Metallia metsässä


Eko-Elmeri Metallia metsässäEko-Elmerin huolenaiheena on tässä kuussa väärään paikkaan joutunut metalliroju. Jokainen suomalainen tuottaa vuodessa metallijätettä noin 15 kg/henkilö. Mikäli kaikki Suomessa vuosittain syntyvä metallijäte koottaisiin yhteen kasaan, kasa olisi valtava. Metalli on kuitenkin siitä hieno materiaali, että sitä voidaan kierrättää lähes ikuisesti laadun siitä kärsimättä. Metallinkeräysastiaan toimitettu tölkki voikin saada uuden hienon elämän esimerkiksi osana polkupyöränrunkoa. Uusiokäyttöön päätyminen edellyttää, että metalli on toimitettu asianmukaisesti oikeaan keräyspisteeseen.

Pienmetalleille, esimerkiksi säilyketölkeille, löytyy omat keräysastiansa ekopisteistä. Suuremmissa taloyhtiöissä on usein omat metallinkeräyslaatikkonsa. Isot metalliromut, kuten vanhat autot ja työkoneet, eivät poikkea muusta metallijätteestä. Myös ne tulee toimittaa asianmukaiseen keräyspisteeseen, pois pihoilta ja metsistä lojumasta. Metallia metsässä on kertomus, joka johdattelee tehtävien avulla Elmerin sekä muut lapset huolehtimaan syntyneestä metallijätteestä.

Metallia metsässä

Eräänä iltapäivänä Kerkko-kärpänen keskeyttää Elmerin tietokonepelin. Kerkko viittoilee vaativan oloisena Elmerin ikkunan takana. Aina niin ponteva ja itsevarma Kerkko tuntuu olevan todella hädissään. Hengästyneestä suputuksesta Elmeri saa sen verran selvää, että hän ymmärtää lähimetsässä olevan jotain, mitä Kerkko haluaa näyttää. Elmeri sieppaa pusakkansa tuolin selkänojalta ja seuraa kärpästä kohti metsää. Lyhyin tie Elmerin huoneesta metsään käy ikkunan ulkopuolella riippuvien nuoratikkaiden kautta. Alhaalla hän pyrähtää juoksuun pysyäkseen vikkelän kärpäsen kannoilla.

Metsässä Kerkko johdattaa Elmeriä ensin pientä polkua pitkin ja puron yli, sitten he poikkeavat polulta ja tunkeutuvat tiheän pajupöheikön läpi. Pienellä ruohotuppaita kasvavalla metsäaukiolla Elmeri näkee, miksi Kerkko on tuonut hänet tänne. Tiheäoksaisen kuusen melkein näkymättömissä kyyhöttää pikkuinen jäniksenpoikanen painautuneena puolittain maan sisään. Poikasen kyljet nousevat ja laskevat nopeasti, sen sydän tykyttää pelosta. Kun Elmeri katsoo tarkemmin, hän erottaa jäniksen ympärillä pieniä veripilkkuja. Verijälkiä Elmeri näkee maassakin siellä täällä. Verivana osoittaa jäniksen kulkureitin puun alle. Haavoittunut jänö on etsinyt hädissään suojaa puun alta.

Samassa Elmerin oppaana toiminut Kerkko sanoo: "Katsohan, mitä löysin, kun lentelin ruoanhakumatkalla. Pupuparka on loukannut itsensä säilykepurkin terävään reunaan. Tuolla vähän matkan päässä niitä on kokonainen muovikassillinen. Jänikset ovat näköjään uteliaisuuttaan menneet nuuskimaan niitä. Ymmärräthän, että sellainen, joka on uutta ja outoa, herättää uteliaisuutta ja mielenkiintoa. Varsinkin kun on kyse näin nuoresta jänöstä. Se on vielä niin pieni, ettei se millään voi tulla toimeen täysin yksin täällä metsässä. Mahtaa sen emo olla huolissaan lapsestaan! Milloin te ihmiset ymmärrätte, ettei metsään saa heittää mitä tahansa. Ei metalliromua, ei lasia eikä muutakaan roskaa!"

Kerkon puhuessa Elmeri hiipii lähemmäs jänistä. Siinä hänkin nyt kyyröttää maassa ja yrittää nähdä kerälle kiertyneestä eläimestä, mihin sitä on sattunut. Elmeri tietää, ettei metsän eläimiä noin vain saa lähestyä, puhumattakaan siitä, että ottaisi syliin. Elmeri varoo koskettamasta pupua, koska ihmisen haju voi saada emon hylkäämään poikasen. Tämä jänönpoika on vielä niin pieni, että emo on sen paras hoitaja. Siksi hän päättää jättää poikasen rauhaan ja antaa emolle tilaisuuden löytää poikasensa luo. Ilmeisesti poikasta on sattunut tassuun, koska Elmeri näkee pienen vaaleanpunaisen kielen lipovan vaivihkaa toista takatassua. Pupulla ei ole ainakaan välitöntä hengenvaaraa. Elmeri kohottautuu maasta. Hitaasti ja hiljaa hän perääntyy takaisin tulosuuntaan. Kerkko sen sijaan lennähtää kuiskaamassa jotain pienen jäniksen korvaan. Siinä ilmiselvästi käydään pieni eläintenkielinen keskustelu, koska Elmeri saa kotvan odottaa ystäväänsä. Pian tämä kuitenkin ilmestyy ja tokaisee helpottuneena: "Ikävä juttu pikkukaverille, mutta ehkä hän ottaa tästä opikseen. Saisitte muuten te ihmisetkin parantaa tapanne!"

Tehtävä 1. Keskustelkaa yhdessä seuraavista aiheista:

  • Mitä muuta metallista romua ja jätettä metsässä voi olla? Kerro omia havaintojasi.
  • Mitä haittaa näistä roskista ja jätteistä on eläimille ja muulle luonnolle?
  • Mitä haittaa on esim. vanhoista autonrämistä? Mitä niille pitäisi tehdä?
  • Ota selvää, miten teillä kotona toimitaan metallijätteen kanssa?
  • Minne metallijäte tulisi omalla paikkakunnalla toimittaa?
  • Miksi ihmiset heittävät metalliromua luontoon? Miten tätä roskaamista voisi estää?

Tehtävä 2. Tarina

Kirjoita tarina metallijätteistä metsässä tai puistossa. Virikkeitä tehtävään saat Eko-Elmerin kalvosarjan kalvosta nro. 19. Otsikoi itse tai valitse joku seuraavista aiheista. Kuvita tarina.

  • Autonrämän mietteitä                       
  • Hannu-hirvi ja harmillinen hirvitys                 
  • Vanha säilykepurkki muistelee                     
  • Pikkupupun onnettomuus
  • Ekoluokka järjestää metallitempauksen
  • Elmeri ja Kerkko lentoretkellä metsässä
Kalvo 19(2 Mt) Metalliromu luonnon eläinten riesana

Lisää miettimisenaiheita ja tehtäviä löydät Eko-Elmeri-oppimateriaalista sivuilta 139–146.

Eko-Elmeri Roska-Repen jäljillä materiaalien ihmemaassa (sivut 77–176)

Julkaistu 13.1.2014 klo 14.38, päivitetty 14.1.2014 klo 14.55