Kuva: Raili Malinen, YHA Kuvapankki
Jouni Koljonen: Miten turvaamme pelastushenkilökunnan esteettömän pääsyn ikääntyneen kotiin?, 29.6.2015
Kirjoittaja on tietotekniikan ammattilainen ja yrittäjä, joka on kehittänyt ja tuonut oman yrityksensä kautta markkinoille matkapuhelinperusteisia kulunhallinta- ja ovenavausjärjestelmiä. Nämä järjestelmät ovat Suomessa laajasti käytössä mm. kotihoidossa. Jouni uskoo, että viimeisimmän tietoliikenneteknologian valjastaminen asumispalveluiden kehittämiseen tulee jatkossa helpottamaan myös ikääntyneiden asumista ja turvallisuutta Suomessa niin kuin muuallakin.
Kuva: Jouni Koljonen
“Ambulanssia odottavia potilaita kuollut lukkojen taakse” (Turun Sanomat 29.4.2010)
”Yksinäisen sairauskohtaus ja ovi lukossa – ambulanssihenkilöstön erikoistilanne” (www.yle.fi)
“Ambulanssissa pitäisi olla myös sorkkarauta sen kuuluisan 70-luvun ohjeen mukaan, mutta sen käyttö avaimena vaatii vähän harjoittelua, ei onnistu kylmiltään.“ (www.hoitajat.net)
Nämä uutiset ja nettikeskustelut kertovat karua kieltä myös ikäihmisten turvallisuudesta. Vaikka ensihoidon tavoitettavuusaikoihin panostetaan, apua ei aina saada perille. Syinä voivat olla esimerkiksi taloyhtiöiden turvakäytännöt, jotka hidastavat pelastushenkilökunnan pääsyä apua tarvitsevan kotiin.
Sairaankuljettajat joutuvat eri puolilla maata päivittäin tilanteisiin, joissa kotonaan lukkojen takana olevaan potilaaseen ei saada yhteyttä. Hätätilanteessa kuluu usein minuutteja kun pohditaan avun pyytämistä naapureilta, huoltomiehen odottamista tai virka-avun pyytämistä oven murtamiseen. Joskus reitti sisälle täytyy avata rikkomalla kulkureittien rakenteita, esimerkiksi taloyhtiön alaoven lasi. Jos tällaisessa tilanteessa olisikin kyse väärästä hälytyksestä, saattaa pelastushenkilökunta joutua vastuuseen hajotetuista materiaaleista.
Taloyhtiöiden turvallisuuskäytännöt hidastavat pelastustoimia
Taloyhtiöissä asuntojen, porraskäytävien ja yhteisten tilojen lukitusturvallisuustasoa lisätään jatkuvasti. Aiemmin porraskäytävän ovet olivat päivisin auki ja yöaikaan avauksen sai summerilla.
Nykytrendi on se, että myös päivällä porraskäytävän ovi pidetään lukittuna. Sen saa auki avaimella, ovipuhelimella tai koodilukijalla. Yöllä sähköiset avausmahdollisuudet kytketään pois päältä, ja sisäänpääsy onnistuu vain omalla avaimella. Ovien sarjoituksia muutetaan yhä useammin, joten on epätodennäköistä, että ulosannettu avain enää toimii vuoden parin päästä.
Viranomaisten käyttöön tarkoitettua ovikoodia ei juurikaan enää käytetä. Sitä ei pidetä turvallisena ratkaisuna. On yleensä vain ajan kysymys kuinka nopeasti koodi leviää suuren yleisön tietoisuuteen. Käytännössä pelastushenkilökunnan pääseminen kerrostaloihin on käynyt vaikeaksi.
Taloyhtiöiden tulisikin huomioida lakisääteisen rakennuksesta poistumisturvallisuuden lisäksi myös ”hätäsisäänkäynnin” mahdollisuutta. Olisi tärkeää taata pelastuslaitoksen, ensihoidon ja poliisin nopea sisäänpääsy.
Iäkkään ihmisen näkökulmasta on kyse kotona asumisen turvallisuudesta ja turvallisuuden kokemuksesta. Lisäksi omaiset ja lähipiiri kantavat huolta ikääntyneen arjesta ja avun saannista. Ikääntyneiden kotona asuminen kasvaa ja turvallisuutta on tärkeä pohtia.
Ratkaisuna mobiiliavaus
Matkapuhelimet ja älyverkot tarjoavat toimivan ratkaisun. Matkapuhelinavaus on jo laajassa käytössä kotihoidon piirissä. Porraskäytävän ovi ja myös asiakkaan asunnon ovi voidaan avata puhelimella.
Käytännössä järjestelmä tarkistaa, onko puhelimen käyttäjällä oikeus kulkea mainittuna aikana ovesta. Kun ehdot täyttyvät, ovi avautuu. Sisäänkäynnistä jää aina lokitieto. Avaimena toimiva puhelin saa aina ajantasaisen tiedon avausoikeuksista ja niitä puolestaan on helppo hallita verrattuna esimerkiksi taloyhtiön ovien sarjoittamiseen. Esimerkiksi kadonneesta puhelimesta voidaan poistaa avausoikeudet välittömästi. Myös avainturvallisuus paranee, kun ei tarvita fyysisiä avaimia tai pin-koodeja.
Mobiiliavauksen käyttöönotto on taloyhtiöille hyvin kohtuullinen kertainvestointi. Tällä toimenpiteellä tehdään yksi porraskäytävän ovista hätäsisäänkäyntioveksi, josta pelastuslaitoksella ja muilla oikeutetuilla organisaatioilla on valvottu kulkuoikeus 24/7. Matkapuhelinavaus toimii kulkukortin tavoin, se ei edellytä eritystä koulutusta tms. Taloyhtiö voi itse tai huoltoyhtiön kautta luovuttaa kulkuoikeudet pelastusorganisaatioille harkintansa mukaan. Kulkuoikeudet ovat hallittavissa reaaliaikaisesti turvallisen nettiliittymän kautta samaan tapaan kuin esimerkiksi pankkien verkkopalvelut.
Samoin Pelastuslaitosten tulisi päivittää yksikkökohtaiset puhelimet avainominaisuudella. Optimitilanteessa jokaisessa pelastusajoneuvossa olisi puhelin, joka avaa valvotusti ja kaikkina kellonaikoina kaikki alueen kerrostalojen sisääntuloreittien ovet ja on riippumaton taloyhtiöiden omien lukituskäytäntöjen muutoksista.
Ikääntyneen voi olla vaikea liikkua ja päästä avaamaan asuntonsa ovea, vaikka avun tarve olisi pienempikin. Mobiiliavaus lisää asukkaan ja lähipiirin turvallisuuden tunnetta ja saattaa olla ratkaiseva tekijä avun saamisessa ajoissa perille.
Sirpa Rivinoja: Sorttaaja auttaa ikääntyviä elämänmuutoksissa, 2.6.2015
Kirjoittaja on yrittäjä, jonka työhistoria koostuu tuotepäällikön, sisustussuunnittelijan ja markkinointipäällikön tehtävistä sisustamisen toimialalla. Idea Sorttausavusta syntyi hänen jäätyään työttömäksi. Myös omakohtaiset kokemukset raskaasta läheisen kuolinpesän selvittelystä olivat tärkeä ajuri tämän ikäihmisille ja heidän läheisilleen suunnatun palvelun syntymisessä.
Kuva: Sirpa Rivinoja
Ikääntyneiden asumisturvallisuutta voidaan parantaa lisäämällä nousutukia, leventämällä oviaukkoja tai nostamalla valaistuksen tehoja. Lisäksi on paljon koteja, joihin on kertynyt runsaasti tiellä olevaa tavaraa.
Kun tavarakertymä ylittää tietyn rajan, ei kodissa asuja itsekään enää pysty hallitsemaan järjestystä. Tavarat läjittyvät, kulkuväylät kapenevat. Teknisten parannusten rinnalle tarvitaankin apua tavaroiden hallintaan ja vähentämiseen.
Parastaikaa eläköityvä suuri ikäpolvi on säästäjäsukupolvea. Pitkään säilytetyistä tavaroista voi kuitenkin muodostua taakka. Muuton lähestyessä ja ikääntyessä tietoisuus säilyttämisen turhuudesta kasvaa. Lapsetkaan eivät ehkä osaa arvostaa vanhoja esineitä, ja he mieluummin hankkivat uutta, juuri omaan makuun sopivaa. Runsas tavaramäärä saattaa aiheuttaa häpeän tunnetta.
Kodin järjestämishalun motiivina voi toimia myös halu itse päättää, mitä tavaroille tapahtuu. Ikääntynyt ihminen saattaa pelätä tavaroidensa joutuvan mustaan säkkiin jälkipolvien toimesta.
Luotettavaa tavaran sorttaajaa tarvitsevat myös leskeksi jääneet. Oma kokemukseni tällaisesta tilanteesta oli, että olisin halunnut avukseni luotettavan henkilön edesmenneen puolisoni irtainta koskevaan päätöksentekoon.
Ulkopuolisen mielipiteen avulla arviointi muuttuu helpommaksi ja rationaalisemmaksi. Päätetään myös, mitkä nimenomaiset tavarat säästetään: mitä tai ketä varten.
On sopivaa ja terapeuttista perustaa omat muistolaatikot eri henkilöille. Arviointikriteerit muuttuvat, kun kuvittelee muistolaatikon saajan puolesta, mikä hänelle olisi merkityksekästä ja arvokasta.
Yhteiskunta odottaa yhä useammin myös sairastavien henkilöiden kotona asumista. Fyysisen ja/tai henkisen kunnon heikkeneminen voi osaltaan vaikuttaa tavaramäärän nopeaan kertymiseen ja puutteisiin kodin siisteydessä. Niinpä myös hygieniasyyt voivat olla peruste vähentää tavara- ja roinakertymiä.
Hyvä materiaali uuteen käyttöön
Tällaisiin havaintoihin perustuen käynnistin Päijät-Hämeen alueella Sorttausapu-palvelun vuonna 2011. Ammattijärjestäjät palvelevat kaiken ikäisiä ihmisiä tavarakaaoksen hallinnassa. Likaiset ja rikkinäiset tavarat lajitellaan jätteeksi, tarpeelliset järjestetään ja tarpeettomat kerätään kirppiskasseihin.
Sorttausapu eroaa ammattijärjestäjistä sen suhteen, että materiaaleja ja tavaroita väylätään eteenpäin tarvitseville tahoille, olkoon ne sitten käsityöläisiä, kestovaippayhdistyksiä, harrastajateattereita tai ekovaatesuunnittelijoita – tai hyväntekeväisyysjärjestöjä. Tietynlainen ”nuukuus” on muodikasta, ja siihen on myös hyvät perusteet. Hyviä materiaaleja ei pidä polttaa energiaksi, jos niitä voi vielä käyttää uudessa käyttötarkoituksessa ja pidentää materiaalin elinkaarta.
Ikäihmisille suunnattu sorttauspalvelu auttaa lisäksi myymään kodin arvotavaroita. Läheisiä informoidaan myyntiaikeista, ja jätetään riittävästi aikaa perhepiirissä sopimiseen. Yleensä vaikeiksi koetut puheenaiheet mieltymyksistä ja ennakkoperinnöstä tulevat keskusteltaviksi. Koettu helpotuksen tunne ei ole siis vain ikäihmisen vaan laajemmankin perhepiirin yhteinen tuntemus.
Ikäihmisen elämänmuutostilanteeseen kohdistuu usein poikkeuksellisia kulueriä. Kun realisoinnilla saadaan lisätuloa, on muutto tai muutos helpompi läpäistä. Palvelutyöstä voi tehdä verotuksessa kotitalousvähennyksen ikäihminen itse tai tämän täysi-ikäinen lapsi. Tavallisessa suomalaiskodissa palvelun lopputuloksena ovat isommat tuotot kuin kulut.
Hilkka Pentsinen: Kymenlaaksossa herätty uusien monialaisten ja –ammatillisten toimintamallien kehittämiseen ikääntyneiden kotona asumisen tukemiseksi, 10.2.2015
Kirjoittaja on toiminut Kotona asumisen edistäminen – hankkeen projektipäällikkönä Kouvolan Aikuiskoulutuskeskuksessa. Hanke toteutettiin Kymenlaakson alueella vuonna 2014. Hankkeen rahoittajana toimivat Euroopan Sosiaalirahasto (ESR) ja Hämeen ELY-keskus.
Kuva: Projektipäällikkö Hilkka Pentsinen, Aikuiskoulutuskeskus Kouvola
Kotona asumisen edistäminen – hankkeen tavoitteena on ollut mm. löytää ratkaisuja ja ratkaisumalleja siihen, miten voidaan edistää ikäihmisten kotona asumista sekä miten monialaista ja moniammatillista yhteistyötä voidaan tarjota koteihin parhaalla mahdollisella tavalla. Hankkeen aikana etsittiin myös ratkaisua, kuinka kodin muutostöitä voidaan toteuttaa.
Hankkeen aloitusvaiheessa toteutettiin Kymenlaakson alueella kartoituskysely hankkeen kohderyhmälle. Kyselyyn osallistui 52 vastaajaa. Vastaajista suurin osa asui omistusasunnoissa, joista kuvattiin tämän hetkistä kotona asumisen tilaa. Vastaajien ikäjakauma oli 65-93 vuotta.
Kartoituksessa selvitettiin kotona asumisen jatkuvuutta, kodin muutostöiden tarvetta, kodinmuutoksen työntekijöiden saatavuutta ja kotona asumisen halukkuutta.
Vastauksista saatiin tietoa kotona asumista edistävistä ja hidastavista osatekijöistä. Kartoituksen tuloksina, asumismuodosta riippumatta, vastaajien huolenaiheeksi nousi yksin asumisen ja yksin selviytymisen pelko.
Jos kotiin ei ole saatavilla riittävää tukea, pelkästään kodin muutostyöt eivät takaa vastaajien mukaan riittävää turvallisuutta. Kaikissa ikäryhmissä kodin muutos- ja korjaustyötarpeet olivat samanlaisia. Liian iso asunto tai piha lisäävät kodista luopumisen halukkuutta. Vastaajien oman arvion mukaan(n=38) tarvittavan kodinmuutostyön vaikutus asumisen jatkumiseen lisääntyi noin kahdeksan vuotta.
Kodinmuutostyöhön ja- korjaamiseen ollaan halukkaita sijoittamaan omaa rahaa, jos sopiva muutostyön osaaja on löydettävissä. Asunnon omistajan toimintakyvyn heikkeneminen lisää kodinmuutostyön tarvetta, mutta luotettava muutostyöntekijän saatavuus huolestuttaa. Korjaustyön rahoituksista vastaajilla ei ollut riittävästi tietoa, vastaajista yli puolet toivoivat saavansa lisää tietoa.
Kartoituskyselyn tulosten perusteella aloitettiin alueellisen asiantuntija/kokemusasiantuntija -foorumin perustaminen.
Asiantuntija/kokemusasiantuntija -foorumin tehtävänä on ollut selvittää uusien kotona asumista edistävien palvelumallien mahdollisuuksia. Foorumin työpajoihin kutsuttiin edustajia noin 80:sta eri yhteisöstä. Työpajoihin osallistui 21–25 henkilöä. Mukaan ilmoittautui Kouvolan kaupungin, Kouvolan kaupungin Vanhusneuvoston, Kouvolan Kansallisten Senioreiden, Kouvolan Eläkkeensaajien, Kouvolan Kuulon, Kouvolan Vammaisneuvoston, Suur-Kouvolan Omaishoitajayhdistyksen, Vanhustyön Keskusliiton, Kouvolan Reumayhdistyksen, Mielenterveysyhdistyksen, Kouvolan seudun Invalidien ja Kouvolan Aikuiskoulutuskeskuksen edustajia.
Kokemus-ja asiantuntija työpajojen kehittämistyön tuloksia
A) Kouvolan kaupungin palveluprosessin tukena voidaan kokeilla ”sosiaalisen talonmiehen”-mallia, joka toteutetaan vapaaehtoistoiminnan voimin. Asiantuntijaryhmä ehdottaa, että toiminnan käynnistämiseen ja pilotointivaiheeseen haetaan hankerahoitusta.
B)Työpajatoiminnan aikana kehitettiin uutta alueellista Facebook -ryhmää ikäihmisille (Vanhusryhmä Kymi). Foorumi voi parhaimmillaan aktivoida kotona asuvia ikäihmisiä keskustelemaan päivän polttavista teemoista. Facebook -ryhmän kehittäminen jatkuu edelleen.
C) Uudet osaajat –koulutus: työryhmä esitti vanhamuotoisen kodinhoitajakoulutuksen uudelleen käynnistämistä. Koulutuksenjärjestäjä esitteli uutta hyvinvointicoach –koulutusmallia työryhmälle. Työryhmä arvioi koulutuksen käyneen henkilön sijoittumisen mahdollisuutta kotona asuvan ikäihmisen tueksi. Malli havaittiin hyväksi. Koulutusta kannattaa kehittää ja suunnitella tulevaisuuden tarpeita varten.
D) Teknologisten turvallisuusjärjestelmien tarpeen arviointi yhdistetään ennaltaehkäisevien kotikäyntien yhteyteen.
Hankkeen aikana toteutettu alueellisten toimintaverkostojen yhdistäminen on tuottanut julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä ja vuoropuhelua. Tulevia kotona asumisen kehittämisen osa-alueita varten alueella toimii verkosto, josta löytyy tarvittavaa osaamista ja asiantuntijuutta.
Mitä jää jäljelle kun hanke päättyy?
Hankkeen aikana syntyneet tulokset ja toimenpide-ehdotukset pyritään viemään eteenpäin.
Aikuiskoulutuskeskus Kouvola on lupautunut vastaamaan asiantuntija/kokemusasiantuntija -foorumin koollekutsumisesta. Foorumin yhteinen näkemys on, että alueellista monialaista ja moniammatillista yhteistyötä tarvitaan. Alustavasti on sovittu, että foorumi kokoontuu keväällä ja syksyllä sekä lisäksi tarvittaessa alueellisen toiminnan kehittämisen ja mahdollisten toimeksiantojen johdosta.
Työpajoissa kehiteltyjen palvelumallien toiminnan eteenpäin vieminen tapahtuu nimettyjen vastuuhenkilöiden toimesta.
Kotona asumisen edistäminen -hankkeen tietoa ja osaamista on voitu hyödyntää uuden hankkeen kehittämistyössä. Hankkeen aikana on syntynyt tarpeita jatkaa edelleen kotona asumisen tukemista.
Kotona asumisen edistäminen -hankkeen aikana todettujen koulutustarpeiden edistäminen etenee; hyvinvointicoah koulutus jatkuu ja esteettömyyskartoitus -koulutusta tullaan järjestämään alueellisesti.
Teknologisten turvallisuusjärjestelmien yhdistäminen kotona asumisen toimenpiteisiin arvioidaan ennaltaehkäisevien kotikäyntien yhteydessä. Hankkeen aikana on havaittu, että monien toimijoiden tavoitteet ovat samanlaisia; senioriasumisen rakentaminen, kodin muutostyöt, koulutuksen edistäminen ja teknologian kehittäminen tähtäävät yhteiseen päämäärään. On hyvä pohtia vanhojen käytänteiden uudistamisen mahdollisuutta. Hankkeessa opittuja hyviä käytänteitä on hyvä jatkaa uudistunein voimin yhteistyössä.
Lisätietoa: projektipäällikkö Hilkka Pentsinen, Aikuiskoulutuskeskus Kouvola, etunimi.sukunimi@kvlakk.fi
Kuva: Hilkka Pentsinen. Hollannin Dementia Villagen Lifestyle -puutarhassa.
Seija Örn: Pienetkin muutokset tekevät kodista toimivamman - HIP hei! Nyt eivät hyvät neuvot ole kalliita!, 2.2.2015
Kirjoittaja toimii hankekoordinaattorina ja HIP-palveluneuvojana Hyvän ikäasumisen palvelukeskus HIP:ssä. HIP on Joensuussa toimiva kodin esteettömyyteen, toimivuuteen ja turvallisuuteen keskittyvä matalan kynnyksen palvelukeskus. Tammikuun loppuun 2016 kestävää HIP -hanketta hallinnoi Eläkeliiton Pohjois-Karjalan piiri ry ja rahoittajana toimii Raha-automaattiyhdistys RAY. Lisäksi toiminnassa on mukana yrityksiä, järjestöjä ja Karelia ammattikorkeakoulu / ISAK.
Kuva Seija Örn: Hankekoordinaattori Seija Örn (keskellä) ja Eläkeliiton Pohjois-Karjalan Piiri Ry:n
yhdistysaktiiveja tutustumassa Respecta Oy:n toimintaan ja tuotteisiin.
Kun ikää karttuu ja voimat vähenevät mutkistuu monen ikäihmisen päivittäisistä perustoimista ja arkirutiineista selviytyminen. Korkeat kynnykset, liukkaat matot, heikko valistus sekä ahtaat pesutilat hankaloittavat elämää ja aiheuttavat vaaratilanteita ja tapaturmia. Jo pienillä omatoimisilla muutoksilla pystytään kuitenkin tuomaan turvaa asumiseen. Kotia kannattaa katsoa ”vieraan silmin” ja miettiä myös läheisten kanssa onko liikkumisen esteenä huoneessa esimerkiksi liikaa tavaraa. Voisiko keittiössä järjestellä tarpeelliset tavarat helpommin saataville? Onko pieni yövalo tarpeen wc:n kulkureitille? Myös pienet apuvälineet voivat tehdä ikäihmisen arjesta sujuvaa.
Kotiympäristön esteettömyys lähtee jo pihalta; autolla olisi hyvä päästä tarvittaessa aivan oven eteen. Huomiota kannattaa kiinnittää myös lukitukseen ja lukkojakin pitäisi muistaa huoltaa; muutama tippa lukkoöljyä auttaa monesti pitämään lukon ja avaimen käyttökuntoisina ja toimivina. Luiskat, kaiteet ja liukkauden torjunta tuovat lisäturvaa ja kulku postilaatikolle tai omenapuun luo olisi hyvä olla tasainen ja valistu.
Kodin ei silti tarvitse muuttua laitosmaiseksi, vaan kannattaa ajatella myös viihtyisyyttä. Onneksi valittavana on esim. laadukkaita, hyvin kotiolosuhteisiin ja ikäihmisten tarpeisiin soveltuvia huonekaluja joissa yksityiskohdat on mietitty juuri ikäihmisten tarpeita vastaaviksi. Suurempiin korjauksiin ja hankintoihin on hyvä varustautua pitkällä aikavälillä kodin normaalien kunnossapitokorjausten yhteydessä.
Vaikka tietotulva onkin suuri, on silti huomattu, että palveluja ja tuotteita tarjoavat yritykset ja ikäihmiset asiakkaina eivät välttämättä kohtaa ja löydä toisiaan. Aina ei ole helppoa löytää juuri itselle ja omaan kotiin sopivaa ratkaisua. Eläkeliiton Pohjois-Karjalan piiri ry vastaa haasteisiin Hyvän ikäasumisen palvelukeskus HIP –hankkeella ja sen avulla käynnistyneellä HIP- neuvontapalvelulla.
Elokuussa 2014 RAY:n tuella käynnistetty uusi neuvontapalvelu on tarkoitettu kaikille pohjoiskarjalaisille ikäihmisille sekä heidän läheisilleen. Neuvontapalvelu on asiakkaille maksutonta, mutta toteutettavat remontit ja varusteet ovat tavanomaisia hankintoja. Neuvontapalvelusta voi kysyä apua oman kodin varusteluun liittyen ja vaikkapa siihen mistä löytäisin hyvän ja luotettavan remonttimiehen.
HIP toimii Joensuussa Respectan toimitiloissa, Torikatu 42 ja sieltä löytää palveluneuvojan aina torstaisin ja perjantaisin klo 10-14. Maanantaista keskiviikkoon palveluneuvoja liikkuu eri puolilla Pohjois-Karjalaa ikäihmisten tilaisuuksissa ja kotikäynneillä. HIP- toiminnassa on mukana tällä hetkellä yhdeksän yritystä, jotka tarjoavat palvelujaan ja ratkaisujaan. Mukana yhteistyössä on myös laaja seniorijärjestöjen ja -toimijoiden joukko Pohjois-Karjalan alueelta.
Asukkaalla oleva turvallisuuden tunne on tärkeä kotona asumista edistävä tekijä. Kodin remonttia kannattaa miettiä hyvissä ajoin, vaikka toimintakyvyssä ei vielä olisi ongelmiakaan. Turvallisuuden tunne kotona syntyy myös vaikkapa tutuista tavaroista ja elämän varrella tallennetuista muistoista. Sosiaalinen turvaverkosto ja tieto siitä, että palvelut ovat saavutettavissa luovat turvallisuuden tunnetta ja sitä voidaan vahvistaa sillä, että oma kotiympäristöä muokataan asujalleen toimivaksi.
Lisätietoa:
Laura Sormunen: Porvoossa kävellään ikäihmisten kamuina, 16.1.2015
Kirjoittaja toimii Porvoon kaupungin hyvinvointikoordinaattorina.
Ulkoilu ja kävely vähenevät usein ikääntymisen myötä heikentyneen lihasvoiman ja tasapainon, kaatumisen pelon ja teiden liukkauden vuoksi. Ulkoilu ja kävely ovat mitä parhain, toimintakykyä ylläpitävä harrastus. Ulkoilu tuottaa iloa myös huonosti liikkuville tai pyörätuolissa istuville.
Porvoon kaupunkistrategian keskeinen tavoite on ikääntyneiden toimintakyvyn, osallistumismahdollisuuksien ja kotona asumisen edistäminen. Porvoossa asuu noin 3 300 yli 75-vuotiasta. Heistä 90 prosenttia asuu kotona. Ikääntyneiden määrän lisääntyessä Porvoossa panostetaan yhä enemmän eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön ja vapaaehtoistyön merkitys korostuu.
Porvoossa on viime syksystä saakka ollut käynnissä uudenlainen vapaaehtoistyö, kävelykamutoiminta, jonka tavoitteena on saada vapaaehtoisia kamuja kävelemään kotona, palvelutaloissa ja vanhainkodeissa asuvien ikääntyneiden kanssa. Kävelykamutoiminta alkoi kampanjalla, joka haastoi kaikki porvoolaiset kävelemään ikäihmisten kamuina. Oman kävelytarinan ja kuvan sai jakaa Porvoon kaupungin facebook-sivuilla.
Kampanja sai kaupungissa sykähdyttävän vastaanoton. Kaupunginjohtaja ja johtavat viranhaltijat näyttivät mallia kävelemällä palvelutalon asukkaiden kanssa. Yksityishenkilöt kävelivät oman läheisen, naapurin tai tuttavan kamuna ja yhdessä porvoolaisten yhdistysten, oppilaitosten ja yritysten kanssa järjestimme kävelytempauksia palvelutaloihin ja vanhainkoteihin. Kävelytempauksia on tullut valtava määrä ja osa kouluista aikoo ottaa kävelykamutoiminnan osaksi koulun omaa toimintasuunnitelmaa. Myös seurakunta on lisännyt rippikouluohjelmaan säännöllisen ulkoilun ikääntyneiden kanssa.
Kuva: Laura Sormunen. Porvoon Strömborgskanin koulun oppilaat ottivat kävelykamuhaasteen vastaan
Osana kampanjaa järjestimme kävelykamukursseja, joilta vapaaehtoiset saivat tietoa liikunnan ja ulkoilun merkityksestä ikääntyneille ja valmiuksia kävelyssä avustamiseen. Järjestettyjen kurssien kautta saimme kaupunkiin 50 eri-ikäistä vapaaehtoisten kävelykamua. Kaikille vapaaehtoisille on löytynyt oma kävelyseuraa- ja tukea kaipaava ikäihminen, jonka kanssa käydään ulkoilemassa molempien voimavarojen ja mahdollisuuksien mukaan.
Kampanja päättyi ennen joulua, mutta kävelykamutoiminta jatkuu myös tulevaisuudessa. Kävelytempauksia järjestetään palvelutaloihin ja vanhainkoteihin säännöllisesti ja toiminnan kehittämistä suunnitellaan. Kevään aikana tullaan järjestämään uusi kamukurssi ja porvoolaisia innostetaan mukaan toimintaan. Edelleen moni ikääntynyt odottaa omaa kamua, jonka kanssa kävely on kevyempää. Raitis ilma, lintujen äänet ja vaihtuvat maisemat antavat ikääntyneelle ja kävelykamulle uutta elinvoimaa ja iloa pitkäksi aikaa.
Lisätietoa Kävelykamutoiminnasta:
Marika Nordlund: Käyttäjälähtöistä ikäteknologiaa? 1.12.2014
Kirjoittaja toimii KÄKÄTE-projektin (Käyttäjälle kätevä teknologia -projekti) projektipäällikkönä. KÄKÄTE on Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton ja Vanhustyön keskusliiton yhteinen, vuosina 2010–2014 toimiva projekti. RAY-rahoitteisen projektin tavoitteena on teknologian keinoin tukea ikäihmisten hyvää arkea ja kotona asumista sekä helpottaa ikäihmisten parissa työskentelevien työtä.
KÄKÄTE - käyttäjälle kätevä teknologia: sanat tuntuvat lähes itsestään selvyyksiltä. Moni ikäteknologia-alaa tuntematon yllättyy kuullessaan, että ikäihmisten tarpeet huomioivaa teknologiaa on tarjolla vain vähän. Teknologia aiheuttaa ikääntyneille monia haasteita. Laitteiden painikkeet ovat liian pieniä, selkeitä käyttöohjeita ei ole, ylipäätään laitteen käyttöä on vaikea hahmottaa. Listaa voisi jatkaa vaikka miten pitkään, mutta olennaisin lisäys edellisiin lienee se, ettei tarjolla ole luotettavaa vertailutietoa eri laitteista, eikä paikkoja, joissa voisi rauhassa tutustua laitteisiin, kokeilla ja opetella niiden käyttöä.
Onko siis ihme, ettei kotona asuvilla ikäihmisillä ole juurikaan teknisiä ratkaisuja käytössään, vaikka periaatteessa mahdollisuuksia olisi kotona asumisen avuksi? Kun Vanhustyön keskusliiton ja Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton yhteinen KÄKÄTE-projekti alkoi vuonna 2010, saimme moneen kertaan avata sanayhdistelmää kysyjille: mitä käyttäjälle kätevä teknologia tarkoittaa? Projektin nimi ainakin jäi kysyjien mieleen, ja se on osaltaan edesauttanut ikäihmisten teknologiatarpeiden ja -toiveiden esiin nostamista. Käyttäjälle kätevä teknologia on käyttäjälähtöistä. Käyttäjät - tässä tapauksessa ikäihmiset itse sekä heidän parissaan työskentelevät ammattilaiset - pitäisi ottaa mukaan teknologian kehittämiseen heti alkuvaiheessa. Tämäkin tuntuu itsestään selvältä, mutta käytännössä niin ei vain yleensä tapahdu.
Marika Nordlund
Poikkeuksia on toki olemassa, mutta moni teknologian kehittäjä ajattelee käyttäjätiedon keräämiseen riittävän, että kysyy mielipidettä omalta isoäidiltään tai joukolta 55-vuotiaita. Yhden ihmisen tai ns. nuorempien senioreitten näkemyksiä ei voi yleistää kattamaan kaikkia ikääntyneitä. Tiedämme, että tarpeet ja toiveet vaihtelevat paljon. Jos ei selvitetä laajasti käyttäjäryhmän tarpeita, vastaa markkinoille tuleva tuote harvoin iäkkään käyttäjän toiveita. Yleensä juuri iäkkäimmät tarvitsivat eniten teknisiä ratkaisuja kotona asumisen tueksi. Jos tuote on todella tarpeellinen, se menee kaupaksi, vaikka käytettävyys ei olisikaan paras mahdollinen. Jos taas tuote ei ole todella tarpeellinen, se ei mene kaupaksi. Olisi siis sekä teknologiaa tarjoavien yritysten että käyttäjien etu, jos laitteita kehitettäisiin käyttäjälähtöisesti. Jostain syystä ikäihmisiä ei nähdä kuluttajina, vaikka yhä enemmän lehdissäkin kirjoitetaan hyvin toimeentulevista senioreista, jotka ovat valmiita satsaamaan hyvinvointiinsa.
KÄKÄTE-projektin viisivuotinen työ päättyy vuodenvaihteessa. Ikäteknologia-alalla tekemistä kuitenkin riittää edelleen monille toimijoille. Avainkysymys on, miten ikäihmisten käyttöön saadaan helppokäyttöistä, käyttäjien näkemykset huomioivaa ja aidosti arkea tukevaa teknologiaa, joka on myös hyvin designattua ja kaunista. Jo nyt on olemassa monenlaisia kotona asumisen avuksi tarkoitettuja laitteita, kuten erilaiset muistuttimet, automaattisesti virran katkaisevat kodinkoneet ja lieden käyttöturvallisuutta lisäävät varoittimet. Kotihoidossa käytössä ovat turvarannekkeet, joiden hälytyspainiketta painamalla saa tarvittaessa apua. Jotta laitteet saadaan leviämään käyttöön laajasti ja tavalliseksi osaksi ikääntyneiden arkea, tarvitaan kuntien, teknologian tarjoajien, ikäihmisten ja heidän omaistensa yhteistyötä ja kykyä kuunnella toisiaan. Ensin on luotava yhteinen ymmärrys ja kieli: miten teknologiasta ja erilaisista käyttöön liittyvistä tarpeista puhutaan. KÄKÄTE on aloittanut tätä työtä järjestämällä seminaareja ja keskustelufoorumeja, joissa eri toimijat voivat kohdata. Järjestöt eivät kuitenkaan voi yksin vastata vuoropuhelun luomisesta, vaan myös kuntien, kehittämistahojen ja yritysten panosta tarvitaan.
Anna-Liisa Romppanen: Ikääntyvän asuminen maaseudun idyllissä - energiaköyhyys kolkuttelee nurkissa, 8.10.2014
Kirjoittaja on insinööri, joka toimii Joensuun kaupungin korjausneuvojana. Hän on myös valtakunnallisen Hissi Esteetön Suomi 2017 -hankkeen ohjausryhmän jäsen. Anna-Liisa Romppasen kirjoitus käynnistää blogikirjoitusten sarjan, jossa kirjoittaja tarkastelee käytännönläheisesti, asiakkaan näkökulmaa unohtamatta, korjausneuvonnassa esille tulleita ajankohtaisia ikääntyneiden asumisen kysymyksiä.
Anna-Liisa Romppanen, Joensuun kaupunki
Ikääntyvä asuu maaseudulla, ikääntyvässä sähkölämmitteisessä omakotitalossaan. Sähkö oli halpaa vielä 35–40 vuotta sitten, kun talo rakennettiin. Ja öljykin oli halpaa. Kauniin luonnon ympäröimänä ja naapureitakin on, vielä! Pihalla voi liikkua turvallisesti, istua keinussa, hoitaa pientä puutarhaa, jutella naapurin kanssa postilaatikolla tai aidan yli. Poiketa joskus kahville puolin tai toisin. Kaupungin keskustaan pääsee, jos lähikaupungissa asuvat lapset antaa kyydin. Tai kimppakyydillä, jos sellainen on tarjolla. Linja-auto ei ole liikennöinyt kylälle enää vuosiin. Taksiin on varaa vain pakollisiin lääkärimatkoihin. Elämä on suht mallillaan, kun kunto on vielä kohtalainen. Mutta!
Kunto heikkenee pikkuhiljaa. Ei jaksa ulkoilla ja hoitaa pientä puutarhaansa. Kompastuukin niin herkästi pieniin esteisiin. Lapset ovat muuttaneet kasvukeskuksiin jopa satojen kilometrien päähän. Päivittäin vaihdetaan kuulumiset puhelimitse, tai harvemmin. Naapurista valot sammui äskettäin, he muuttivat kaupunkiin. Ikääntyvä istuu keinutuolissaan televisio seuranaan ja ehkä kissa, iäkäs jo sekin. Se käy omin päin ulkona, ei tarvitse ulkoiluttaa. Sairaus- ja lääkekulut haukkaavat yhä isomman osan eläketuloista. Ja sähkökulut. Sähkön siirtokin maksaa pian enemmän kuin itse sähkö. Lämmityskuluissa täytyy säästää. Leivinuunia tai varaavaa takkaa ei jaksa lämmittää eikä halkoja ole varaa ostaakaan. Maksavat niin paljon. Patterit pidetään päällä vain tuvassa ja makuukammarissa. Parissa muussa huoneessa ei raaski pitää pattereita päällä, korkeintaan peruslämmön verran, ne kun ovat tyhjillään suurimman osan ajasta. Ne tyhjilleen jääneet lastenhuoneet! Hämärätunti jatkuu, säästetään sähköä valoissakin.
Täytyisi vaihtaa lämmitysmuotoa, pois sähköstä, halvempaan. Ja ne ledit lamppuihin. Auttaisikohan ilmalämpöpumppu. Sekin maksaa ja sen asentaminen maksaa. Ja tuottaneeko se lämmintäkään kuin nimeksi. Maalämpö, sitä kehutaan, että energia on ilmaista. Niin on, mutta hankintana kallis. Ja vie sekin sähköä jonkin verran. Kun pitäisi säästää arkkurahatkin ja varautua kasvaviin sairauskuluihin, ei niitä voi laittaa maalämmityksen hankintaan. Televisiossa puhuivat aurinkolämmittimistä. Mistä niitäkään saa? Katolle pitäisi laittaa keräimet. En ymmärrä siitä mitään! Ensin pitäisi uusia vesikate, pellityksissä näkyy jo ruosteisia kohtia. Onhan sillä katolla jo ikää. Ja maalatkin pitäisi ulkoseinät ja sokkeli. Ettei vain salaojaputketkin ole tukkeutuneet. Kosteusvauriota ei nyt mitenkään tarvittaisi. Ja ennen kaikkea ikkunat pitäisi uusia, nekin kun ovat alkuperäiset ja pielistä vetää. Mutta mistä rahat!
Pitäisikö asunto myydä ja muuttaa kaupunkiin. Osaisiko sitä kaupungissa elää ja asua? Kun koko ikänsä on näissä maalaismaisemissa viettänyt. Lumityöt tekee nyt kylän toisella laidalla asuva mies, mutta hänkin puhuu, ettei kannata pian traktoria pitää. Jääkö sitä talvella lumen saartamaksi? Eikä täällä asunnot, vanhat ok-talot mene kaupaksi, kuin reiluun alihintaan, jos sittenkään. Ei sillä rahalla osteta kaupungista osaketta, edes yksiötä. Ja vanhainkotejakaan ei enää ole. Kyllä kotona olisi paras asua, mutta pärjääkö sitä yksin, kun kunto hiipuu. Ajatuksetkin lukkiutuu, kun ei ole juttukumppania eikä täältä pääse kaupunkiin kerhoihin, kun joutui luopumaan ajokortistakin. Kaupungissa olisi seuraa ja virikkeitä. Pelottaa tulevaisuus!
Jääkö tähän omaan rakkaaseen omakotitaloon kuin kauniiseen rasiaan, josta ulospääsyyn ei enää löydy avaimia. Sisällä voi liikkua vielä ja katsella ikkunoista kaunista maisemaa. Pelottaa, että pian omat ajatuksetkin ovat kuin pienessä rasiassa ja avain hukassa. Onneksi on kuitenkin puhelin, jolla saa yhteyden lapsiin ja vanhoihin tuttuihin. Ja onhan kissa, jolle jutella kiireellisimmät asiat ensin.
Avustuskuulutus oli ollut lehdessä. Lapset kertoi. Lehden tilaamiseen itselle rahat ei riitä. Voisihan sitä hakea korjausavustusta. Tai pientalojen energia-avustusta. Saisikohan sitä? Lapset oli kysyneet korjausneuvojalta avustuksista. Avustuksissa on kuulemma tulo- ja varallisuusrajat. Kehoittivat hakemaan ja auttaisivat kuulemma remonteissa silloin kun ehtivät. Tulorajat ovat kovin pienet. Olisi se hyvä apu tuo korjausavustus. Taitaa mennä tulot pari kymppiä yli! No voi harmi!
Televisiosta kuulin energiaköyhyydestä puhuttavan. Kertoivat, että energiaköyhä on, kun energiakulut vievät neljänneksen tuloista. Minua on tainnut kohdata energiaköyhyys, vanhoilla päivilläni!
Videot