Rakennussuojelu

Rakennussuojeluasiassa kannattaa ensimmäisenä lähestyä maakuntamuseota, joka voi auttaa rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon määrittelyssä. Sen jälkeen on mietittävä, olisiko sopiva suojelukeino kaavoitus vai suojelu rakennusperintölailla. Etenkin jos kohde sijaitsee asemakaava-alueella, on keskusteltava kunnan kanssa kaavasuojelun mahdollisuudesta.

Mitä lakia sovelletaan?

Rakennussuojelun yleiset tavoitteet, kohteet ja kriteerit määritellään laissa rakennusperinnön suojelmisesta eli rakennusperintölaissa.

Suojelun keinona rakennusperintölakia käytetään asemakaavoitetun tai asemakaavoitettavaksi tarkoitetun alueen ulkopuolella.

Asemakaavoitetulla alueella rakennussuojelu toteutetaan yleensä ensisijaisesti maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti kaavamääräyksin. Eräissä tilanteissa myös asemakaava-alueella voidaan antaa erillinen suojelupäätös rakennusperintölain nojalla. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, jos rakennuksen sisätiloja suojellaan.

Kirkollisten rakennusten suojelemiseen sovelletaan kirkkolakia tai lakia ortodoksisesta kirkosta.

Kiinteitä muinaisjäännöksiä koskee muinaismuistolaki.

Kuka suojeluesityksen saa tehdä?

Rakennusperintölain mukaisen suojeluesityksen saa tehdä rakennuksen omistaja, valtion viranomainen, kunta, maakuntaliitto tai rekisteröity yhteisö, joka toimii esityksen kohteena olevan rakennuksen sijaintipaikkakunnalla ja jonka toimialaan kuuluu kulttuuriperinnön vaaliminen.

Asemakaavoituksen käynnistymisestä päättää kunta. Kunnan asukkaalla sekä kunnassa toimivalla yhteisöllä ja säätiöllä on kuitenkin oikeus tehdä aloitteita kunnan toimintaa koskevissa asioissa.

Miten rakennusperintölain mukainen suojeluesitys tehdään?

Rakennusperintölain mukainen suojeluesitys tehdään kirjallisesti vapaamuotoisena. Esityksessä on oltava tiedot rakennuksesta, sen sijaintipaikasta ja omistajasta sekä perustelut suojeluesitykselle. Tärkeitä esityksessä kerrottavia tietoja ovat myös mm. rakennuksen ikä, käyttöhistoria ja siihen liittyvät tapahtumat, ulkoasun/sisätilojen säilyneisyys sekä asema osana historiallista kokonaisuutta tai kulttuurimaisemaa. Esitykseen kannattaa liittää perusteluja selventäviä karttoja, kuvia tai asiakirjajäljennöksiä.

Jos esityksen tekijänä on rekisteröity yhteisö, esitykseen tulee liittää selvitys yhteisön voimassa olevista säännöistä ja nimenkirjoitukseen oikeutetuista henkilöistä, esimerkiksi ajantasainen ote yhdistys- tai kaupparekisteristä.

Suojeluesitys osoitetaan sille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus), jonka toimialueella kohde on.

ELY-keskus voi myös omasta aloitteestaan ryhtyä toimenpiteisiin rakennuksen suojelemiseksi.

ELY-keskus voi kieltää kohteen vaarantamisen prosessin aikana

ELY-keskus voi kieltää kohteen arvoa vaarantavat toimenpiteet, kuten purkamisen (vaarantamiskielto). Kiellon yhteydessä omistaja voidaan velvoittaa ryhtymään tarpeellisiin suojaamistoimenpiteisiin rakennuksen suojelun turvaamiseksi.

Vaarantamiskielto on voimassa kunnes suojelua koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu, ellei toisin määrätä. ELY-keskuksen on käsiteltävä suojelua koskeva asia kahden vuoden kuluessa kiellon antamisesta.

Museovirasto antaa lausunnon, ELY-keskus päättää

Museovirasto antaa lausunnon suojeltavaksi esitetyn kohteen kulttuurihistoriallisesta merkityksestä ELY-keskukselle. Tämän lisäksi ELY-keskus pyytää kunnalta, rakennuksen ja kiinteistön omistajalta tai haltijalta sekä viereisten kiinteistöjen omistajilta tai haltijoilta lausunnon. Saatujen lausuntojen ja mahdollisten neuvottelujen jälkeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus joko määrää kohteen suojeltavaksi tai hylkää suojeluesityksen.

Jos kohde määrätään suojeltavaksi, ELY-keskus alistaa päätöksensä ympäristöministeriön vahvistettavaksi. ELY-keskuksen hylkäävä päätös puolestaan tulee lainvoimaiseksi, ellei siitä valiteta. Valitusviranomainen on ympäristöministeriö.

Ympäristöministeriö vahvistaa päätöksen

Ympäristöministeriö joko vahvistaa tai jättää vahvistamatta ELY-keskuksen suojelupäätöksen. Vahvistamatta jättäminen saattaa johtua esimerkiksi siitä, että olosuhteet päätöksen jälkeen ovat olennaisesti muuttuneet.

Ministeriön päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.

Lisätietoja

Hallitussihteeri Matleena Haapala, puh. 0295 250 332, etunimi.sukunimi@ym.fi

YmpäristöneuvosTuija Mikkonen, puh. 0295 250 184, etunimi.sukunimi@ym.fi

Julkaistu 21.8.2015 klo 15.25, päivitetty 23.5.2019 klo 12.23