja matkailun maakunta
Etelä-Savossa on noin 30 000 km rantaa ja eteläinen sijainti on edistänyt runsaan loma-asutuksen muodostumista. Loma-asuntoja on lähes 50 000, mikä on noin 10 % koko maan mökkikannasta. Rantayleiskaavoitus kattaa jo lähes kaikki merkittävät vesialueet. Kaikkiaan kaavoissa arvioidaan olevan noin 20 000 rakennuspaikan käyttämätön reservi.
Uusien loma-asuntojen rakentaminen on vähentynyt. Vuosina 2017 ja 2018 rakennettiin noin 160 uutta loma-asuntoa vuodessa, mikä on noin neljäsosa 2000-luvun alkuvuosiin verrattuna. Uudet loma-asunnot sijoittuvat usein jo käyttöön otetuille rakennuspaikoille, vanhat vaatimattomat mökit korvaantuvat ajanmukaisemmilla. Tämän vuoksi kaavojen tonttireservi on vähintäänkin riittävä.
Erityisesti Saimaa on houkutteleva ympäristö matkailutoiminnalle. Saimaan varjeltavin luonnonsuojelun kohde, uhanalainen saimaannorppa, asettaa erityisesti matkailutoiminnan suunnittelulle erityisiä vaatimuksia. Norppa on Saimaan erityisarvo, mikä lisää koko maakunnan vetovoimaa elinympäristönä ja matkailun kohteena. Saimaan Geopark-hanke on mielenkiintoinen avaus matkailun kehittämiseen.
Aktiivista ja uutta suunnitteluotetta tarvitaan
Maakunnan kaavoituksen voimavarat suunnattiin 1990-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella rantayleiskaavoitukseen, sittemmin on tarkasteltu taajamien tilannetta. Taajamien yhdyskuntarakenne ja toimivuus voidaan hallita parhaiten riittävän yleispiirteisellä yleiskaavoituksella. Pieksämäellä ja Mikkelissä on strategiset keskustaajaman yleiskaavat ja Savonlinnassa kaavaa valmistellaan. Lisäksi lähes kaikki maalaiskunnat ovat viime vuosina laatineet taajamayleiskaavoja. Työtä on yhä muun muassa asemakaavojen ajantasaistamisessa, koska taajamissa on vajaasti toteutuneita tai muuten vanhentuneita kaavoja.
Kaavoituksen lisäksi kaupunkien ja kirkonkylien vetovoimaa lisätään erilaisilla kehittämishankkeilla. Mikkelissä vietiin läpi kevyen liikenteen kehittämisen hanke, joka tosin kaipaa konkreettisia toteutustoimia. Pieksämäki on kehittänyt veturitallien alueesta vetovoimaisen kohteen. Savonlinna edistää vaiheittain keskeisen alueen ulkoasua ja toimivuutta. Maalaiskunnista esimerkiksi Mäntyharju on tehnyt pitkäjänteistä työtä keskustan kehittämiseksi.
Keskusta-alueiden viihtyisyys, toimivuus ja yleinen vetovoimaisuus on eräänlainen magneetti, joka kuroo yhdyskuntarakennetta taloudellisemmaksi ja luo samalla elinvoimaa alueelle, myös maaseudulle.
Suuri haaste kaikelle suunnittelulle on taajamien väestön väheneminen ja ikääntyminen. Sama kehitys on vielä pidemmälle edenneenä haja-asutusalueilla. Toisaalta keskittymistrendi suuriin kaupunkeihin saattaa myös hajaantua useiksi erilaisiksi kehityskuluiksi. Esimerkiksi monipaikkainen asuminen ja työn tekeminen on lisääntymässä ja Etelä-Savon taajamat ja maaseutu tarjoavat asuinympäristön laadun suhteen hyvin kilpailukykyisen vaihtoehdon.