Vesikasvien poisto ja niitto

Vesikasvit ovat keskeinen osa järviluontoa sekä tärkeä vesieliöstön elinympäristö. Ne myös parantavat veden laatua. Järven rehevöitymisen vuoksi lisääntynyttä vesikasvillisuutta joudutaan kuitenkin usein niittämään tai muulla tavoin poistamaan virkistyskäyttömahdollisuuksien ja maisema-arvojen parantamiseksi. Tiheimpiä kasvustoja harventamalla voidaan myös parantaa veden virtausta sekä kohentaa kalaston ja linnuston elinolosuhteita.

Vesikasvien poiston ja niiton ilmoitusvelvollisuus

Koneellisesta vesikasvien niitosta tai poistosta tulee ilmoittaa 30 vrk:ta ennen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus) ja vesialueen omistajalle.  Laajaan vesikasvien niittoon saatetaan tarvita aluehallintoviraston lupa. Laajoja niittoja suunniteltaessa tulee niittokohteelta tehdä perusteellinen kasvillisuuskartoitus. Jos niittoja aiotaan tehdä suojelualueilla, ne tulee suunnitella viranomaisten kanssa yhteistyössä.

Sähköinen ruoppaus- ja niittoilmoituslomake

ELY-keskukset ovat ottaneet käyttöönsä sähköisen ruoppaus- ja niittoilmoituslomakkeen. Ilmoittaja voi lähettää ilmoituksensa kaikkialta Suomesta sähköisen internet-lomakkeen avulla. Lomake ohjautuu alueen ELY-keskukseen ja ilmoituksen käsittely helpottuu ja yhdenmukaistuu.

Linkki lomakkeeseen

 

Lisätietoja: Ympäristöasioiden asiakaspalvelu: p. 0295 020 900 sekä ympariston.asiakaspalvelu(at)ely-keskus.fi

Pienimuotoisia kunnostustöitä on syytä tehdä aina keväisin, kun rantaan ajautuu talven jälkeen kasvilauttoja ja muuta jätettä. Tällaiset jätteet kannattaa poistaa vedestä ja kompostoida maalle.

Kuva: Milla Popova

Kun suunnittelet vesikasvien niittoa tai poistoa

  • Ota yhteyttä naapureihin, vesialueen omistajaan ja kunnan ympäristönsuojelusta vastaavaan virkamieheen.
  • Käytä asiantuntijaa arvioidessasi sopivaa poistotapaa ja ajankohtaa.
  • Selvitä sopiva käyttötapa tai läjityspaikka poistetulle kasvimateriaalille.
  • Selvitä, onko kunnostettavaksi tarkoitetulla alueella tai sen läheisyydessä esimerkiksi erityisiä luontoarvoja tai vedenkäyttöä, joka tulisi ottaa huomioon ennen niittoa.
  • Ilmoita asiasta kirjallisesti ELY-keskukselle ruoppaus- tai niittoilmoituslomakkeella (yllä).

Vesikasvien niitto

Vesikasvien niitto on tärkeää toteuttaa oikeana ajankohtana. Tehokkain niittoaika on heinä–elokuun vaihteessa. Jos niittokertoja on useampia, ensimmäinen niitto kannattaa tehdä juuri ennen kasvien kukkimista kesäkuun lopulla ja seuraavat niitot 3–4 viikon välein. Niitto kannattaa suunnitella niin, että kasvillisuussaarekkeet ja avovesi vuorottelevat. Muista, että etenkin ojien suissa vesikasvillisuus myös pidättää valuma-alueelta järveen tulevaa ravinnekuormitusta.

Leikattu kasvimassa on aina kerättävä pois vedestä. Hajotessaan kasvinjätteet kuluttavat happea ja niistä vapautuu ravinteita veteen, mikä voi runsastuttaa levien määrää. Vesistössä ajelehtiva kasvimassa aiheuttaa lisäksi esteettistä haittaa ja vaikeuttaa virkistyskäyttöä ja ajautuu lopulta usein jonkun toisen rantaan.

Leikatulle kasvinjätteille on varattava läjityspaikka, josta ne eivät pääse kulkeutumaan takaisin vesistöön. Kasvinjätteet voi hyvin myös kompostoida. Jos käytät leikkuutyössä apunasi urakoitsijaa, kannattaa urakoitsijan kanssa sopia jo etukäteen myös leikkuujätteen pois keräämisestä.

Seuraavan kesän niittojen helpottamiseksi ruovikkoa on mahdollista niittää myös jään päältä. Niittojäte voidaan polttaa jäällä tai viedä maalle kompostoitavaksi.

Mitä kannattaa niittää?

Ilmaversoiset kasvit (esim. järviruoko, järvikaisla ja järvikorte)

  • voidaan hävittää niittämällä
  • kasvit leikataan niin läheltä pohjaa kuin mahdollista.

Kelluslehtiset kasvit (esim. lumme, ulpukka ja uistinvita)

  • voidaan niittää, mutta ne kasvavat usein takaisin vahvan, ravinnepitoisen juurakkonsa avulla.

Uposkasvit (esim. ahvenvita, vesirutto ja karvalehti)

  • ei yleensä kannata niittää
  • lisääntyvät verson palasista ja niitto saattaa kiihdyttää kasvua.

 

 

 

         

Ulpukka. kuva: Milla Popova

 

Uistinvita. kuva: Milla Popova

 

 

Kelluslehtisten kasvien juurakoiden poisto

Niittoa tehokkaampi tapa kelluslehtisten kasvien hävittämiseen on juurakoiden poisto. Menetelmä on niittoa kalliimpi, mutta sen kustannukset ja haittavaikutukset jäävät ruoppaukseen verrattuna pieniksi, koska järvestä poistetaan vain juurakot, ei sedimenttiä. Työstä aiheutuvan tilapäisen samentuman ja mahdollisen ravinteiden vapautumisen takia työ tulisi suorittaa syksyllä.

Uposkasvien nuottaaminen ja haraaminen

Pehmeitä kelluslehtisiä kasveja, joihin niitto ei tehoa, voi poistaa rajallisilta alueilta nuottaamalla tai haraamalla. Vesiruton nuottaus on tehty esimerkiksi Pusulan Ruutinlammella ja karvalehteä on nuotattu Porvoon Veckjärvellä.

Pienialaisia kasvien poistoja voi tehdä pitkävartisilla haravoilla, pienellä nuotalla tai veneeseen kiinnitettyjen, usein itse tehtyjen haravointilaitteiden avulla. Jos käsiteltävä ala on useampia hehtaareja, on nuottauksessa käytettävä koneellista kalustoa.

Videoita mm. kunnostusmenetelmistä ja järvikunnostushankkeista löytyy Vesienhoidon netti-TV:stä osoitteesta www.vesienhoito.net

 

Julkaistu 20.6.2013 klo 16.14, päivitetty 29.7.2015 klo 14.21