Kuukauden luku

Vuosi 2018

 

Marraskuun luku: Suomalaiset kuluttivat kalaa noin 14 kiloa asukasta kohti vuonna 2017. Kotimaisen kalan osuus oli vain noin 4 kiloa.

Marraskuun luku 2018
 

Kotimaisista lajeista eniten kulutettiin kasvatettua kirjolohta (1,2 kiloa). Kotimaisista luonnonkaloista eniten syötiin muikkua (0,61 kiloa), haukea (0,44 kiloa), ahventa (0,41 kiloa), kuhaa (0,40 kiloa), silakkaa (0,31 kiloa) ja siikaa (0,29 kiloa).

Ulkomaisista lajeista eniten kulutettiin kasvatettua lohta (4,0 kiloa). Tuontilohen kulutus kasvoi edellisvuoteen verrattuna lähes 14 prosenttia. Norjalaisen kasvatetun lohen jälkeen eniten ulkomaisista tuotteista kulutettiin tonnikalasäilykkeitä ja –valmisteita, kasvatettua kirjolohta, sillisäilykkeitä, pakastettua seitiä sekä katkarapuja ja katkaraputuotteita.

Kalan kokonaiskulutus kasvoi edellisvuodesta noin kuusi prosenttia. Tilasto perustuu kaupallisen kalastuksen ja vapaa-ajankalastuksen saalistilastoihin, kalanviljelyn tuotantotilastoon sekä kalan ulkomaankauppatilastoon. Lukemat on laskettu fileepainon mukaan.

Suomessa kasvatetaan kirjolohen lisäksi taimenta, nieriää, sampia, kuhaa ja ankeriasta 284 kalanviljely-yrityksessä. Kaloja viljellään ruokakalan lisäksi istutettavaksi luonnonvesiin. Kalaa jalostavia yrityksiä on 143. Jalostamot käyttivät vuonna 2017 jalosteiden raaka-aineena 51 miljoonaa kiloa kotimaista kalaa ja 28 miljoonaa kiloa ulkomaista kalaa.

Lähteet:

 

Syyskuun luku: Tänä keväänä kuoriutuneita lohenpoikasia löytyi yli 40 pieneltä alalta Iijoesta, mikä todistaa lohen lisääntyvän luonnollisesti joessa

syyskuun luku

" Luonnossa syntyneitä lohenpoikasia on löydetty Iijoen vanhasta luonnonuomasta Iissä. Löytö todistaa lohen lisääntyvän luontaisesti Iijoessa.

Tänä keväänä kuoriutuneita poikasia löydettiin Raasakan vanhasta uomasta pieneltä alalta yli 40 kappaletta. Löydöt tehtiin koealojen sähkökalastuksessa maanantaina 1. lokakuuta.

Lohet nousevat vanhaan uomaan Uiskarin kalatien kautta, mutta säännöstelypadon ja Raasakan voimalaitoksen yläpuolelle ne eivät pysty nousemaan.

Iijoen vanhaa luonnonuomaa kehitetään viisivuotisella hankkeella, jossa mukana ovat Iin kunta, PVO-Vesivoima sekä Etelä- ja Pohjois-Iin jakokunnat.

Viime vuonna alkaneen hankkeen tiimoilta tänä ja viime kesänä sekä syksynä uomassa on ajoittain juoksutettu tavallista enemmän vettä, mikä mahdollistaa kalojen nousun.

Uiskarin kalatietä on paranneltu useista kohdista kaloille sopivammaksi, ja kalatielle on asennettu kalojen liikkeitä seuraavat laskurit.

Tänä vuonna kaloja on syyskuun loppuun mennessä noussut uomaan neljä kertaa viime vuotta enemmän. Kalojen nousu, erityisesti siian nousu, jatkuu vielä, ja veden lisäjuoksutuksia jatketaan arviolta lokakuun puoliväliin asti." Kalevan Uutinen 2.10.2018

 

Elokuun luku: Sinilevätilanne käydään tarkastamassa 300 havaintopaikalla sisävesillä ja merialueilla viikoittain kesä-syyskuussa

elokuun luku

Havaintopaikat muodostavat valtakunnallisen leväseurantaverkoston, jonka toteuttavat yhteistyössä SYKE, ELY-keskukset ja kunnat. Joka viikko kiinteiden havaintopaikkojen perusteella lasketaan leväbarometri, joka kuvaa sinilevätilannetta suhteessa aiempiin vuosiin. Alueelliset leväbarometrit löytyvät ELY-keskusten levätilanne-sivuilta. Edellisten vuosien leväbarometrejä voi tarkastella Järviwikin Leväarkistossa.

Pahin leväkesä leväseurannan aikana vuodesta 1998 lähtien on ollut tähän mennessä vuosi 2002. Leväbarometri kohosi korkealle yli keskiarvon lähes joka viikko niin sisävesillä kuin merialueillakin. Leväbarometrin toistaiseksi suurin arvo 0,93 on merialueen lukema viikolta 29 heinäkuussa 2002. Kuluvana kesänä barometrin korkein arvo on ollut lähes 0,4 viikolla 30.

Kesä 2002 muistutti monelta osin ennätyskesää 1997, jolloin myrkyllisiä levälauttoja ajautui runsaasti rannoille, useat ihmiset saivat myrkytysoireita ja koiria kuoli. Kesän 1997 kokemukset olivatkin viimeinen sysäys, joka sai ympäristöviranomaiset käynnistämään systemaattisen viikoittaisen leväseurannan heti seuraavana kesänä 1998.

Ajankohtaista levätilannetta voi seurata Järviwikistä. Sieltä löytyvät myös levä-arkistot. Valtakunnalliset kuukausittaiset levätilannekatsaukset löytyvät SYKEn sivulta.

 

Heinäkuun luku: 10 "käskyä" vesistökunnostajalle auttaa alkuun ja kannustaa

heinäkuun luku 10
 

" Kun kotivesistössä ilmenee ongelmia, usein syntyy ajatus: jotain tarttis tehdä! Mutta kuinka maallikko pääsee alkuun? Mihin toimiin ensiksi pitäisi ryhtyä? Mistä saa tietoa? Entä rahaa? Vesistön kunnostus on monivaiheinen ja monimutkaisen prosessi, joka saattaa nostattaa kädet pystyyn. Kun jakaa prosessin sopivankokoisiin osiin, siitä tulee hallittava ja mahdollinen. Norsu syödään pieninä paloina. Ei siis pidä luovuttaa.

Jokainen vesistö on omanlaisensa omine ongelmineen. Tietoa kunnostuksista on saatavilla valtavasti, jopa niin, että on riski sairastua infoähkyyn. Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistyksen Vesienhoidon käsikirja taitaa silti olla ainoa, joka on kirjoitettu omista kunnostuskokemuksista, nyrkit savessa. "

Katso kyseisen vesienhoitoyhdistyksen kokemuksiin perustuvat 10 käskyä vesistökunnostajalle.

 

Kesäkuun luku: Pintaveden lämpötila poikkeaa jopa 5 astetta ajankohdan keskiarvosta ylöspäin lämpimän alkukesän johdosta

kesäkuun luku vesistökunnostusverkosto

Suomen ympäristökeskus SYKE seuraa pintavesien lämpötiloja. Suurin poikkeama 1.6.2018 löytyi Saimaan Lauritsalasta, jossa pintaveden lämpötila oli 17.8 astetta.

Pintaveden lämpötila mitataan perinteisesti vedenkorkeusasteikkopaikkojen rannan läheisyydestä 20 cm pinnasta alaspäin aamuisin klo 8 aikaan. Lämpötilat edustavat kyseistä paikkaa ja ovat siten ohjeellisia, eikä niitä voi yleistää koskemaan laajoja alueita. Pääosa asemista toimii automaattisesti.

Järvien pintaveden lämpötilaennusteita voit katsoa tarkemmin täältä. Kansalaishavaintoja löytyy valtakunnallisten SYKEn havaintojen lisäksi Järviwikistä.

 

 

 

Toukokuun luku: Ojittamaton suo poistaa keskimäärin 77 % suon pinnalla virtaavan valumaveden epäorgaanisesta typestä.

kuukauden luku toukokuu

Ojittamaton suo poistaa keskimäärin 77 % suon pinnalla virtaavan valumaveden epäorgaanisesta typestä (NH4-N + NO2,3-N). Vastaava luku ojitetulla suolla on 60 %. Nämä tulokset saatiin SulKa-hankkeessa vuosina 2011-2015. Hankkeessa tutkittiin turvetuotannon ojittamattomien ja ojitettujen pintavalutuskenttien pitkäaikaista puhdistustehokkuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä velvoitteellisista kuormitustarkkailuista eri puolilta Suomea saatujen tulosten perusteella. Tutkimuksessa käsiteltiin aineisto 14 ojittamattomalta ja 14 ojitetulta kentältä. Lähes puolella soista tarkkailua oli tehty vähintään neljä, seitsemällä suolla jopa 8 – 23 vuotta.

Kentät toimivat kuten muutkin maaperään perustetut ns. luonnolliset vesiensuojelukosteikot. Ne poistivat valumavesistä kiintoainetta ja ravinteita koko tarkkailujakson ajan, ja osoittivat näin soveltuvansa valumavesien pitkäaikaiseen puhdistukseen. Ojitetuille kentille tulisi kuitenkin vielä kehittää menetelmiä fosforin poiston tehostamiseksi. SulKa-hankkeen tulokset on esitetty loppuraportissa (Karppinen & Postila 2015) ja Ecological Engineering –lehden julkaisussa (Heikkinen et al., 2018).

Tehdään Suomesta Euroopan mallimaa soiden tarjoamien ekosysteemipalvelujen käytössä osana vesiensuojelua! Tämän mahdollistavat runsaat suovaramme ja pitkäaikaiset kokemuksemme soiden käytöstä maankäytön vesiensuojelussa.

 

Helmikuun luku: Suomen sisävesien kalansaalis on 29 miljoonaa kiloa.

Helmikuun luku

Vapaa-ajan kalastajien osuus siitä on noin 23 miljoonaa kiloa, ammattikalastajien noin 6 miljoonaa kiloa. Määrä on vain noin 7 kg/ha, minkä perusteella Suomen järviä voidaankin pitää alikalastettuina. Ammattikalastuksessa järvien tärkein saalislaji on muikku. Taloudellisesti toiseksi tärkein on kuha; painon perusteella taas hoitokalastussaaliina saatu särki, jonka yhteydessä on tilastoitu myös muu hoitokalastussaalis. Myös ahvenen ja lahnan osuus on suuri. Sisävesien saaliin osuus on vain muutama prosentti Suomen kalakaupasta.

Kotitarve- ja vapaa-ajan kalastajien saaliissa tärkeimpiä ovat ahven ja hauki. Myös kuhan, särjen ja muikun osuus on suuri. Vapaa-ajankalastajia on lähes 1,6 miljoonaa. Miehistä kalastaa noin 40 prosenttia ja naisista 20 prosenttia. Kalastajamäärät ovat laskeneet 2000-luvulla, mutta viime aikoina kalastusharrastus on lisääntynyt erityisesti alle 10-vuotiaiden ja yli 45-vuotiaiden suomalaisten keskuudessa.

Luonnonvarakeskus LUKE seuraa sekä kalastajien määriä että vapaa-ajan kalastajien ja ammattikalastajien saaliita.

 

Tammikuun luku: Suomi raportoi 118 vesiin liittyvää asiakokonaisuutta kansainvälisten ympäristösopimusten puitteissa säännöllisin väliajoin.

tammikuun luku 2018
 

Eniten vesiasioita raportoidaan Itämeren Suojelukomissiolle Helcomille (46 kpl) ja Euroopan komissiolle (39 kpl), mutta raportointien työläys ja rytmi vaihtelevat suuresti. Joka kuudes vuosi raportoitavat vesienhoitosuunnitelmat vaativat kymmenien henkilöiden yhteistyötä, kun taas Koillis-Atlantin suojelusopimus (OSPAR) koskee Itämeren rantavaltioita vain välillisesti. Raportoitava aineisto kerätään eri tietolähteistä ja vaatii suurta työpanosta ympäristöseurannoista vastaavilta laitoksilta.

Voit tutustua raportoitaviin asioihin Euroopan ympäristöviraston (EEA) ylläpitämässä raportointitietokannassa.

 

 

Vuosi 2017
 

Joulukuun luku: Arvion mukaan särkikaloissa on 0,7-0,8 % fosforia.

Joulukuun 2017 luku
 

Kun rehevöityneessä järvessä on hehtaarilla tuhansia kappaleita ja satoja kiloja eläinplanktonia syöviä ja pohjaravintoa käyttäviä särkikaloja, kalasto voi osaltaan olla yksi sinileväkukintoja voimistava tekijä. Hoitokalastamalla särkikaloja voidaan vähentää sinileväkukintoja. Saaliin mukana poistuu vesistöstä myös ravinteita. Arvioiden mukaan särkikalojen tuorepainosta on 0,7 - 0,8 % fosforia, joten 1000 kilon saalis poistaa 7 - 8 kg järveen tullutta fosforia.

Ravintoketjukunnostukseen liittyy usein myös muun muassa petokalojen istutusta, kalastuksen ohjausta sekä elinympäristön hoitoa, esimerkiksi umpeenkasvaneen rannan niittoa. Kalastamalla särkikaloja kotikäyttöön ruoaksi tai kotieläimille jokainen voi omalta osin hoitaa kotijärveään.

Katso Mitä hoitokalastus on –video ja aloita järven kunnostuksen suunnittelu tutustumalla Rehevöityneen järven kunnostus ja hoito –oppaaseen. Vesistökunnostusverkoston Ruokaa särjestä –kurssisivulta löydät herkullisia reseptejä särkiruoan valmistamiseen.

 

Heinäkuun luku: Suomessa on 811 järveä, joiden ekologisessa tilassa on parannettavaa.

kuukauden_luku_ekologinen_tila
 

Suomen järvien tila on keskimäärin hyvä ja
85 % järviemme pinta-alasta on EU:n vesipuitedirektiivin mukaisen ekologisen luokittelun mukaan hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Suomessa on kuitenkin vielä 811 järveä, jotka on luokiteltu tyydyttävään, välttävään tai huonoon tilaan.

Suomen noin 4500 luokitelluista järvistä on erinomaisessa tilassa olevia 25 %, kun taas kaikkein huonoimmassa tilassa olevia järviä on 0.5 %. Tila määritellään vertaamalla järveä ihmistoiminnan vaikutuksiin. Mitä vähäisempi ihmistoiminnan vaikutus on sitä parempi ekologinen laatu: erinomaisessa tilassa olevan järven tila ei ole heikentynyt lainkaan ihmisten takia.

Kun vesistöt lämpenevät, sinileväkukinnat yleistyvät. Riski on suurempi huonon, välttävän tai tyydyttävän kuin hyvän tai erinomaisen tilan järvissä. Sinilevää esiintyy erityisesti rehevöityneissä vesistöissä, mutta sitä voi esiintyä myös vähäravinteikkaissa. Esiintymiseen vaikuttavat esimerkiksi lämpötila, veden vaihtuvuus ja ravintoketju. Noin puolet sinileväesiintymistä on myrkyllisiä, joten sinileväisessä vedessä ei kannata uida, eikä sitä pidä käyttää juoma-, pesu-, tai löylyvetenä.

Tutustu Suomen ympäristökeskuksen sähköiseen vesikarttaan ja pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila -sivustoon, Vesistökunnostusverkoston sivuilla oleviin Apua vesistöjen kunnostamiseen -tietopaketteihin.

 

Maaliskuun luku: Alle 5 millimetrin kokoiset muovihiukkaset luokitellaan mikromuoveiksi

kuukauden_luku_mikromuovi
 

Suomen järvien tila on keskimäärin hyvä tehokkaiden vesiensuojelutoimien vuoksi, mutta kunnostustyötä vielä riittää. Valtameret ja vesistöt ovat kohdanneet uuden uhan – muovin ja erityisesti mikromuovin. Mikromuovit ovat alle 5 millimetrin kokoisia muovihiukkasia. Primaaria mikromuovia voi olla esimerkiksi voiteissa ja hammastahnassa. Sekundaari mikromuovi hajoaa isommasta muovikappaleesta, kuten ajoneuvojen renkaista tai vesistössä jo olevista muoviroskista.

Maailman merissä on 250 000 tonnia muoviroskaa, ja arviolta 10 % siitä on mikromuovia. Muovi on erittäin kestävää ja sen hajoaminen vie vuosia. Tarvitaan siis lisätutkimuksia sen vaikutuksista sisävesistöihin, mutta pitkäikäisyytensä vuoksi ne voivat olla ympäristöriski.

Suomen ympäristökeskus SYKE julkaisee vuonna 2017 neljä eri tietopakettia 100-vuotiaan Suomen ympäristön tilasta ja tulevaisuudesta. Ensimmäinen tietopaketti julkaistaan Maailman vesipäivän yhteydessä, ja se käsittelee Suomen vesistöjen tilaa ja tulevaisuutta.
Tiedote 21.3.2017: Mikromuovit riski myös Suomen vesistöille.

 

Vuosi 2016

 

Marraskuun luku: 261 järvellä, joella tai merialueella havaittiin sinilevää vuonna 2016

 
 
Vesistökunnostusverkoston marraskuun luku
 

Järvi- ja meriwikistä löytyy yhteenveto vuoden 2016 levähavainnoista. Yhteenvedossa ovat mukana sekä valtakunnallisesta leväseurannan että kansalaisten lähettämät havainnot.

Järviwiki on Suomen järvien oma wiki eli verkkopalvelu, jota rakennetaan ja julkaistaan käyttäjien yhteistyöllä. Järviwikistä löytyy perustiedot kaikista yli 1 hehtaarin kokoisesta järvestämme sekä valmiit työkalut, joilla käyttäjät voivat jakaa mm. valokuvia ja havaintoja. Järviwikin sisällön tuottamiseen ja muokkaamiseen kuka tahansa voi osallistua.Tavallisia tekstisisältöjä muokataan samaan tapaan kuin esimerkiksi Wikipediassa.

Omia havaintoja vaikkapa jääpeitteesä tai levätilanteesta voit käydä lisäämässä helposti myös älypuhelimella käyttämällä havaintolähettiä

 

 

Lokakuun luku: 50 euron arvoinen uintikokemus

Tyttö uimassa
Kuva: Suvi Martinmäki

Yhden virkistysuintikerran arvo hyvässä kunnossa olevassa vesistössä voi olla jopa 50 euron arvoinen. Kun vesistön kunto on huono, laskee arvo seitsemään euroon.

Me suomalaiset virkistymme vedestä ympäri vuoden. Luonnonvesissä uidaan, kalastetaan, veneillään, vesistöjen rannoilla asutaan, retkeillään ja mökkeillään. Uinti on kävelyn jälkeen toiseksi suosituin ulkoiluharrastus, eikä se maksa mitään. Veden kunto vaikuttaa suuresti siihen, millainen hyöty virkistäytymisestä koetaan. Vaikka suuri osa suomalaisista kokee uimapaikkojen kunnon tällä hetkellä suhteellisen hyväksi, on vesistöjen rehevöityminen ja leväkasvustot monessa vesistössä todellinen ja huolestuttava ilmiö.

Yhden virkistysuintikerran arvo hyvässä kunnossa olevassa vesistössä voi olla jopa 50 euron arvoinen. Kun vesistön kunto on huono, laskee arvo seitsemään euroon. Mikäli vedenlaatu olisi hyvä kaikissa vesistöissä, voisi uinnin vuotuinen virkistysarvo nousta nykyisestä 1,2 miljoonasta eurosta noin neljään miljoonaan euroon (Lankia 2013). Koska uinti on vain yksi virkistäytymismuoto, on ilmeistä, että vesistöjen hyvän kunnon säilyttämisessä ja kunnon parantamisessa on suuri hyvinvointipotentiaali.

Vesi liittyy lähes kaikkeen elämiseen ja taloudelliseen toimintaan. Vesi itsessään on mittaamattoman arvokas. Pidetään siitä huolta!

Lisätietoa:

Suomen vesivarojen arvoa on selvitetty ja siitä on julkaistu vastikään kattava raportti:
Vesivarojen arvo suomessa. Sari Väisänen ja Lauri Ahopelto (toim.). Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23/2016.

Tuija Lankian kirjoittama artikkeli Vesitalous lehteen (4/2013): Hyvinvointia kirkkaista uimavesistä, käsittelee veden laadun muutosten vaikutuksia virkistyskäyttöön.

 

 

Aihe-ehdotuksia kuukauden luvuksi voit lähettää alla olevan "palaute sivun vastuuhenkilölle" -linkin kautta.

Julkaistu 29.9.2016 klo 14.07, päivitetty 14.11.2018 klo 11.37