Hyppää sisältöön

Kaavat ja kaavoitus 2005

Kuntien yhteinen yleiskaavoitus

Kunnat ovat voineet maankäyttö- ja rakennuslain aikana vuodesta 2000 alkaen laatia yhteisiä yleiskaavoja. Vuonna 2005 ympäristöministeriö vahvisti ensimmäiset kuntien yhteiset yleiskaavat: Vuoreksen osayleiskaavan Pirkanmaalle ja Oulun seudun yhteisen yleiskaavan 2020, ja näiden yhteispinta-ala oli 3 530 neliökilometriä. Molemmista kaavoista valitettiin. Kuntien yhteisiä yleiskaavoja oli vuoden lopussa vireillä viisi, ja niiden pinta-ala oli kaikkiaan yli 25 910 neliökilometriä: Pohjois-Pohjanmaalla Rokuan yleiskaava ja Oulun seudun yhteisen yleiskaavan muutos ja laajennus (osa vahvistetun kuntien yhteisen yleiskaavan alueista on tullut uudelleen vireille tässä kaavassa), Koillis-Suomen yhteinen yleiskaava, Joensuun seudun yhteinen yleiskaava sekä Etelä-Suomessa Ahvenkosken osayleiskaava. Uusia yhteisiä yleiskaavoja ei vuoden aikana tullut vireille.

Yleiskaavoitus (ei kuntien yhteisiä)

Vuoden 2005 lopussa vanhan rakennuslain aikana vahvistettuja sekä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia (sekä oikeusvaikutteisia että oikeusvaikutuksettomia) yleiskaavoja oli voimassa kokonaan tai osittain lähes 1 200. Näiden yleiskaavojen yhteispinta-ala on 68 210 neliökilometriä, mikä on yli 18 % Manner-Suomen kuntien pinta-alasta. Yleiskaavoitettu alue on lisääntynyt viime vuosina eri puolilla maata. Valta osin yleiskaavat ovat oikeusvaikutteisia ja alueelliselta laajuudeltaan osayleiskaavoja, mutta etenkin Etelä- ja Itä-Suomessa on koko kunnan alueen kattavia yleiskaavoja. Yli 80 prosentissa Manner-Suomen kunnista on oikeusvaikutteinen yleiskaava.

Vuonna 2005 kunnat hyväksyivät 106 yleiskaavaa, ja näihin sisältyi pinta-alaa yhteensä lähes 2 190 neliökilometriä. Muutaman viime vuoden aikana yli puolet kunnista on hyväksynyt yleiskaavan. Vuosittain valmistuneen yleiskaava-alueen pinta-ala on muutamassa vuodessa laskenut puoleen, ja vähentymistä on tapahtunut erityisesti Etelä- ja Itä-Suomessa. Lähes kaikki vuoden aikana hyväksytty yleiskaava-ala sisältyi osayleiskaavoihin ja suurin osa pinta-alasta oli oikeusvaikutteista. Vaihekaavoja ei ole laadittu muutaman viime vuoden aikana. Keskeneräisten yleiskaavojen tilanteesta on saatavilla kattava tieto vain joidenkin ympäristökeskusten toimialueilta. Kuntien yhteiset yleiskaavat käsitellään vuosiseurannassa omana aihepiirinään.

Asemakaavoitus

Asemakaavoista päättäminen siirtyi valtiolta kokonaan kunnille maankäyttö- ja rakennuslain tullessa voimaan. Samalla detaljikaavat yhdistyivät yhdeksi kaavamuodoksi. Ranta-alueiden loma-asutuksen kaavoituksessa on kuitenkin huomioitava myös niitä koskevat erityiset sisältövaatimukset ns. ranta-asemakaavoissa.

Asemakaavoitetun alueen kokonaispinta-ala oli vuoden 2005 lopussa yli 6 370 neliökilometriä, mikä vastaa 1,7 prosenttia Manner-Suomen pinta-alasta. Lähes kaikissa kunnissa on voimassa jokin asemakaava, lukuunottamatta muutamaa Lounais-Suomen kuntaa. Vähintään viidesosa kunnan pinta-alasta on asemakaavoitettu viidessätoista kunnassa. Asemakaavoitetun alueen osuus on suurin Helsingin ja Tampereen seuduilla. (Tilastoluvuista puuttuu joidenkin yksittäisten kaavojen ja pienehköjen kuntien kaavojen pinta-aloja.)

Vuonna 2005 kunnat hyväksyivät yhteensä 1 405 asema- ja ranta-asemakaavaa, ja niiden yhteispinta-ala oli lähes 190 neliökilometriä (pinta-alasta puuttuu Pirkanmaan ympäristökeskuksen alue). Hyväksyttyjen asemakaavojen määrä on muutaman vuoden aikana pysynyt samalla tasolla. Vaikka suurin osa hyväksyttävistä asemakaavoista on kaavamuutoksia, on uuden asemakaava-alueen pinta-ala ylittänyt muutoskaavoilla vuoden aikana osoitettavan pinta-alan. Valmisteilla olevista asemakaavoista ei ole kattavaa tilastoa.

Asemakaavat (ei ranta-asemakaavoja)

Asemakaavojen kokonaispinta-ala ilman rantakaavoja oli vuoden 2005 lopussa lähes 4 090 neliökilometriä. Manner-Suomen pinta-alasta vain hieman yli prosentti on asemakaavoitettu, Uudestamaasta yli viisi prosenttia. Eniten asemakaava-aluetta on suurten kaupunkiseutujen kunnissa. (Tilastoluvuista puuttuu yksittäisten kaavojen ja pienehköjen kuntien kaavojen pinta-aloja.)

Vuonna 2005 kunnat hyväksyivät 1 273 asemakaavaa (ei sis. ranta-asemakaavoja). Eniten asemakaavoja hyväksyttiin suurilla kaupunkiseuduilla. Kaavojen pinta-ala oli yhteensä yli 136 neliökilometriä (luvusta puuttuu Pirkanmaan ympäristökeskuksen alue). Eniten kaavoissa varattiin pinta-alaa asumisen, virkistyksen, liikenteen ja teollisuuden pääluokkiin. Suurimmat kerrosalat osoitettiin asumiseen, teollisuuteen sekä liikkeille ja toimistoille - ja asumisen pääluokan osuus oli suurin myös uudesta kerrosalasta. Aluetehokkuus eli kerrosalan suhde pinta-alaan oli keskimäärin 0,18 vuoden aikana hyväksytyillä kaava-alueilla.

Vuoden 2005 aikana valmistuneiden asemakaavojen (ilman ranta-asemakaavoja) suunnitteluajan mediaani oli 9,5 ja keskiarvo 14,3 kuukautta. Laatimisaika on jonkun verran pidentynyt edellisvuodesta, mutta alueelliset erot ovat suuria. Kaavojen laatimisen kesto on laskettu vireilletulosta ilmoittamisen ja hyväksymisen aikavälinä. Suomen Kuntaliitto ja ympäristöministeriö ovat selvittäneet tarkemmin asemakaavoitusprosessien kestoa ja syitä, ja yhteishankkeesta  on ilmestynyt alkuvuodesta 2007 julkaisu Asemakaavoituksen kestoon voi vaikuttaa.

Ranta-asemakaavat

Vuoden 2005 lopussa oli voimassa yli 4 400 ranta-asemakaavaa, ja niiden yhteispinta-ala oli yli 2 280 neliökilometriä. Suhteellisesti laajimmin rantakaavoitettuja ovat Häme, Etelä-Savo ja Pirkanmaa. Yli 300 kunnassa on ranta-asemakaava, ja suurimmillaan osuus kunnan pinta-alasta on 5 % (huom. tilaston pinta-aloihin sisältyy myös vesialueet).

Kuntien vuosittain hyväksymien ranta-asemakaavojen määrä on noin 130. Eniten pinta-alaa rantakaavoitettiin vuonna 2005 Etelä-Suomeen. Suurin osa kerrosalasta osoitettiin loma- ja matkailualueiden sekä asuinrakennusten korttelialueiden pääluokkiin. Lomarakennuspaikkoja asemakaavoitettiin eniten Etelä-Suomessa. (Kaavojen sisältötiedot perustuvat kuntien ympäristöhallinnolle toimittamiin asemakaavan seurantalomakkeisiin, joita saatiin vuodelta 2005 yli 83 % hyväksyttyjen ranta-asemakaavojen määrästä.) Vuoden aikana ranta-asemakaavoitetun alueen pinta-ala kasvoi kokonaisuudessaan verrattuna edellisvuosiin, ja lisäys tapahtui Etelä-Suomessa kun taas muualla maassa rantakaavoitettiin aiempaa vähemmän.

Julkaistu 28.2.2014 klo 13.58, päivitetty 6.10.2015 klo 12.44