Säännöstelysuositukset Pirkanmaan keskeisille säännösteltäville järville

Pirkanmaan keskeisille säännöstellyille järville esitetyt suositukset pyrkivät vähentämään säännöstelystä aiheutuvia haittoja ja parantaa sopeutumista muuttuvaan ilmastoon. Suositukset jakautuvat 3 osaan: vesitilanteiden hallintaan, säännöstelyn toteuttamiseen, säännöstelylupiin ja -rakenteisiin sekä viestintään ja yhteistyöhön liittyvät suositukset. Suositukset on laadittu Pirkanmaan ELY-keskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä. Suositusten laadinnassa on pyritty ottamaan huomioon eri intressitahojen näkemyksiä ja löytää kaikkia tyydyttävän ratkaisun. Säännöstelyjen seurantaryhmän jäsenille on annettu mahdollisuus kommentoida suosituksia 14.10. - 15.11.2016. Suositukset on myös käsitelty seurantaryhmän kokouksessa 26.10.2016.

Säännöstelysuositukset perustuvat perusperiaatteisiin, joiden tarkoituksena on edistää riittävää ja avointa tiedon saantia, kohdella eri käyttäjäryhmiä tasapuolisesti, ottaa huomioon erilaiset vesitilanteet sekä olla aiheuttamatta kohtuutonta ja vältettävissä olevaa haittaa. Säännöstelysuosituksiin on sisällytetty sellaisia toimenpiteitä, joiden toteuttamiseen voivat säännöstelijät osallistua. Näitä suosituksia laadittaessa on ymmärretty, että niiden toteuttaminen ei ole kaikissa tilanteissa mahdollista. Kuitenkin suositusten laadinnassa on pyritty ottamaan huomioon ilmastonmuutos ja erilaiset vesitilanteet.

Erilaisten vesitilanteiden vaikutuksesta säännöstelykäytäntöihin ja vedenkorkeuden tavoitteisiin sovitaan käytännössä säännöstelijöiden ja vesiviranomaisten muodostamassa säännöstelyjen neuvottelukunnassa. Suositusten 1-8 vaikutuksia mm. rantakasvillisuuteen, kalastoon, linnustoon, virkistyskäyttöön, vesivoimaan ja tulvariskien vähenemiseen on kuvailtu positiivisina (+), negatiivisina (-) tai sekä positiivisina että negatiivisina (+/-) vaikutuksina tai suosituksella ei ole arvioitu olevan vaikutusta tarkasteltavaan tekijään. Vaikutusarviolla pyritään esittämään kunkin suosituksen merkitystä tarkasteltavien tekijöiden kannalta, mutta vaikutusarvio ei kuvaa suosituksen määrällistä vaikutusta. Suositukset eivät ole lakipykäliä tai lakipykäliin perustuvia lupaehtoja ja niiden noudattaminen perustuu vapaaehtoisuuteen.

Suosituksissa esitetyt vedenkorkeudet ovat metreissä ja niiden korkeusjärjestelmänä käytetään normaalinollaa (NN), joka on käytössä nykyisissä säännöstelyluvissa. Nykyisin yhä laajemmin käytetään N2000-korkeusjärjestelmää ja tämän vuoksi alla olevaan taulukkoon on esitetty korkeuserotus NN- ja N2000-korkeusjärjestelmien välillä kunkin järven vedenkorkeuden havaintopaikassa.

Taulukko. Vedenkorkeusmuunnos NN- ja N2000 korkeusjärjestelmien välillä. Kun vedenkorkeus on ilmoitettu NN-korkeusjärjestelmässä, siihen lisätään taulukossa oleva arvo, jolloin saadaan vedenkorkeus N2000-korkeusjärjestelmässä.

Järvi

Paikka/Asteikko

NN >> N2000 [cm]

Näsijärvi

Tampere

 53

Vanajavesi

Toijalan satama/Konho

 48

Pyhäjärvi

Näppilänsalmi/Näppilä

 52

Kyrösjärvi

Hämeenkyrön taajama/Kyrösjärvi etelä

 59

Iso-Kulovesi

Vammalan taajama/Rautavesi

 57

Kirkkojärvi-Mahnalanselkä

Siuronkoski/Siuro

 55

1. Vesitilanteiden hallinta eri vuodenaikoina


Suositus 1. Varaudutaan kevättulviin tulvariskin suuruuden mukaisesti

Kevään alimmat vedenkorkeudet Näsijärvellä, Vanajavedellä, Pyhäjärvellä ja Kyrösjärvellä määräytyvät vallitsevan vesitilanteen mukaan. Kun ennusteen mukainen kevättulva jää pieneksi, vedenkorkeudet jätetään korkeammalle tasolle. Lumisina vuosina (eli lumen vesiarvojen ollessa suuria) tulee varautua riittävästi, jotta sekä Kokemäenjoen että järvien tulvariskit pystytään hallitsemaan. Iso-Kulovedellä ei esitetä muutoksia nykyiseen säännöstelykäytäntöön, vaan noudatetaan luvassa esitettyä mahdollisuutta poiketa pakollisesta kevätalennuksesta. Säännöstelijöiden ja vesiviranomaisten muodostama neuvottelukunta arvioi yhdessä tulvariskin suuruuden ja sopii menettelyt sekä ajankohdat kevättulviin varautumiseksi. Kirkkojärvi-Mahnalanselän merkitys varautumisessa kevättulviin koskee pääsääntöisesti järviketjun rantoja, mutta muutoin järven varastotilavuudella ei ole suurta merkitystä Kokemäenjoen tulvatilanteeseen.

Suositeltavat vedenkorkeudet järvittäin maalis-huhtikuussa ennen lumien sulamista ovat seuraavat:

Tulvariskin suuruus

Näsijärvi

Vanajavesi

Pyhäjärvi

Kyrösjärvi

Rautavesi

Siuro

Vähäinen tai erittäin
vähäinen tulvariski

94,60-
94,90*

78,80-
79,00

76,50-
76,70*

82,60-
82,80

56,80-
57,00

60,30-
60,35

Tavanomainen tulvariski

94,30-
94,50

78,50-
78,70

76,20-
76,40

82,40-
82,50

56,60-
56,80

60,25-
60,30

Suuri tai erittäin suuri tulvariski

94,00-
94,20

78,00-
78,40

75,80-
76,00

82,33-
82,40

56,55-
56,65

60,15-
60,25

* korkeus vaatii säännöstelyluvan muuttamista, kts. suositus 7

Säännöstelysuositusten vuosikaaviot

 

Vaikutukset ja perustelut (suositus 1)

Tulvariskin ollessa pieni voidaan vedenkorkeus pitää alkukeväällä korkeampana, mikä pienentää talvialenemaa ja mahdollistaa aikaisemman vedenkorkeuden nousun keväällä ja alkukesällä. Esitetyillä vedenkorkeussuosituksilla pyritään vähentämään kevään alimpien vedenkorkeuksien aiheuttamaa haittaa rantaekosysteemille ja lahtialueiden happitilanteelle. Pienempi talvialenema vähentää säännöstelyn haitallisia vaikutuksia jäätymiselle herkille kasvi- ja pohjaeläinlajeille sekä täpläravulle. Lisäksi syyskutuisten kalojen kudun selviämistodennäköisyys paranee ja jääkannen alentumisesta aiheutuva haitta laitureille sekä muille vastaaville rakenteille vähenee.

Näsijärvelle ja Pyhäjärvelle esitetyt korkeimmat vedenkorkeussuositukset vaativat nykyisen säännöstelyluvan muuttamista. Säännöstelyn ylärajan muuttaminen kevättalven aikana mahdollistaisi säännöstelyn toteuttamista entistä paremmin vallitsevan vesitilanteen mukaisesti. Esimerkiksi tammi-helmikuussa tapahtuvan sulamisen myötä lisääntyvä tulovirtaama voidaan varastoida väliaikaisesti järviin nostamalla vedenkorkeutta. Kyrösjärven säännöstelylupa mahdollistaa paremmin erilaisiin talviin sopeutumisen, mutta luvan toimivuutta eri vesitilanteissa tulee tarkastella uudelleen.

Tavanomaisina vuosina (lumen vesiarvojen ollessa suurimmillaan noin 60-80 mm) tai tulvariskin ollessa tavanomaista suurempi (lumen vesiarvojen ollessa suurimmillaan yli 80 mm) talven vedenkorkeutta alennetaan, jotta järvissä on riittävästi tilaa sulamisvesille. Kun tulvariskin todetaan olevan alhainen, järvien vedenkorkeuksia alennetaan vähemmän ottaen huomioon mahdolliset talviaikaiset sateet. Korkeammat kevättalven vedenkorkeudet voivat toisaalta aiheuttaa sateisena keväänä odottamattomia tulvariskejä. Märän maaperän vuoksi sateet voivat kasvattaa järviin tulevat vesimäärät nopeasti, mistä seuraa, että juoksutuksia lisätään järvien vedenkorkeuksien nousun estämiseksi. Tämä voi aiheuttaa Kokemäenjoen virtaaman nousemista tulvarajalle.

Vesivoiman kannalta korkeampi vedenkorkeus ei varsinaisesti ole ongelmallinen. Pieni talven lumimäärä (pieni lumen vesiarvo) tarkoittaa, että lumet sulavat useamman kerran talven aikana. Talviaikaiset lumensulamiset merkitsevät suurempia virtaamia järviin, minkä vuoksi nykyisten lupaehtojen noudattamiseksi joudutaan juoksutuksia lisäämään tarpeettomasti.

Alimman vedenkorkeuden ajankohta määräytyy lumitilanteen ja sääennusteen mukaan.
Aikaisemmin on helmi-maaliskuun vaihteessa pystytty ennustamaan kevään lumen vesiarvoja valuma-alueella. Lumen vesiarvot ovat tavanomaisina vuosina olleet suurimmillaan maalis-huhtikuun vaihteessa. Viime vuosina on todettu sellaisiakin vuosia, että suurimmat lumen vesiarvot on mitattu helmikuun puolessa välissä ja lumen sulaminen on alkanut helmikuun lopussa. Jos lumimäärät jäävät talven osalta vähäisiksi, suosituksen mukainen vedenkorkeus sijoittuu maaliskuun alkuun tai puoleen väliin. Suurien lumimäärien kertymiseen kuluu yleensä jonkin verran aikaa ja sulaminen ajoittuu myöhempään kevääseen. Suuret lumimäärät voivat tulevaisuudessa kertyä lyhyessäkin ajassa ja sulaminen ajoittua maaliskuun alkupuolelle, minkä vuoksi varautumista tulee tehdä riittävän ajoissa. Kokemäenjoen tulvariskin arvioinnissa on lisäksi otettava huomioon Loimijoen tulvariski.

Vastuutahot: Säännöstelijät toteuttavat suositusta toiminnallaan ja vesiviranomaiset arvioivat yhdessä luvanhaltijoiden kanssa vallitsevan vesitilanteen ja tulvariskin suuruuden.
 

Suosituksen vaikutus eri tekijöihin

Rantakasvillisuus, Natura-alueet ja uhanalaiset lajit

+

Kalasto, kala- ja raputalous

+

Linnusto

0

Järvien virkistyskäyttö, vene- ja laivaliikenne

+

Kokemäenjoen virkistyskäyttö

+

Vesivoima

0

Maatalouden vettymishaitat

0

Tulvavahinkojen vähentäminen

+/-

 

Seurantamittarit

Kevään alin vedenkorkeus [NN+m]

Talvialeneman suuruus [m]: HW marraskuu - NW kevät
 

Suositus 2. Nostetaan kevättulvan jälkeen vedenkorkeudet nopeasti ylös

Aikaisempaan vuoden 2004 suositukseen lisätään Kyrösjärvi ja Kirkkojärvi-Mahnalanselkä, mutta suositus pysyy muutoin samana. Näsijärvellä, Vanajavedellä, Pyhäjärvellä ja Kyrösjärvellä nostetaan toukokuun vedenkorkeuksia lähelle säännöstelyn ylärajaa erityisesti tavanomaista vähävetisempinä keväinä. Jos kevään tulo on selvästi aikaisemmassa, myös vedenkorkeuden nosto pyritään aikaistamaan, kuitenkin ylittämättä säännöstelyrajoja. Toisaalta myöhäinen sulamispiikki voi viivästyttää vedenkorkeuden nostamista ennen kesää. Iso-Kulovedellä (Rautaveden asteikko) vedenkorkeus suositellaan nostettavan toukokuun alussa noin 10-20 cm ylärajasta ja Kirkkojärvi-Mahnalanselällä (Siuron asteikko) 5-10 cm ylärajasta.

Vesitilanteen ollessa tavanomainen suositeltavat vedenkorkeudet järvittäin toukokuun alkupuolella (Vanajavesi, Pyhäjärvi, Kyrösjärvi, Iso-Kulovesi) tai toukokuun puolivälissä (Näsijärvi) ovat seuraavat:

Näsijärvi

Vanajavesi

Pyhäjärvi

Kyrösjärvi

Rautavesi

95,10- 95,20

79,30- 79,40

76,80- 77,00

83,10- 83,32

57,20- 57,30

Säännöstelysuositusten vuosikaaviot

Vedenkorkeudet pyritään pitämään tasaisina tai hitaasti nousevina kesäkuun puoliväliin saakka. Märkänä ja sateisena keväänä vedenkorkeuksia pidetään vähän alempana, jotta varautuminen sateisiin ja mahdollisiin tulvatilanteisiin olisi riittävä.

Jos Näsijärven, Pyhäjärven ja Kyrösjärven säännöstelylupia muutetaan talven ja toukokuun osalta (katso suositus 7), voidaan yllämainittuja korkeuksia ylittää. Muutos mahdollistaisi vedenkorkeuden nostamisen aikaisemmin sellaisina vuosina, jolloin kevään tulo aikaistuu.
 

Vaikutukset ja perustelut (suositus 2)

Esitetyillä vedenkorkeussuosituksilla pyritään parantamaan hauen ja muiden kevätkutuisten kalojen lisääntymisolosuhteita ja samalla myös lähellä vesirajaa pesivien lintujen pesintäolosuhteita. Suosituksen mukaan vedenkorkeus pyritään nostamaan nopeasti lähelle säännöstelyn ylärajaa, mikä vähentää tarvetta nostaa vedenkorkeutta kesäkuun puoliväliin saakka. Tämän tarkoituksena on vähentää lintujen pesien tuhoutumista. Kevään vedenkorkeudet vaikuttavat myös ruovikon esiintymisen alarajaan siten, että matalat vedenkorkeudet edesauttavat ruovikon laajenemista järvelle päin. Kevään ollessa aikaisessa (eli sulaminen aikaistuu) myös vesistöjen virkistyskäyttö aikaistuu. Nopea ja aikainen vedenkorkeuden nousu parantaa siten myös virkistyskäyttöä.

Kuten suosituksessa 1, myös tässä tapauksessa on olemassa riski, että Kokemäenjoen virtaama nousee tulvarajalle. Siksi sateisina keväinä vedenkorkeutta ei tule nostaa liian paljon, koska märän maaperän myötä sateet valuvat järviin nopeasti. Toinen mahdollisesti negatiivinen seikka on alavien maiden peltoalueet, joiden vettymisriski voi kasvaa. Suosituksessa ei kuitenkaan esitetä säännöstelyjen ylärajojen ylittämistä eikä siten lisätä peltojen vettymisriskiä nykyistä enempää.

Nopea vedenkorkeuden nosto tarkoittaa voimalaitosten juoksutuksen rajoittamista, mistä korkean sähkönhinnan aikana aiheutuu vesivoimalle haittaa. Liian tiukka suositus voi aiheuttaa vesivoiman tuotannolle lievää haittaa. Jos tulvariski toteutuu ennustettua pienempänä ja vedenkorkeuksia on laskettu talvella suuremman tulvariskin vuoksi, vedenkorkeuden nopea nosto pienentää alapuoliseen vesistöön tulevaa vesimäärää. Joinakin vuosina Kokemäenjoen juoksutuksia on jouduttu rajoittamaan järvien vedenkorkeuden nostamisen vuoksi. Lisäksi liian nopea vedenkorkeuden nosto voi aiheuttaa ohijuoksutusriskiä, kun pyritään pysäyttämään tai hidastamaan nousua vesitilanteen ollessa märkä.

Kyrösjärvellä loppukevään vedenkorkeudet ovat voimakkaasti riippuvaisia sulamisvesien ja kevään sateiden suuruudesta. Kuivana keväänä vedenkorkeuden nostaminen suositustasolle voi olla hankalaa. Toisaalta rajana käytetty 83,32 m ylittyy helposti, jos järveen tulevat vesimäärät ovat suuria.

Jatkossa on tarkasteltava mahdollisuutta muuttaa Näsijärven, Pyhäjärven ja Kyrösjärven säännöstelylupia siten, että toukokuun säännöstelyrajoja tai Kyrösjärven tapauksessa juoksutusrajoja voidaan ylittää. Lupamuutos mahdollistaisi entistä korkeampia vedenkorkeuksia keväällä, mikä edistää sekä vesien tilaa että virkistyskäyttöä. Myös varautuminen kevätsateisiin helpottuu. Lupamuutos edellyttäisi kuitenkin maataloushaittojen arvioimista ja mahdollista kompensoimista tai korvaamista.

Vastuutahot: Säännöstelijät toteuttavat suositusta toiminnallaan ja vesiviranomaiset arvioivat yhdessä luvanhaltijoiden kanssa vallitsevan vesitilanteen ja tulvariskin suuruuden.
 

Suosituksen vaikutus eri tekijöihin

Rantakasvillisuus, Natura-alueet ja uhanalaiset lajit

+

Kalasto, kala- ja raputalous

+

Linnusto

+

Järvien virkistyskäyttö, vene- ja laivaliikenne

+

Kokemäenjoen virkistyskäyttö

-

Vesivoima

0

Maatalouden vettymishaitat

0

Tulvavahinkojen vähentäminen

+/-

 

Seurantamittarit

Vedenkorkeuden suositusalarajan saavuttamisajankohta [päivämäärä]

Keskimääräinen vedenkorkeus 30 vuorokautta Näsijärven jäiden lähdöstä [NN+m]
 

Suositus 3. Noudatetaan kesällä ja syksyllä alenevaa vedenkorkeuden rytmiä

Kesän ja alkusyksyn aikana pyritään Näsijärvellä, Vanajavedellä, Pyhäjärvellä, Kyrösjärvellä ja Iso-Kulovedellä alenevaan vedenkorkeuden rytmiin alittamatta kullekin järvelle suositeltavaa alarajaa. Alenevalla vedenkorkeudella tarkoitetaan pitkäaikaista vedenkorkeuden muutosta, ei lyhytaikaissäännöstelystä tai tuulista aiheutuvia päivittäisiä tai viikoittaisia muutoksia. Aleneva vedenkorkeus tarkoittaa samalla riittäviä juoksutuksia kesäaikana, jotta alapuolisten vesistöjen vesitilanne ei heikkene nykyisestä.

Sateisena kesänä, jolloin maaperä on poikkeuksellisen vettynyt, etenkin Kyrösjärven ja Vanajaveden vedenkorkeuksia tulee laskea entisestään sateiden aiheuttamiin tulvariskeihin varautumiseksi. Vedenkorkeuksien liiallinen laskeminen voi aiheuttaa merkittävää virkistyshaittaa järvien rannoilla, minkä vuoksi esitetään järvittäin vedenkorkeuden alaraja, jota ei suositella alitettavan kesäaikana.

Ajankohta

Näsijärvi

Vanajavesi

Pyhäjärvi

Kyrösjärvi

Rautavesi

Kesäkuun loppu

95,20

79,35

76,95

83,05

57,20

Loppukesä ja alkusyksy

95,05

79,15

76,85

82,80

57,15

Säännöstelysuositusten vuosikaaviot

 

Vaikutukset ja perustelut (suositus 3)

Kesäaikainen vedenkorkeuden alentuminen parantaa ylimmän rantavyöhykkeen olosuhteita edistäen sarakasvillisuusvyöhykkeen laajenemista järvelle päin. Suositus vahvistaisi nykyistä säännöstelykäytäntöä. Suosituksessa ei esitetä senttimääriä vedenkorkeuden alentamiseksi, koska säännöstelyä toteutetaan kulloinkin vallitsevan vesitilanteen mukaan. Jotta järvien virkistyskäyttö pystytään säilyttämään nykyisellään, suosituksessa esitetään selkeät vedenkorkeuden alarajat, joiden alittamisen tulisi perustua johonkin selkeään syyhyn kuten pitkäaikaiseen kuivuuteen tai rakenteiden kunnostukseen. Sateisena kesänä alenevaan käyrään voi olla vaikea päästä joinakin jaksoina.

Vedenkorkeuden alentaminen yhtä paljon kuin luonnontilaisissa järvissä aiheuttaisi selvästi nykyistä enemmän haittaa järvien virkistyskäytölle. Kirkkojärvi-Mahanalanselällä aleneva käyrä ei ole mahdollinen ilman merkittäviä virkistyskäyttöhaittoja. Joillakin suljetuilla lahtialueilla vesitilavuuden pienentyminen kesällä voi jopa edistää ravinteiden konsentroitumista ja leväkukintojen muodostumista. Liiallinen vedenkorkeuden alentaminen kesän aikana saattaa myös edistää ruovikon leviämistä matalilla rannoilla, etenkin silloin, kun säännöstelyn avulla leikataan kevättulvan huippu. Merkittävin ruovikoitumista hillitsevä tekijä vedenkorkeuksien suhteen on luonnontilaisten järvien kaltainen kevättulvan riittävä voimakkuus ja riittävän korkea alkukesän vedenkorkeus.

Suosituksella on virkistyskäytön kannalta sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia.

Suosituksen edellyttämä järvien vedenkorkeuden aleneva rytmi kesällä mielletään virkistyshaittana, mutta rantavyöhykkeen kasvillisuudelle tuomien hyötyjen lisäksi se mahdollistaa edes jonkinlaiset virkistyskäyttöolosuhteet alapuolisissa jokimaisissa vesistöissä. On muistettava, että vedenkorkeus on näillä tarkastelluilla järvillä aina laskenut kesän aikana, koska järviin tuleva vesimäärä on tyypillisesti hyvin vähäinen. Kyrösjärvellä järveen tuleva vesimäärä voi olla jopa haihduntaa pienempi eli vedenkorkeus alenisi, vaikka juoksutukset pysäytettäisiin kokonaan.

Selkeä alaraja pyrkii takaamaan nykyiset vakaat vedenkorkeudet järvissä. Kuitenkin pitkän kuivan jakson aikana järvien vedenkorkeuksien pitäminen riittävän korkeana vähentää virtaamia alapuoliseen vesistöön aiheuttaen virkistyshaittaa. Tällaisia vaikutuksia on etenkin Kyrösjärven alapuolisessa Pappilanjoessa ja Siuronkoskessa sekä Tyrvään voimalaitoksen alapuolisessa Kokemäenjoessa.

Vesivoiman kannalta suositus ei aiheuta muutoksia nykyiseen käytäntöön. Erittäin kuivina aikoina alarajan orjallinen noudattaminen rajoittaa juoksutuksia, mikä näkyy Kokemäenjoen voimalaitosten tuotossa.

Vastuutahot: Säännöstelijät toteuttavat suositusta toiminnallaan ja vesiviranomaiset arvioivat yhdessä luvanhaltijoiden kanssa vallitsevan vesitilanteen.
 

Suosituksen vaikutus eri tekijöihin

Rantakasvillisuus, Natura-alueet ja uhanalaiset lajit

+

Kalasto, kala- ja raputalous

+

Linnusto

0

Järvien virkistyskäyttö, vene- ja laivaliikenne

+/-

Kokemäenjoen virkistyskäyttö

+/-

Vesivoima

0

Maatalouden vettymishaitat

0

Tulvavahinkojen vähentäminen

0

 

Seurantamittarit

Vuorokausien lukumäärä, jolloin keskimääräinen vedenkorkeus alle suositusalarajan kesä-syyskuussa [vuorokausien lkm]

Kesäkuun ylimmän vedenkorkeuden ja jakson 1.8. - 15.9. alimman vedenkorkeuden erotus [cm]
 

Suositus 4. Varaudutaan hyydetilanteisiin riittävästi

Marras-tammikuussa Näsijärven, Vanajaveden, Pyhäjärven, Kyrösjärven ja Iso-Kuloveden vedenkorkeudet alennetaan vesitilanteen mukaan, jotta järvissä on tilaa reagoida hyydetilanteisiin. Jos loppuvuosi on sateinen ja maaperä on kostea, vedenkorkeutta lasketaan enemmän. Kokemäenjoen hyydetilanteisiin reagoidaan siten, että järvien juoksutuksia pienennetään jääkannen muodostumisen edistämiseksi. Hyydetilanteet kehittyvät usein hyvin nopeasti, minkä vuoksi varautumista tulee tehdä riittävän aikaisin. Kirkkojärvi-Mahnalanselällä säännöstelytilavuus on niin pieni, ettei varautumisella ole suurta merkitystä Kokemäenjoen tulvatilanteen kannalta.

Suositeltavat vedenkorkeudet marras-tammikuussa järvittäin ovat seuraavat:

Vesitilanne

Näsijärvi

Vanajavesi

Pyhäjärvi

Kyrösjärvi

Rautavesi

Kuiva

95,10- 95,20

79,10- 79,20

76,90- 77,00

82,85- 83,00

57,15- 57,25

Sateinen/märkä

95,05- 95,10

79,00- 79,10

76,80- 76,90

82,70- 82,85

57,05- 57,15

Säännöstelysuositusten vuosikaaviot

 

Vaikutukset ja perustelut (suositus 4)

Talvitulviin varautumisen merkitys on kasvanut vuosi vuodelta ja ilmaston muuttuessa hyydetulville edullisten olosuhteiden todennäköisyys on yhä suurempi. Kun vedenkorkeus lasketaan riittävästi säännöstelyn ylärajoista, järviin jää nykyistä enemmän säännöstelytilavuutta, jota voidaan käyttää Kokemäenjoen virtaaman rajoittamiseen. Riittävän pieni ja tasainen virtaama ja sitä myöten pienempi virtausnopeus edistää Kokemäenjoen jääkannen muodostumista tai jo muodostuneen kannen säilyttämistä. Jääkannen muodostumisen edistäminen vaatii jatkossakin virtaaman hidastamisen lisäksi oikeat sääolosuhteet (riittävän pitkä jakso) sekä säännöstelijöiden saumatonta yhteistyötä ja kommunikointia.

Syyskutuisten kalojen kannalta alempi vedenkorkeus loppuvuonna saattaa ohjata kutua syvempiin vesikerroksiin, jolloin kudun selviämistodennäköisyys paranee. Myös laitureiden ja muiden vastaavien rantarakenteiden vahingoittuminen saattaa vähentyä, kun jäämassat eivät laske talvella merkittävästi repien rantarakenteita. Toisaalta hyydetilanteisiin reagoitaessa vedenkorkeus nousee hyvin nopeasti ja tämä nousu osuu todennäköisesti vähän ennen järvien jäätymisajankohtaa.

Alempi vedenkorkeus loppuvuonna ennen talven pakkasjaksoja ei ole vesivoiman kannalta ihanteellinen. Hyyteen muodostuminen kuitenkin heikentää voimalaitosten hyötysuhteita ja voi siten vähentää vesivoiman tuottoa.

Kyrösjärvellä suositusten saavuttaminen voi olla joinakin vuosina hankalaa, koska nykyisen luvan mukainen juoksutus on sidottu vallitsevaan vedenkorkeuteen eikä juoksutusta ole mahdollista lisätä etukäteen. Jos loppuvuosi on sateinen, voi järveen tuleva vesimäärä olla huomattavasti sallittuja enimmäisjuoksutuksia suurempi. Vedenkorkeuden nousua ei voi siten pysäyttää. Vedenkorkeuden saavutettua vedenkorkeuden NN+83,32 m, on lupaehtojen mukaisesti juoksutettava jatkuvasti 60 m3/s (lisäksi on korkeustasot 80, 100 ja 120 m3/s:n juoksutuksille). Suuri virtaama aiheuttaa ongelmia Kokemäenjoen jääkannen muodostamiseen ja pakottaa muiden järvien säännöstelijät varautumaan entistä enemmän. Kyrösjärven suuri virtaama aiheuttaa lisäksi ongelmia Siuronkosken voimalaitoksen käytölle.

Vastuutahot: Säännöstelijät toteuttavat suositusta toiminnallaan ja vesiviranomaiset arvioivat yhdessä luvanhaltijoiden kanssa vallitsevan vesitilanteen ja tulvariskin suuruuden.
 

Suosituksen vaikutus eri tekijöihin

Rantakasvillisuus, Natura-alueet ja uhanalaiset lajit

0

Kalasto, kala- ja raputalous

+

Linnusto

0

Järvien virkistyskäyttö, vene- ja laivaliikenne

0

Kokemäenjoen virkistyskäyttö

+

Vesivoima

+/-

Maatalouden vettymishaitat

0

Tulvavahinkojen vähentäminen

+


Seurantamittarit

Vedenkorkeus ennen Kokemäenjoen virtaaman pienentämistä jääkannen muodostumisen edistämiseksi [NN+m]

Kunkin järven säännöstelykapasiteetti mitattuna jäädytysajoon tarvittavien vuorokausien lukumääränä, kun Tyrvään voimalaitoksen virtaamaksi asetetaan 100 m3/s [vuorokausien lkm]
 

2. Säännöstelyn toteuttaminen, säännöstelyluvat ja -rakenteet


Suositus 5. Hillitään vedenkorkeuden voimakasta ja äkkinäistä vaihtelua keväällä ja kesällä

Huhti-toukokuussa kevättulvien jälkeen ja vedenkorkeuden noustua Iso-Kulovedellä (Rautaveden asteikko) vältetään yli 15 cm vedenkorkeuden alentamista. Suurimman osan kesää ja alkusyksyä (varmuustasolla 75 %) pyritään hillitsemään Pyhäjärvellä (Näppilä) ja Iso-Kulovedellä (Rautaveden asteikko) voimakasta ja äkkinäistä yli 20 cm vedenkorkeusvaihteluja 1…5 päivän aikana.
 

Vaikutukset ja perustelut (suositus 5)

Vedenkorkeuden vaihtelu vaikuttaa rantavyöhykkeen maaperään ja sitä myöten kasvillisuuteen ja kalastoon. Kevätkutuisten kalojen (kuten hauen) lisääntymisen varmistamiseksi tulee pyrkiä riittävään vesisyvyyteen keväällä ainakin kuukauden ajan jäidenlähdön jälkeen. Lisääntymisen aikana vedenkorkeuden nopea aleneminen jättää osan mädistä tai vastakuoriutuneista poikasista kuiville.

Kesäaikainen suuri ja nopea vedenkorkeuden vaihtelu aiheuttaa etenkin loivarantaisilla järvillä merkittävää haittaa virkistyskäytölle sekä lisäksi jonkin verran haittaa myös ylimmän rantavyöhykkeen eliöstölle. Suosituksella pyritään hillitsemään vedenkorkeuden voimakasta ja äkkinäistä vaihtelua suurimman osan kesästä ja alkusyksystä, jolloin virkistyskäyttö on merkittävimmillään. Koska alle 20 cm vaihtelua ei aikaisemmin ole pystytty noudattamaan, kun tarkastellaan hetkellisiä vedenkorkeusarvoja, on päädytty suosittelemaan 75 %:n varmuutta. Tämä tarkoittaa, että vedenkorkeus voi vaihdella kesällä ja alkusyksyllä yli 20 cm noin 25 % vuorokausista. Tämä mahdollistaa voimalaitosten reagoimista sähkömarkkinoiden häiriöihin ja muihin vastaaviin tilanteisiin. Lisäksi on otettava huomioon, että tuulella on etenkin Pyhäjärvellä jopa 5-10 cm vaikutus vedenkorkeuksiin.

Rajoitukset vedenkorkeuden vapaaseen säännöstelyyn aiheuttavat vesivoiman tuotannon kannalta haittaa, koska sähkökulutuksen kasvaessa ei voida lisätä tuotantoa.

Vastuutahot: Voimalaitokset toteuttavat suositusta toiminnallaan.
 

Suosituksen vaikutus eri tekijöihin

Rantakasvillisuus, Natura-alueet ja uhanalaiset lajit

0

Kalasto, kala- ja raputalous

+

Linnusto

+

Järvien virkistyskäyttö, vene- ja laivaliikenne

+

Kokemäenjoen virkistyskäyttö

0

Vesivoima

-

Maatalouden vettymishaitat

0

Tulvavahinkojen vähentäminen

0

 

Seurantamittarit

Päivien lukumäärä, jolloin Rautaveden vedenkorkeuden suurin vaihteluväli on alle 15 cm 30 vrk Näsijärven jäiden lähdön jälkeen [vuorokausien lkm]

Rautaveden vedenkorkeuden suurin alenema 30 vrk Näsijärven jäiden lähdön jälkeen [cm]

Päivien lukumäärä, jolloin Rautaveden ja Pyhäjärven vedenkorkeuksien suurin vaihteluväli on alle 20 cm kesä-syyskuussa [vuorokausien lkm]
 

Suositus 6. Pyritään välttämään juoksutusten pysäyttämistä useammaksi vuorokaudeksi

Järvien säännöstelyä suunnitellaan siten, ettei juoksutuksia tarvitse pysäyttää useammaksi vuorokaudeksi peräkkäin.
 

Vaikutukset ja perustelut (suositus 6)

Pitkäaikainen juoksutuksen pysäyttäminen aiheuttaa alapuolisten vesistöjen veden seisomista, mikä yhdistettynä kuormituksen kanssa voi aiheuttaa kesäaikana veden tilan heikentymistä. Suosituksella varmistetaan voimalaitosten alapuolisten vesistöjen veden vaihtuvuus ja parannetaan virkistyskäyttöä.

Pyhäjärven pohjoisosalla kuormittajia on paljon ja Näsijärven juoksutuksella on merkitystä veden vaihtuvuuden kannalta. Myös Melon voimalaitoksen alapuolella juoksutuksella on merkitystä Kuloveteen. Tyrvään voimalaitoksella juoksutusta on lähes aina vähintään 30 m3/s eikä juoksutuksen lisääminen viikonloppuisin ole mahdollista ilman yläpuolisten järvien juoksutuksia.

Kyrösjärven säännöstelyluvan mukaan voimalaitoksen on juoksutettava poikkeustapauksia lukuun ottamatta aina vähintään 2 m3/s, joka toteutetaan pienellä turbiinilla. Kyröskoskella suuren turbiinin käyttö muutaman tunnin ajan ei luultavasti edistä alapuolisen vesistön virkistyskäyttöä, koska kyseessä olisi vain lyhytaikainen tulva-aalto. Kyröskoskella nykyisen pienen turbiinin juoksutuksen lisääminen takaisi nykyistä suuremmat virtaamat parantaen etenkin kalaston olosuhteita.

Vesivoimatuotannon kannalta juoksutusten siirtäminen arkipäiviltä viikonloppuun ei ole ihanteellista. Sähköntuotannon tarve viikonloppuisin on vähäisen kulutuksen vuoksi useimmiten arkipäiviä pienempää. Nykyisten sähkömarkkinoiden näkymien mukaan viikonlopun juoksutusten kannattavuus ei ole ainakaan paranemassa, vaan ero voi jopa lisääntyä esim. uuden ydinvoimatuotannon myötä.

Vastuutahot: Voimalaitokset toteuttavat suositusta toiminnallaan.
 

Suosituksen vaikutus eri tekijöihin

Rantakasvillisuus, Natura-alueet ja uhanalaiset lajit

+

Kalasto, kala- ja raputalous

+

Linnusto

0

Järvien virkistyskäyttö, vene- ja laivaliikenne

+

Kokemäenjoen virkistyskäyttö

+

Vesivoima

-

Maatalouden vettymishaitat

0

Tulvavahinkojen vähentäminen

0

 

Seurantamittari

Vuorokausien lukumäärä, jolloin voimalaitosjuoksutukset ovat suurempia kuin minimi.
 

Suositus 7. Muutetaan Näsijärven, Pyhäjärven ja Kyrösjärven säännöstelyluvat erilaisiin talviin paremmin sopeutuviksi

Haetaan Näsijärven, Pyhäjärven ja Kyrösjärven säännöstelylupiin muutoksia, jotta säännöstely voidaan toteuttaa joustavammin ottaen huomioon vallitseva vesitilanne. Muutokset koskevat etenkin talviaikaa, kun varaudutaan talvi- ja kevättulviin. Tarkasteluun tulee ottaa myös mahdollisuus nostaa vedenkorkeutta toukokuussa nykyistä korkeammalle.
 

Vaikutukset ja perustelut (suositus 7)

Nykyiset säännöstelyluvat pakottavat laskemaan vedenkorkeutta talvella ottamatta huomioon, mikä on valuma-alueen lumitilanne ja minkälainen tulvariski on järvillä sekä alapuolisessa Kokemäenjoessa. Suurin yksittäinen muutostarve liittyy siten pakollisen kevätkuopan muuttamiseen, jotta säännöstelyä voitaisiin toteuttaa joustavammin erilaisia vesitilanteita huomioon ottaen. Lisäksi talvitulviin varautuminen tulee kirjata lupaan, vaikka suositukset ohjaavatkin säännöstelyä laskemaan vedenkorkeutta ennen hyyteen muodostumisriskin kasvamista. Lupamuutosten valmistelussa tulisi lisäksi tarkastella mahdollisuutta nostaa loppukevään vedenkorkeuksia, mikä edistäisi rantavyöhykkeen eliöstön tilaa ja parantaisi kesän virkistyskäyttöä.

Rantavyöhykkeelle ja kalastolle sekä virkistyskäytölle syntyvien hyötyjen lisäksi, vesivoimalle joustava kevätkuoppa ja korkeampi toukokuun säännöstelyraja merkitsevät samalla joustavuutta säännöstelyn toteuttamiseksi talvella ja keväällä. Toisaalta korkeampi vedenkorkeus ennen lumien sulamista voi merkitä tulvariskin kasvua etenkin sateisina keväinä. Rantavyöhykkeelle pesiville linnuille korkeampi vedenkorkeus toukokuussa voi aiheuttaa haittaa, jos pesintä on ehtinyt alkaa ennen vedenkorkeuden nousua. Toisaalta korkeampi vedenkorkeus heti huhti-toukokuun vaihteessa mahdollistaa vedenkorkeuden pitämisen pesintäaikana tasaisena tai laskusuunnassa. Suosituksen vaikutuksia ja perusteluja on tarkasteltu tarkemmin suosituksissa 1, 2 ja 4. Säännöstelyluvan muuttaminen on pitkä ja kustannuksia vaativa prosessi. Muutoksen vaikutuksia tulee tarkastella monesta näkökulmasta ja jossain tapauksissa hakija on korvausvelvollinen.

Näsijärvellä ja Pyhäjärvellä säännöstelyluvassa on selkeät vedenkorkeuden rajat, joita ei tule poikkeustapauksia lukuun ottamatta ylittää tai alittaa. Kyrösjärvellä lupaehdot ohjaavat juoksutusmääriä kullakin vedenkorkeudella, mutta varsinaisia säännöstelyrajoja ei ole. Näsijärvellä ja Pyhäjärvellä voidaan hakea vesialueen rajan määräämistä vesilain 18 luvun 18 §:n mukaan, mikä saattaa helpottaa luvan muuttamista. Kyrösjärvellä tätä pykälää ei todennäköisesti voida käyttää, vaan vesialueen rajana käytetään pitkäaikaista keskivedenkorkeutta, jota tarkastellaan lupaharkinnassa.

Vastuutahot: Säännöstelyluvan haltijat hakevat muutosta lupaansa. Pyhäjärveä lukuun ottamatta vesiviranomainen avustaa neuvomalla ja tarvittaessa antamalla avustusta määrärahojen puitteissa.
 

Suosituksen vaikutus eri tekijöihin

Rantakasvillisuus, Natura-alueet ja uhanalaiset lajit

+

Kalasto, kala- ja raputalous

+

Linnusto

+

Järvien virkistyskäyttö, vene- ja laivaliikenne

+

Kokemäenjoen virkistyskäyttö

+

Vesivoima

+/-

Maatalouden vettymishaitat

-

Tulvavahinkojen vähentäminen

+/-

 

Seurantamittari

Säännöstelyluvan muutosprosessin tilanne

Suositus lakkaa olemasta, kun lupa on muutettu
 

Suositus 8. Muutetaan Herralanvirran säännöstelyrakenne paremmin erilaisia tarpeita palvelevaksi

Selvitetään Herralanvirran säännöstelyrakenteen muutostarpeet pienveneiden, kanoottien ja kajakkien kulun sekä erilaisten kalojen kulun mahdollistamiseksi. Lisäksi selvitetään koskimelonnan mahdollistamista.
 

Vaikutukset ja perustelut (suositus 8)

Nykyinen Herralanvirran säännöstelyrakenne palvelee hyvin säännöstelyn toteuttamista sekä kalastusta. Vaikka tavanomaista säännöstelyä voidaan toteuttaa hyvin, kovan virtaaman vuoksi nykyistä rakennetta on vaikea kunnostaa. Lisäksi hätätilanteessa juoksutuksen pysäyttäminen kokonaan on mahdotonta. Rakenteen alapuolinen koskialue on yksi Pirkanmaan suosituimmista koskikalastuskohteista. Säännöstelyrakenteeseen kuuluu avattavan patoluukun lisäksi ohitusuoma, joka varmistaa luvan edellyttämän minimivirtaaman saavuttamista. Kuitenkin nykyisen ohitusuoman voimakkaat virtausnopeudet heikentävät kalojen kulkumahdollisuuksia Pyhäjärven ja Vanajaveden välillä. Ohitusuoman läpi nousevat ainoastaan lohikalat ja muut riittävän voimakkaat kalalajit. Rakenne ei mahdollista veneiden läpikulkua ja sen läheisyydessä ei ole rantautumispaikkaa, josta esim. kanootin voisi kantaa ohi. Ohitusuoma ei ole tarkoitettu veneilyyn ja siitä läpikulku on kielletty. Rakennetta ei voida käyttää koskimelontaan, vaikka sille olisi jonkin verran kysyntää.

On esitetty, että rakenteen muuttaminen voi haitata nykyisiä erinomaisia kalastusolosuhteita. Säännöstelyrakenteen muuttamisessa tulee ottaa huomioon kaikki käyttötarpeet unohtamatta sen alkuperäistä tarkoitusta ja tarkastella muutosta osana laajempaa Kuokkalankosken ja Herralanvirran matkailu- sekä virkistysolosuhteiden parantamista. Lisäksi rakenteen muuttamisessa tulee ottaa huomioon tulvatilanteiden hallinta.

Vastuutahot: Rakenteen omistaja (Pirkanmaan ELY-keskus) hakee tarvittaessa luvan rakenteen muuttamiseksi ja tekee muutokset yhteistyössä intressitahojen kanssa. Muutoin päävastuu matkailu- ja virkistysolosuhteiden parantamisesta on kunnalla ja aktiivisilla toimijoilla.
 

Suosituksen vaikutus eri tekijöihin

Rantakasvillisuus, Natura-alueet ja uhanalaiset lajit

0

Kalasto, kala- ja raputalous

+/-

Linnusto

0

Järvien virkistyskäyttö, vene- ja laivaliikenne

+

Kokemäenjoen virkistyskäyttö

0

Vesivoima

0

Maatalouden vettymishaitat

0

Tulvavahinkojen vähentäminen

0

 

Seurantamittarit

Padon muutostilanne

Suositus lakkaa olemasta, kun patoa on muutettu

 

3. Viestintä ja yhteistyö


Suositus 9. Tiedotetaan vesitilanteesta ja säännöstelystä säännöllisesti

Vesiviranomainen tiedottaa säännöllisesti yleisestä vesitilanteesta ja sen vaikutuksesta säännöstelyyn. Sekä vesiviranomaiset että säännöstelijät tiedottavat säännöstelyyn tai tulvatilanteisiin liittyvistä poikkeus- ja häiriötilanteista. Vesiviranomainen laatii kerran vuodessa säännöstelykatsauksen, jossa arvioidaan säännöstelysuositusten 1-9 toteutumista vallitsevassa vesitilanteessa.

 

Perustelut (suositus 9)

Viime vuosina Pirkanmaan ELY-keskuksen vesitilannetiedotteita on julkaistu epäsäännöllisin välein noin 8 kpl vuodessa; 4 kevätkaudella ja 4 syyskaudella. Lisäksi ymparisto.fi sivustoon on perustettu Kokemäenjoen vesistöalueen säännöstelyjen sivu (www.ymparisto.fi/saannostely/Kokemaenjoki), johon on koottu tietoa vesistöalueen eri osa-alueiden säännöstelyistä mukaan lukien tietoa Pirkanmaan keskeisten järvien säännöstelystä.

Nykyistä tiedottamista parannetaan laatimalla säännöstelykatsaus kerran vuodessa. Säännöstelykatsaus pureutuisi 9 ensimmäisen suosituksen toteutumiseen ottaen huomioon kunakin vuonna vallitseva vesitilanne ja muut olosuhteet (esim. kunnostukset). Paras ajankohta katsaukselle on kesän lopulla.
 

Suositus 10. Lisätään säännöstelyyn ja vesienhoitoon liittyvää yhteistyötä

Kehitetään vuosina 2009-2016 toimineen säännöstelyjen seurantaryhmän toiminta yhdistämällä se vesienhoidon yhteistyöryhmän toimintaan. Pidemmällä aikavälillä säännöstelysuositusten seuranta järjestetään joustavasti ottaen huomioon kulloisetkin organisaatio- ja hallintomallit.

 

Perustelut (suositus 10)

Nykyinen säännöstelyjen seurantaryhmä on luonut keskusteluyhteyden intressitahojen välillä ja antanut mahdollisuuden keskustella säännösteltäviin järviin liittyvistä suunnitelmista ja hankkeista. Noin 1-2 kertaa vuodessa pidetyissä kokouksissa on nostettu erilaisia näkökulmia ja toiveita. Keväällä 2016 seurantaryhmälle suunnatun kyselyn tulosten perusteella seurantaryhmän toiminnan jatkuminen jollakin tavalla sai kannatusta: joko säännöstelyyn keskittyvänä erillisenä ryhmänä tai vesienhoidon yhteistyöryhmän alatyöryhmänä. Vesienhoidon alatyöryhmä käsittelisi säännöstelyasioiden lisäksi myös muita vesirakentamiseen ja vesistökunnostuksiin liittyviä asioita. Alatyöryhmässä on mahdollista käsitellä vesistöihin kohdistuvat vaikutukset laajasti irrottamatta säännöstelyä erilliseksi toiminnoksi. Vesistöjen säännöstely toimii lisäksi linkkinä vesienhoidon suunnittelun ja tulvariskien hallinnan suunnittelun välillä.

Pidemmällä aikavälillä vesiviranomaisen rooli kehittämistyössä luultavasti pienenee, mutta säännölliset tapaamiset eri intressitahojen välillä on nähty edelleen tarpeellisiksi. Ylimaakunnallinen vesien tilan parantaminen vaatii laajaa yhteistyötä, jota tulee järjestää järkevästi organisaatioissa ja hallinnossa tapahtuvista muutoksista huolimatta.

 

 

Julkaistu 30.11.2016 klo 12.34, päivitetty 18.9.2017 klo 13.56

Julkaisija: