Pohjavesialueet

Pohjavesialueiden rajauksesta ja luokittelusta sekä pohjavesien suojelusuunnitelmista säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 2 a luvussa. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muutos tuli voimaan 1.2.2015. Lain mukaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus luokittelee pohjavesialueen vedenhankintakäyttöön soveltuvuuden ja suojelutarpeen perusteella seuraavasti:

- 1-luokkaan vedenhankintaa varten tärkeän pohjavesialueen, jonka vettä käytetään tai jota on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin

- 2-luokkaan muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen, joka pohjaveden antoisuuden ja muiden ominaisuuksiensa perusteella soveltuu 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön

- Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus luokittelee lisäksi E-luokkaan pohjavesialueen, jonka pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen

Aiempi I, II ja III luokkiinn jaottelu (Luokka I: vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue, Luokka II: vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue, Luokka III: muu pohjavesialue) on voimassa toistaiseksi rinnakkain kunnes pohjavesialueille tehtävät tarkistukset valmistuvat.

Tietojen kerääminen ja yhteistyö

Suomen ympäristökeskus vastaa valtakunnallisista yhteenvedoista ja pohjavesitietojärjestelmän kehit-tämistyöstä. ELY-keskukset yhteistyössä mm. kuntien kanssa vastaavat maastotutkimuksista ja tietojen tallentamisesta pohjavesitietojärjestelmään. Pohjavesialuetiedot löytyvät OIVA-palvelusta ja pohjavesialueiden paikkatiedot ovat ladattavissa LAPIO-palvelusta.

Tietojen hyödyntäminen

Pohjavesialueiden kartoituksessa ja luokituksessa saatuja tietoja hyödynnetään vedenhankinnan ja maankäytön suunnittelussa sekä pohjaveden suojelutehtävissä. Työ palvelee myös EU:n vesipolitii-kan puitedirektiiviin liittyviä tehtäviä. Hydrogeologisia tietoja tarvitaan pohjavesialueiden vedenhankin-nallista käyttökelpoisuutta arvioitaessa, uusien vedenottopaikkojen ja tekopohjaveden muodostamis-alueiden sijaintia selvitettäessä sekä pohjaveden suojelua ja siihen käytettäviä keinoja valittaessa. Maankäytön suunnittelussa on tärkeää tietää paitsi olemassa olevien vedenottamoiden sijainti, myös mahdolliset muut vedenottopaikat. Tällöin esimerkiksi soran ja hiekanoton, liikennealueiden ja asu-tuksen sijoittaminen voidaan jo ennakolta suunnitella pohjaveden suojelun kannalta sopivimmaksi.

Keskeiset käsitteet

Pohjavesialueen hyvin vettä läpäisevä osa eli niin sanottu muodostumisalue on rajattu siten, että tällä alueella maaperän vedenläpäisevyys maanpinnan ja pohjavedenpinnan välillä on vähintään hieno-hiekan läpäisevyyttä vastaava. Muodostumisalueeseen kuuluvat myös sellaiset pohjavesialueeseen välittömästi liittyvät kallio- ja moreenialueet, jotka olennaisesti lisäävät alueen pohjaveden määrää.

Pohjavesialueen raja osoittaa sitä aluetta, jolla on vaikutusta pohjavesiesiintymän veden laatuun tai muodostumiseen. Raja on pyritty ulottamaan hyvän tiiviysasteen omaavaan maaperään asti. Kaikissa tapauksissa rajausta ei ole voitu ulottaa tällaisiin kerrostumiin (esimerkiksi pohjavesialueilla, joissa vettä läpäisevä maaperä jatkuu pitkälle varsinaisen muodostumisalueen ulkopuolelle). Pohjavesialueen ulointa rajaa ei ole näissä tapauksissa piirretty hydrogeologisin perustein, vaan se on pyritty tekemään maastossa helposti havaittavaksi.

Arvio pohjavesialueella muodostuvasta pohjaveden määrästä on laskettu sadannan, muodostumisalueen pinta-alan ja imeytymiskertoimen perusteella. Imeytymiskerroin on arvioitu maa-aineksen rakeisuuden, maanpinnan muotojen (morfologian) ja kasvillisuuden perusteella. Tarkemmin antoisuutta tutkitaan tietyn pisteen osalta koepumppauksella. Aikaa vaativa ja kallis koepumppaus tehdään yleensä vedenottamon suunnittelun yhteydessä.

Pohjavesialueiden arvioitu antoisuus

Pohjavesialueilla on arvioitu muodostuvan pohjavettä noin 5,4 milj. m3 vuorokaudessa.  Tästä määrästä on arvioitu, että I luokan pohjavesialueella muodostuu pohjavettä 2,8 milj. m3/d, II luokan alueella 1,4 milj. m3/d ja III luokan alueella 1,1 milj. m3/d.  Pohjavettä ja tekopohjavettä käytetään noin 0,7 milj. m3 vuorokaudessa eli noin 240 milj. m3 vuodessa.

Pohjavesialueiden sijoittuminen

Vaikka pohjavesialueita on Suomessa runsaasti, ne eivät ole kuitenkaan jakautuneet tasaisesti. Eniten pohjavesialueita on Lapin ELY-keskuksen alueella, jossa on noin kolmannes koko Suomen pohjavesialueista. Niukimmin pohjavesialueita on Ahvenanmaan ohella Pohjois- ja Etelä-Savon ELY-keskusten alueilla. Kartta: Suomen luokitellut pohjavesialueet

Vedenhankinnan kannalta käyttökelpoisimmat pohjavesivarat sijaitsevat lajittuneissa sora- ja hiekkakerrostumissa kuten harjuissa ja suurissa reunamuodostumissa (esim. Salpausselät), joissa pohjavesi on happipitoista ja hyvälaatuista. Suomen lajittuneiden muodostumien pohjavesi lukeutuukin laadultaan maailman parhaisiin. Näistä muodostumista pohjavettä on yleensä; myös saa-tavissa vedenhankintakäyttöön runsaasti ja melko helposti. Pohjavesialueita (ja pohjavettä) on vähän erityisesti rannikkoalueilla. Rannikkoalueilla onkin jouduttu hyödyntämään vedenhankinnassa saviker-rosten alaisia, varsin rautapitoisiakin pohjavesiesiintymiä.

Keskeiset toimijat ja vastuut

ELY-keskusten tehtävänä on luokitella ja rajata vedenhankinnan kannalta oleelliset pohjavesialueet.

Kirjallisuus:

Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus- opas

Alueellista tietoa, valitse ELY-keskus

Pohjavesialueet - Kaakkois-Suomi

POhjavesikuva

Pohjavettä esiintyy kaikkialla maa- ja kallioperässä. Vedenhankinnan kannalta parhaita ovat kuitenkin sellaiset alueet, joissa maalaji on hyvin vettä johtavaa hiekkaa tai soraa.

Kaakkois-Suomen merkittävimmät pohjavesivarat sijoittuvat ensimmäisen ja toisen Salpausselän reunamuodostumiin, jotka ovat syntyneet viimeisen jääkauden jäätikön perääntymisvaiheessa jäätikön reuna-alueille. Lisäksi pienempialaisia pohjavesimuodostumia sijaitsee luode-kaakkosuuntaisissa pitkittäisharjujaksoissa.

Kaakkois-Suomen alueella on yhteensä 315 luokiteltua pohjavesialuetta, joista I luokan pohjavesialueita on 129, II luokan alueita 156 ja III luokan alueita 30 (tilanne 6/2014). Pohjavesialueiden kokonaispinta-ala on yhteensä noin 917 km². Pohjavesialueilla arvioidaan muodostuvan pohjavettä vuorokaudessa noin 427 000 m3, josta vain noin 20 % käytetään yhdyskuntien vedenhankintaan.

Pohjavedellä on suuri merkitys Kaakkois-Suomen vesihuollossa, sillä pohjaveden ja tekopohjaveden osuus vesilaitosten jakamasta vedestä on 96 prosenttia. Luontaisen pohjaveden osuuden odotetaan tulevaisuudessa kasvavan, sillä Kaakkois-Suomessa sekä Vuoksen että Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueilla on suunnitelmissa toisen Salpausselän luontaisten pohjavesivarojen hyödyntäminen tulevaisuuden vesihuollossa.

Pohjavesialuekartta - Kaakkois-Suomi

Pohjavesialueet (I, II ja III luokka) Kaakkois-Suomen alueella.

Pohjavesialueet kunnittain

Haminan pohjavesialueet  (pdf 16 313 kt)

Iitin pohjavesialueet  (pdf 16 523 kt)

Imatran pohjavesialueet (pdf 9 779 kt)

Kotkan pohjavesialueet (pdf 9641 kt)

Kouvolan pohjavesialueet  (pdf 56 956)

Lappeenrannan pohjavesialueet   (pdf 27 406 kt)

Lemin pohjavesialueet   (pdf 6200 kt )

Luumäen pohjavesialueet    (pdf 22 323kt)

Miehikkälän pohjavesialueet    (pdf 7792 kt)

Parikkalan pohjavesialueet    (pdf 21 629 kt)

Pyhtään pohjavesialueet    (pdf 10 586 kt)

Rautjärven pohjavesialueet   (pdf 13 640 kt)

Ruokolahden pohjavesialueet   (pdf 28 885 kt)

Savitaipaleen pohjavesialueet   (pdf 26 446 kt)

Taipalsaaren pohjavesialueet   (pdf 17680 kt)

Virolahden pohjavesialueet    (pdf 8 777 kt)

Julkaistu 2.7.2014 klo 9.49, päivitetty 18.2.2015 klo 8.33
Julkaistu 3.2.2016 klo 13.04, päivitetty 3.2.2016 klo 10.57