Järven ravintoketjukunnostus

Runsas särkikalakanta aiheuttaa ja ylläpitää järven sisäistä kuormitusta, veden korkeaa fosforipitoisuutta ja sinileväkukintoja. Siksi särkikalojen vähentäminen on tärkeä toimenpide rehevöitymisen vähentämiseksi.   

Ravintoketjukunnostuksen eli biomanipulaation tarkoituksena on vähentää ylitiheää särkikalakantaa tehokalastusten avulla. Lisäksi ravintoketjukunnostus voi käsittää petokalojen istutuksia, kalastuksen ohjausta sekä kalojen elinympäristön hoitoa. Valikoivilla poistokalastuksilla ja muilla ravintoketjuun kohdistetuilla toimenpiteillä voidaan kunnostuksen jälkeen osaltaan estää järven tilan huononemista ja ylläpitää järven hyvää tilaa. Rehevän järven särkikalaston riittävä vähentäminen voi johtaa huomattavaan näkösyvyyden kasvuun sekä sisäisen fosforikuormituksen ja leväkukintojen vähenemiseen.

Ravintoketjukunnostusten saalistavoitetasot ovat olleet järven veden fosforipitoisuudesta riippuen 50-150 kg/ha/v. Jos veden fosforipitoisuus on jatkuvasti yli 100 µg/l, se on yleensä merkki korkeasta sisäisestä ja ulkoisesta ravinnekuormituksesta. Ravintoketjukunnostuksella voi silloinkin olla näkyviä vaikutuksia, jotka kuitenkin jäävät lyhytaikaisiksi ilman kuormituksen vähentämistä tai jatkuvaa kalojen poistopyyntiä.

Menetelmän tai menetelmien valintaan vaikuttavat kohdelajit ja niiden ikäjakauma, petokalakantojen koostumus, järven koko, muoto, syvyyssuhteet sekä pohjan laatu.

Petokalakantojen tila sekä hoitotavoitteet ja -toimenpiteet on myös selvittävä jo ravintoketjukunnostusta suunniteltaessa. Hauki, kuha, ahven, toutain ja muut petokalat syövät vuodessa 3 - 5 kertaa oman painonsa pikkukalaa. Jos noin 30 % kalabiomassasta on petokaloja, ne voivat säädellä nuorten särkikalojen määrää. Petokalakantojen voimistaminen voi olla ensisijainenkin kunnostus- tai hoitotoimenpide, jos järvi on vain lievästi rehevöitynyt ja kalasto koostuu petokalojen ravinnoksi hyvin soveltuvista lajeista kuten kuoreesta, salakasta, särjestä ja ahvenesta.

Kunnostetun järven vedenlaatua ja kalastoa on seurattava ja tehtävä täydentäviä toimenpiteitä säännöllisin väliajoin, jos kuormitusta ei ole pystytty tarpeeksi vähentämään

Särkikalojen valikoiva tehokalastus on tärkeä toimenpide rehevöityneiden järvien kunnostuksessa ja hoidossa

Voimakkaan ravinnekuormituksen seurauksena järvessä on usein satoja kiloja särkikaloja hehtaarilla ja vähän petokaloja, runsaasti ravinteita sedimentissä ja vähän uposkasveja. Vaikka kuormitus loppuisi, rehevöitymisen myötä muuttuneen kalaston suorat ja välilliset vaikutukset kasvattavat sisäisen kuormituksen todennäköisyyttä matalissa järvissä ja suurten järvien matalilla alueilla levien parhaalla kasvukaudella.

Kun särkikalojen määrä riittävästi laskee, leväkukintojen todennäköisyys vähenee, koska ravinteiden saatavuus vähenee, leviä syövän eläinplanktonin merkitys kasvaa ja uposkasvillisuuden leviäminen suosii petokaloja sekä leviä syöviä vesikirppuja.

Julkaistu 24.6.2013 klo 15.17, päivitetty 28.11.2016 klo 15.49