Kalat vesistöjen tilan indikaattorina

Koeverkot kalaston rakenteen selvittämisessä
Koeverkoilla voidaan selvittää kalaston rakennetta sekä ennen että jälkeen kunnostuksen © Ilkka Sammalkorpi

Tyypillisesti rehevöitymisen myötä isokokoiset petokalat vähenevät ja pienentyvät ja särkikalalajit runsastuvat. Vesistön tilan heikentyessä ympäristömuutoksille herkkien kalalajien, kuten siian, lohen, taimenen, harjuksen, nieriän, nahkiaisen, kivisimpun ja kirjoeväsimpun, yksilömäärät vähentyvät.  Rehevyyttä ja muita ympäristömuutoksia paremmin kestäviin kalalajeihin kuuluvat ahven, särki, salakka, lahna, ruutana, kymmenpiikki, kolmipiikki ja ankerias.

Kalaston seuranta jakautuu kalansaaliiden ja koko kalaston seurantaan. On tärkeää saada tietoa kunnostettavan kohteen kalastosta vähempiarvoisena pidetyt särkikalat mukaan lukien. Seisovissa vesissä, kuten järvissä, koekalastus tehdään yleensä Nordic-yleiskatsausverkoilla, joissa on eri silmäkokoja sekaisin. Virtavesissä kalastoselvitys voidaan tehdä sähkökalastamalla kunnostettava alue. Kalastossa tapahtuvia muutoksia voidaan arvioida koekalastusten lisäksi myös  kotitarve- tai virkistyskalastajien pitämien pitkäaikaisten saalispäiväkirjojen avulla.

Koekalastus kannattaa tehdä asiantuntijoiden ja osakaskuntien yhteistyönä. Kalastoseurantaa tulisi tehdä ennen kunnostuksen aloittamista sekä sen jälkeen säännöllisesti. Jos kunnostusalue on laaja, voidaan se jakaa tutkimusalueisiin. Koealat tulisi valita mahdollisimman erityyppisiltä biotoopeilta, jotta saataisiin mahdollisimman kattava käsitys koko tutkittavan alueen lajistosta. Koealoista olisi hyvä kirjoittaa myös kuvaus, jossa käy ilmi esim. pohjan laatu, suojapaikkojen määrä ja kasvillisuuden varjostus. Sähkökalastuksen yhteydessä koealoilta tulisi mitata lämpötila ja virtausnopeus.

Sähkökalastusta Kuusamon Nissinjoella
Virtavesien kalastoa voidaan selvittää sähkökalastuksella © Kati Häkkilä

Julkaistu 20.6.2013 klo 16.47, päivitetty 15.4.2014 klo 14.02