Monimuotoiset tarpeet ikäystävällisessä asumisessa

Uutinen 17.1.2017 klo 12.21

Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman 2013-2017 Helsingissä 30.11.2016 järjestämässä Pyöreän pöydän -tilaisuudessa keskustelun kohteena oli ikäystävällinen asuminen. Tilaisuudessa kuultiin alustuspuheenvuoroja ja keskustelua ikääntyneiden asumisen ajankohtaisesta kehittämistyöstä, yhteisöllisyyttä edistävistä ratkaisuista sekä kuntien vanhusneuvostojen vaikutusmahdollisuuksista ikääntyneiden asumisen ja elinympäristöjen kysymyksissä.
 

Vaikuttajatilaisuus
Kansallissalin tilaisuuden keskustelijat ryhmäkuvassa. © Kuva: YHA-kuvapankki


Kansallissalissa Helsingissä järjestetyssä tilaisuudessa ikäystävällinen asuminen herätti vilkasta keskustelua. Tilaisuuteen osallistui kansanedustajia, vanhusneuvoston jäseniä, tutkijoita ja asiantuntijoita eri puolelta Suomea. Tilaisuuden aluksi Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman ohjelmapäällikkö Sari Hosionaho ympäristöministeriöstä kertoi ohjelman tavoitteista ja toimenpiteistä.

Asuntoneuvos Raija Hynynen ympäristöministeriöstä kertoi ajankohtaisesta ikääntyneiden asumisen kehittämistyöstä. Selvitys ikääntyneiden asumisen uustuotantotarpeista, ratkaisuista ja rahoituksesta sekä hallintamuodoista on käynnistynyt ja tulokset valmistuvat keväällä 2017. Vuoden 2017 alussa valmistuu selvitys vanhusneuvostojen roolista ja vaikuttamismahdollisuuksista ikääntyneiden asumiseen ja elinympäristöön liittyvissä kysymyksissä. Asiasta järjestetään myös Vanhusneuvostopäivä myöhemmin keväällä 2017.

Yhteistyö kunnissa tärkeää ikääntyneiden asumisen ja elinympäristöjen suunnittelussa

Lappeenrannan vanhusneuvoston puheenjohtaja Jaakko Tuomi kertoi puheenvuorossaan vanhusneuvostojen roolista ja vaikutusmahdollisuuksista ikääntyneiden asumiseen ja elinympäristöön liittyvissä kysymyksissä. Ikääntyneiden kotona asumistavoitteen toteutuminen edellyttää korostetusti huomion kiinnittämistä asuntojen toiminnalliseen suunnitteluun sekä esteettömyyden että turvallisuuden kannalta. Vanhusneuvostojen osallisuus asuntojen ja elinympäristön suunnittelussa on ollut havaintojen mukaan vähäistä ja ympäristöministeriön koordinoima Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma kysyy vanhusneuvostoilta tätä asiaa kuluvana syksynä. Vanhusneuvostoille kaivataan valtakunnallisia ja alueellisia koulutustapahtumia esteettömän asumisen perusteista ja toimintamalleista. Tuomen mielestä ympäristöministeriö näyttää hyvää esimerkkiä vanhusneuvostopäivillään.

Kansanedustaja Sanna Lauslahti korosti kommenttipuheenvuorossaan jokaisen mahdollisuutta oman elämänsä rakentamiseen. Seniori-ikäisten tarpeet ovat muuttuneet; toisessa päässä ovat hyväkuntoiset aktiiviset ja toisessa jatkuvaa tukea tarvitsevat. Päättäjien tehtävänä on mahdollistaa kotona asuminen ja pitää huolta, että omaishoitajatkin jaksavat. Kuntien vanhusneuvostojen roolia on syytä vahvistaa ja miettiä, miten vanhusneuvostot voitaisiin ottaa jatkossa mukaan jo suunnitteluvaiheessa. Hän korosti myös sukupolvien välisen yhteistyön merkitystä. Sen sijaan, että rakennetaan ikääntyneille keskuksia syrjään, tulisi heidät sijoittaa asutuskeskuksiin lähelle palveluita.

Lahden kaupungin asuntoasiainpäällikkö Ari Juhanila korosti, että useat ihmiset asuvat ja haluavat asua omassa kodissaan, joka on usein omistusasunto. Näiden talojen muuttaminen ikäystävälliseksi on usein vaikeaa, koska asia ei ole yksittäisen ikäihmisen päätettävissä, vaan esimerkiksi hissin rakentaminen edellyttää yhtiökokouksen enemmistöpäätöstä.

Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen erityisavustaja Tea Usvasuo  haluaisi herättää keskustelua siitä, eriytetäänkö eri ikäryhmiä liikaa omiin lokeroihinsa suunnittelussa, kaavoituksessa ja palvelukeskuksissa. Sen sijaan, että jokaiselle ryhmälle rakennetaan omat tilat, tulisi yhteisöllisyyttä tukea muodostamalla seka-alueita kaupunkeihin, jossa palveluita olisi kaikille. Keskustelun herättämisen lisäksi ihmisiä pitäisi osallistaa mukaan suunnitteluun jo alkuvaiheessa.  
 

Tukea asumiseen palvelukortteleilla ja yhteisöllisellä asumisella

Professori Pirjo Sanaksenaho Aalto yliopistosta esitteli Palvelukortteli-konseptin, jonka lähtökohtina ovat väestön ikääntyminen, kuntoutumista tukevien asuintilojen puute sekä palveluiden tuominen koteihin. Palvelukortteli sijoittuu taajaman ydinkeskustaan tai suuren kaupungin osakeskukseen, ja näin se takaa olemassa olevan palvelurakenteen hyödyntämisen ja täydentämisen. Palvelukorttelien tilat ja palvelut ovat avoinna myös muille. Konseptin ansiosta ikäryhmien eriytyminen vähenee ja rakennus koetaan palveluna, eikä tuotteena.

ARA:n erityisasiantuntija Saara Nyyssölä kertoi, että ARA:n näkökulmasta monisukupolvikorttelit ovat hyviä asumisen ratkaisuja jo nyt ja tulevaisuudessa. Kortteleissa asukkaat ovat palvelujen äärellä ja niissä on monipuolisemmat mahdollisuudet ottaa huomioon myös erityistä tukea tarvitsevien ihmisten asumistarpeet kuin jos he asuisivat erillisessä asumisyksikössä irrallaan lähiyhteisöstä.

Kansanedustaja Anneli Kiljunen kommentoi puheenvuorossaan myös palvelukortteliajatuksen tukevan monella tavalla monimuotoisten asumismuotojen kehittämisen tarvetta. Palvelukorttelien mahdollistaminen pitäisi ottaa huomioon jo kaavoituksessa ja suunnittelussa. Kiljunen kannusti myös tutustumaan Eksotessa (Etelä- Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri) kehitettyyn toimintamalliin, jossa palveluja järjestetään kotiin etänä ICT-palveluiden avulla ja lisäksi edistetään ikääntyneiden kotona asumista tukemalla omaishoitoa.

Tutkija Outi Jolanki Tampereen yliopistosta esitteli ASUVA - Asumisen uudet vaihtoehdot ja hyvä vanhuus -hankkeen. Hankkeessa kartoitetaan ja kuvataan yhteisöllisyyttä asuinalueilla edistäviä toimintamalleja ja käytäntöjä, sekä yhteisöllistä asumista edistäviä asumisen malleja, joita on kehitetty Suomessa ja muissa maissa. Lisäksi hanke tarkastelee yhteistöllisyyden yhteyksiä hyvinvointiin. Hankkeen havaintoina asumisyhteisöön muuttamisen koettiin pääsääntöisesti vähentäneen yksinäisyyttä ja turvattomuutta ja lisänneen sosiaalisia kontakteja. Haasteena koettiin olevan toiminnan jatkuvuus, mikäli se perustuu täysin vapaaehtoiseen toimintaan. ASUVA-hankkeen loppuraportti valmistuu keväällä 2017. Jolanki kertoi lisäksi yhteisöllisyyden rakentamisen vaativan usein ajattelu- ja toimintatapojen muutosta. Lisäksi tarvitaan paikallisia ratkaisuja paikallisiin olosuhteisiin asukkaiden ja muiden toimijoiden vahvuuksia hyödyntäen.

Pyöreän pöydän keskustelijat olivat yksimielisiä siitä, että yhteisöllisyyden vahvistaminen ja eri tahojen kuuleminen ikääntyneiden asumisen ja elinympäristöjen kehittämisessä jo suunnitteluvaiheessa ovat askeleita kohti ikäyställisempää asumista.