Järven rehevöityminen

Rehevöitymisellä tarkoitetaan kasvien tärkeimpien ravinteiden, typen ja fosforin, kertymistä vesistöön ihmistoiminnan seurauksena. Rehevöityminen vaivaa etenkin matalia, taajama- ja/tai viljelyaluilla sijaitsevia järviä.

Rehevöitymisen merkkejä ovat:

  • Kalaverkkojen ja rantakivien limoittuminen
  • Levien määrän kasvu ja leväkukinnat: Miten tunnistan sinilevän? (Järvi-merwiki)
  • Veden värin muuttuminen ja näkösyvyyden pieneneminen
  • Vesikasvien runsastuminen ja lajiston muuttuminen
  • Vesilintujen määrän ja lajiston muuttuminen
  • Kalaston muuttuminen: arvokalasaaliit vähenevät, särkikalat runsastuvat, ja järvellä voi esiintyä kalakuolemia
  • Hajuhaittojen ilmeneminen
  • Veden käyttäjien terveyshaitat: uimareiden ihottumat ja järvisyyhy, vettä juovien eläinten myrkytykset

Lisääntynyt kasvimassa kuluttaa hajotessaan vedestä entistä enemmän happea, mikä voi aiheuttaa syvänteiden hapettomuutta varsinkin talvisin. Pohjan hapettomuus voi laukaista sisäisen kuormituksen, mikä tarkoittaa pohjasedimenttiin sitoutuneiden ravinteiden uudelleen vapautumista veteen. Tällöin rehevöityminen ruokkii itse itseään ja voidaan puhua rehevöitymisen noidankehästä.

Kullakin järvellä on tietynsuuruinen kuormituksen sietokyky. Vesitilavuudeltaan suurikokoiset järvet voivat sietää ravinnekuormituksen lisääntymistä pitkäänkin ilman näkyviä haittavaikutuksia, kun taas pienissä järvissä kuormitustason suureneminen näkyy yleensä nopeampana rehevöitymisenä.

Valtakunnallinen levätiedotus:

Julkaistu 24.6.2013 klo 13.28, päivitetty 28.11.2016 klo 11.02