Yliarkkitehti Erja Väyrynen: Design tarkoittaa myös käytettävyyttä – esteettömyys suunnittelun lähtökohdaksi

Kirjoittaja on ympäristöministeriön yliarkkitehti, joka valmistelee esteettömyyssäännösten uudistamista. Työtehtävissään hän toimii rakennetun ympäristön esteettömyyden edistämiseksi.
 

Rakentamisen esteettömyysmääräykset ovat nyt tapetilla. Määräykset ja ohjeet antavat reunaehtoja ja vähimmäisvaatimuksia asuntojen suunnittelussa ja rakentamisessa. Toivoisin kuitenkin, että perimmäinen tavoite kaikessa rakennetun ympäristön suunnittelussa olisi toimivuus, turvallisuus ja sopivuus kaikille. Esteettömyys on tässä olennainen osa.
 

Erja Väyrynen
Yliarkkitehti Erja Väyrynen, ympäristöministeriö © Kuva: Ismo Helen

On tärkeää, että esteettömyys omaksutaan lähtökohdaksi koko tuotantoketjussa. Valistunut tilaaja osaa sitä edellyttää, suunnittelija sisällyttää sen luontevasti osaksi kiinteistöä ja rakentaja viimeistelee esteettömyyden huolellisella toteutuksella. Väärässä paikassa senttikin on iso mitta.
 

Ei kyse poikkeustarpeesta

Esteettömyyskeskusteluista paistaa paikoitellen vastahakoinen sävy. Esteettömyysmääräykset koetaan suunnittelua rajoittavina tekijöinä, jotka on viimeistään rakennusvaiheessa helppo jättää huomiotta. Suunnittelua tehdään omasta terveen ja liikuntakykyisen ihmisen näkökulmasta ja toisenlaiset ihmiset sivuutetaan poikkeuksina, joille voidaan miettiä erikoisratkaisuja varsinaisen suunnitelman päälle.

Tämän ajattelun toivoisin muuttuvan. Kohta neljäsosa suomalaisista kuuluu ikääntyneiden ikäluokkiin, joiden on pärjättävä arjessaan entistä itsenäisemmin. Heidän lisäkseen toimivasta ympäristöstä nauttivat lastenrattaita työntävät, raskasta kauppakassia kantavat, muuttajat, eri tavoin liikuntarajoitteiset ja vammaiset henkilöt. Nämä ihmiset eivät ole poikkeuksia, vaan huomattava osa tilojen ja ympäristön jokapäiväisistä käyttäjistä. Odotan suunnittelijoilta herkkyyttä ymmärtää ihmisten erilaisuutta.
 

Vanhan voi suunnitella uudelleen

Ikääntyneen näkökulmasta esteettömyys ja tilojen saavutettavuus merkitsevät samoja arkisia asioita kuin muillekin. Itsenäinen arki on mahdollista kodissa, jonne pääsee ja jossa on turvallista toimia. Esteetön koti ei todellakaan tarkoita kalseaa laitosmaisuutta.

Esteettömyyteen liitetään helposti mielikuvia ”vähemmän kauniista”, vaikka esteettömyys voi olla hyvinkin esteettistä. Etenkin silloin, kun esteettömyys huomioidaan suunnittelussa alusta alkaen, voidaan saada aikaan kauniita, toimivia ja turvallisia tiloja. On tosin myönnettävä, että rakennusosien ja tarvikkeiden suunnittelussa ei aina toteudu hyvä, kaikille sopiva design.

Jotta esteettömiä asuntoja saadaan riittävästi, tarvitaan paljon myös korjausrakentamista. Vanhan rakennuksen tai pihan kunnostuksessa ei tarvitse tyytyä hankaliin ratkaisuihin. Asiantuntevalla suunnittelulla ikääntyneiden arkea rajoittavat esteet muutetaan esimerkiksi loiviksi luiskiksi, hyvän otteen tarjoaviksi käsijohteiksi tai automaattisesti syttyviksi valaisimiksi.

Haluaisin nähdä enemmän kauppakeskuksista tuttuja automaattiovia tai toimistojen ovien tapaan kaukosäätimellä toimivia lukituksia ihan asuinkäytössä, helpottamassa tilojen käyttöä ja saavutettavuutta. Haastan suunnittelijat näkemään esteettömyyden kiinteistön toimivuutta, turvallisuutta ja käyttöikää lisäävänä perusasiana.

Julkaistu 11.1.2016 klo 12.06, päivitetty 6.7.2021 klo 14.42