Lintujen ja nisäkkäiden punaiset listat 2015

Muista lajiryhmistä poiketen lintujen ja nisäkkäiden uhanalaisuusarvioinnit päätettiin uusia jo vuoden 2015 aikana. Linnuista ja nisäkkäistä kertyy uutta tietoa huomattavasti nopeammin useimpiin muihin lajiryhmiin verrattuna, mikä mahdollistaa tiheämmin toistettavan arvioinnin. Lisäksi niihin kohdistuu huomattavan laajaa yleistä mielenkiintoa, jolloin myös uhanalaisuusluokan ajantasaisuuden merkitys korostuu.

Ympäristöministeriö antoi arviointien toteuttamisen lintu- ja nisäkästyöryhmien tehtäväksi, jotka vastasivat myös edellisistä arvioinneista. Arvioinnit on käsitelty ja hyväksytty Lajien uhanalaisuuden arvioinnin ohjausryhmässä (LAUHA). Lintujen ja nisäkkäiden uhanalaisuusarvioinnit julkaistaan tällä kertaa omina kokonaisuuksinaan ja ne korvaavat vuoden 2010 punaisen kirjan kyseisiä lajiryhmiä koskevat osiot.

Julkaisut

Lintupiirros_Terhi Ryttäri
Piirros. Terhi Ryttäri ©

Tiivistelmä: Linnut

Linnuista tarkasteltiin 248 lajia, joista uhanalaisuusarvio tehtiin 244 lajille. Suosirrin kaksi alalajia tarkasteltiin erikseen, joten tarkasteltavia taksoneita oli 249. Suosirrin alalajit rinnastettiin lajeihin tarkastelussa.

Arvioiduista 245 lajista 87 (36 % arvioiduista) on uhanalaisia, 23 (9 %) silmälläpidettäviä ja 135 (55 %) elinvoimaisia. Uhanalaisista lajeista on 13 (5 %) äärimmäisen ja 36 (16 %) erittäin uhanalaisia sekä 38 (16 %) vaarantuneita. Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit muodostavat yhdessä punaisen listan, jolla on siis 110 lajia (45 % arvioiduista). Edellisessä arvioinnissa uhanalaisia oli 59 (24 %), silmälläpidettäviä 30 (13 %) ja elinvoimaisia 152 (63 %) ja punaisen listan lajeja 89 (37 %).

Uhanalaisuus jakautuu lintulahkojen kesken epätasaisesti. Erityisesti sorsalinnuissa, päiväpetolinnuissa ja kahlaajalinnuissa on uhanalaisia ja punaisen listan lajeja enemmän kuin koko lajistossa keskimäärin, kun taas pöllölinnuissa ja varpuslinnuissa osuudet ovat pienempiä.

Pääelinympäristötyypeittäin tarkasteltuna rantojen, avotunturin, Itämeren ja sisävesien linnustossa on enemmän uhanalaisia lajeja kuin koko lajistossa; soiden linnustossa punaisen listan lajeja on enemmän, mutta uhanalaisten osuus on koko lajistoa vastaava. Metsien lajistossa uhanalaisten ja punaisen listan lajien osuudet olivat selvästi pienemmät kuin koko lajistossa.

Uhanalaisuutta aiheuttavista tekijöistä elinympäristön muutokset niin pesimäalueilla kuin muuttoreittien varrella ja talvehtimisalueilla ovat tärkeimpiä. Myös pyynti ja metsästys ovat tärkeitä uhanalaisuutta aiheuttavia tekijöitä, mutta ei niinkään meillä kuin muuttoreittien varrella ja talvehtimisalueilla. Metsästys meilläkin voi olla uhkatekijä, mutta siihen on aina mahdollista reagoida metsästyslainsäädännön mukaisilla rauhoituksilla.

Arviointi tehtiin myös kahden Itämerellä talvehtivan lajin talvikannoille, allille (elinvoimainen) ja allihaahkalle (äärimmäisen uhanalainen). Muiden itämerellä talvehtivien lajien talvikannat ovat kasvussa, eikä muuta arviointia tehty niiden osalta.

Arvioinnin yhteydessä päivitettiin alueellinen uhanalaistarkastelu, joka tehtiin nyt (samoin kuin aiemminkin) metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin.

Saukko_Terhi_Ryttäri
Piirros: Terhi Ryttäri ©

Tiivistelmä: Nisäkkäät

Suomen nisäkkäiden punaisella listalla 2015 on kaksikymmentä lajia eli kaksi lajia vähemmän kuin vuonna 2010. Uhanalaisia lajeja on seitsemän, mikä on neljä lajia vähemmän kuin aiemmin. Myös silmälläpidettäviä lajeja on seitsemän. Tarkastelussa oli mukana 75 Suomessa esiintyvää lajia tai alalajia. Luokka säilyi ennallaan 51 arvioidulla lajilla. Kahdeksan lajin luokka muuttui vähemmän uhanalaiseksi, mutta yhdenkään lajin luokka ei muuttunut uhanalaisemmaksi. Arviointiin soveltumattomia lajeja oli kuusitoista (vieraslajit, satunnaisesti esiintyvät). Norpan kaksi alalajia (itämeren- ja saimaannorpan) sekä peuran kaksi alalajia (tunturi- ja metsäpeura) tarkasteltiin erikseen.

Uhanalaisia lajeja ovat ripsisiippa Myotis nattereri (EN), pikkulepakko Pipistrellus nathusi (VU), susi Canis lupus (EN), naali Vulpes lagopus (CR), hilleri Mustela putorius (VU), ahma Gulo gulo (EN) ja saimaannorppa Pusa hispida saimensis (EN). Silmälläpidettäviä lajeja (NT) ovat liito-orava Pteromys volans, euroopanmajava Castor fiber, kenttämyyrä Microtus arvalis, karhu Ursus arctos, ilves Lynx lynx, itämerennorppa Pusa hispida botnica ja metsäpeura Rangifer tarandus fennicus. Punaiselta listalta poistui kaksi lajia, metsäjänis Lepus timidus (LC) ja saukko Lutra lutra (LC).

Yleisimmät nisäkkäiden uhanalaisuuden syyt ja uhkatekijät ovat pyynti (laillinen ja laiton metsästys sekä sivusaaliskuolleisuus) sekä satunnaistekijät, jotka liittyvät pieniin populaatioihin. Ilmastonmuutos vaikuttaa naalin, metsäjäniksen sekä itämeren- ja saimaannorppien menestymiseen. Metsien käytön ja metsärakenteen muutoksen katsotaan olevan vain kahden lajin, liito-oravan ja metsäpeuran uhkatekijänä. Häirintä, kilpailu, risteytyminen, geneettiset ongelmat, saalistus ja kemikalisoituminen ovat muita yksittäisiä nisäkäslajien uhkatekijöitä.

Suomen nisäkäslajien viides uhanalaisuusarviointi tehtiin Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n arviointikriteerien mukaisesti, noudattaen IUCN:n kehittämää uhanalaisuusluokittelua. Arvioinnin toteutti ympäristöministeriön pyynnöstä Suomen Nisäkästieteellisen seuran kokoama työryhmä. Työtä ohjasi ja sen hyväksyi Lajien uhanalaisuuden arvioinnin ohjausryhmä (LAUHA).

Uhanalaisuus tarkoittaa lajin häviämisriskiä tulevaisuudessa. Häviämisriskiä tarkasteltiin nisäkkäillä neljän kriteerin perusteella: populaation pieneneminen, pieni maantieteellinen alue, pieni ja jatkuvasti taantuva populaatio, tai hyvin pieni tai rajoittunut populaatio. Uhanalaisuus johtuu nisäkkäillä yleisimmin siitä, että lajilla on hyvin pieni tai rajoittunut populaatio. Punaisella listalla olevat silmälläpidettävät lajit eivät aivan täytä uhanalaisuuden kriteerejä, mutta ne voivat ajautua uhanalaisiksi, jos niiden hyväksi ei toimita. Punaisella listalla on uhanalaiset, silmälläpidettävät, hävinneet sekä puutteellisesti tunnetut lajit.

Lisätiedot

Vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos (linnut), Suomen ympäristökeskus, puh. 0295 251 429,  sähköposti: etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Vanhempi tutkija Ulla-Maija Liukko (nisäkkäät), Suomen ympäristökeskus, puh. 0295 251 387, sähköposti: etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Ympäristöneuvos Esko Hyvärinen, ympäristöministeriö, Luontoympäristöosasto, puh. 0295 250 094, sähköposti: etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [etunimi=esko.o.]

 

 

Julkaistu 14.1.2016 klo 16.14, päivitetty 15.1.2016 klo 12.53
Aihealue: