Jukka Rasa: Esteetön kuunteluympäristö – ikääntyneillekin

Olen Kuuloliiton palveluksessa erityisasiantuntijana. Koulutustaustaltani olen arkkitehti. Työssäni kohtaan erilaisia kysymyksiä liittyen kuulovammaisuuteen, kuunteluympäristöön ja kuuntelun apuvälineisiin. Olen itsekin kuulovammainen ja käytän kuulokojetta molemmissa korvissa.

Erityisasiantuntija, arkkitehti Jukka Rasa, Kuuloliito
© Kuva: Jukka Rasa


Ihmiset ovat kaikki erilaisia. Varmaa kuitenkin on, että kaikille meille alkaa ikääntymisen myötä tulla erilaisia vaivoja. Jotkut pärjäävät elämänsä ehtooseen parempikuntoisina kun toisilla taas kertyy jos jonkinlaista vaivaa jo aikaisemmin. Näkökyky heikkenee (muistan hyvin oman äitini valitelleen ikänäön seurauksina sitä, kun ei kaupassa enää kädet riittäneet siihen, että tuotteen olisi saanut riittävän kauaksi hintalapun näkemistä varten. Lukulasit kun olivat jääneet kotiin.), voimat ehtyvät, tukka harvenee ja usein myös kuulo alkaa heikentyä.

Terveydenhoito ja lääketiede ovat kehittyneet ja ihmisen elinikä on pidentynyt. Ns. suuret ikäluokat ovat tulleet vanhuusikään ja aiheuttavat patin ikäpyramidin yläpäähän. Lasten syntyvyys on vähentynyt. Kaikki nämä yhdessä aiheuttavat sen, että vanhuusväestön suhteellinen osuus on lisääntymään päin.

Arvioiden mukaan väestöstä noin 10 – 15 % on jonkinasteinen kuulonalenema. 54 - 66 vuotiaista noin 30 % ja yli 75 vuotiaista jo 65 % on kuulon kanssa ongelmia.

Kuulo-ongelmat siis painottuvat erityisesti ikääntyneiden ryhmään.

Olen itse vähän yli kuudenkymmenen ja minulla on sisäkorvan rappeutumaksi määritelty vaiva. Olen käyttänyt kuulokojeita jo 40 vuotta ja onneksi tekniikka on kehittynyt samaan tahtiin kuin kuulokykyni on alentunut, joten jonkinlainen balanssi on pysynyt kuulon suhteen.

Kuulokäyräni on samantapainen kuin ns. ikäkuulossa, joten omat ongelmani kuulemisen kanssa ovat jotakuinkin samanlaisia kuin iän myötä rapistuneen kuulon kanssa. Korkeiden taajuuksien vaimeneminen haittaa selvän saamista konsonanteista ja saa siten puheen kuulostamaan muminalta.

Menetettyä kuuloa ei saa takaisin. Kuulokojeilla ja apuvälineillä voidaan auttaa selviämään arjen tilanteista, mutta samalle tasolle kuin hyvin kuulevilla ei niiden avulla päästä.
 

Tärkeä kuuloaisti
 

Kuulo on tärkeä, ellei peräti tärkein, aisti ihmisten välisen kommunikoinnin kannalta.

Seurustelu toisten ihmisten kanssa pitää mielen virkeänä. Mahdollisuus osallistua erilaisiin tapahtumiin – luentoihin, teatteriin, kerho- tai yhdistystoimintaan – lisää sosiaalista aktiivisuutta. Aktiivinen ihminen jaksaa paremmin myös arjen rutiineissa.

Kun kuulovamman takia ei enää pärjää keskustelussa, vastailee väärin kysymyksiin tai osallistuu keskusteluun aivan muusta asiasta, kuin toiset. Jos muut vielä nauravat vastauksille, saa se helposti vetäytymään kuoreensa eikä enää uskalla sanoa mitään – syrjäytyy. Huonon kuulon takia ei enää halua – tai uskalla – lähteä kodin ulkopuolelle muiden ihmisten seuraan.

Mediaa seuraamalla voi päätellä, että vanhusten hoidossa kannatetaan kotihoitoa niin pitkään kuin suinkin, ja toki ihmisestä itsestäänkin on kiva asua kotona. Kotona asuva, itse asioitaan hoitava vanhus on – raadollisesti sanottuna – myös yhteiskunnalle halvempi kuin laitoshoito. Kotona asuminen ja itsenäisesti pärjääminen lisäävät myös elämän laatua.

Yhteiskunnan on siis erittäin kannattavaa panostaa hyvän kuunteluympäristön aikaansaamiseksi sekä julkisissa tiloissa että kotona.
 

Hyvä akustiikka
 

Paras ratkaisu kuulemisen ongelmiin on tilojen hyvä akustiikka. Riittävällä äänenvaimennuksella saadaan häiritsevä kaiunta poistettua ja äänieristyksellä voidaan tilojen ulkopuolelta tulevat häiriöäänet vaimentaa. Hyvät kuunteluolosuhteet ovat ensiarvoisia kuulovammaisille, myös – vai sanoisinko etenkin – apuvälineitä käyttäville. Myös hyvin kuulevat kokevat hyvän kuunteluympäristön miellyttävänä.

Kodin akustiikka on yleensä puheen kuuntelun kannalta riittävän hyvä. Pehmeät kalusteet, matot, verhot, ryijyt tuovat sopivasti vaimennusta. Jos asumistyyli on kovin pelkistetty ja suosii kovia pintoja, silloin lisävaimennus saattaa olla tarpeen.
 

Äänensiirto
 

Itselleni tärkeitä asioita kuulemiseen liittyen ovat hyvän akustiikan ja tekniikaltaan kehittyneiden ja erilaisiin tilanteisiin mukautuvien kuulokojeiden lisäksi toimivat äänensiirtojärjestelmät.

Äänensiirrossa ääni siirretään jotain muuta kautta kuin ilman välityksellä kuulijalle. Näin ympäristön häiriöäänet voidaan ohittaa ja puheesta on mahdollista saada paremmin selvää. Äänensiirtojärjestelmiä ovat induktiosilmukka sekä radiotaajuuksia ja infrapunavaloa käyttävät järjestelmät.

Induktiosilmukka on näistä ainoa standardoitu ja toimii siten samalla tavalla teatterissa, kirkossa, luennolla ja kotona vaikkapa television äänen kuuntelussa. Induktiosilmukka on järjestelmistä helppokäyttöisin ja tasa-arvoisin. ”Lähetyspuolella” tarvitaan ainoastaan tilaa kiertävä silmukkajohto, silmukkavahvistin ja siihen liitetty äänilähde, mikrofoni tai vaikkapa televisio. ”Vastaanottimet” ovat valmiina valtaosassa kuulokojeita, kunhan ne vain on aktivoitu kuulokojesovituksen yhteydessä.

Esimerkiksi teatterissa tai seurakunnan tapahtumissa induktiosilmukan käyttö on vaivatonta, kääntää vain kojeensa induktiosilmukan kuunteluun tarkoitettuun, ns. T-asentoon. Joissakin kuulokojeissa tämä tapahtuu jopa automaattisesti.

Oman isäni ja vaimoni vanhempien luona palvelukodissa käydessäni olen havainnut, että televisio on asukkaille tärkeä kapine. Sitä katsotaan sekä omassa huoneessa että yhteistiloissa. Monelta television katselu varmaan jääkin pelkäksi katseluksi, kun äänestä ei saa selvää.

Jos ja kun joskus tulevaisuudessa joudun/pääsen palvelutaloon tai vastaavaan hoitolaitokseen, toivon olevani siinä vaiheessa sen verran tolkussani, että osaan vaatia induktiosilmukan television ja talossa järjestettyjen ohjelmien kuunteluun.


 

Julkaistu 27.8.2018 klo 13.32, päivitetty 6.7.2021 klo 14.19