Saimaan juoksutussääntö

Suomen ja Venäjän välille on vuonna 1991 astunut voimaan valtiosopimus Saimaan juoksutuksista. Juoksutussäännön mukaan Saimaan vedenkorkeutta ja Vuoksen juoksutusta pidetään mahdollisimman normaaleina. Juoksutussäännön tarkoituksena on kuitenkin myös tasoittaa Saimaan tulvahuippuja ja toisaalta nostaa poikkeuksellisen matalia vedenkorkeuksia. Saimaan vedenpinnan nousemista yli korkeustason NN + 76,60 m pyritään ehkäisemään. Samoin tavoitealarajaa NN + 75,00 m (purjehduskaudella NN + 75,10 m) alempia vedenkorkeuksia pyritään estämään.

Juoksutussäännön mukaan vesitilannetta pidetään normaalina, kun vedenkorkeus poikkeaa korkeintaan puoli metriä (0,5 m) ajankohdan keskivedenkorkeudesta, eikä uhkaa ennusteen mukaan nousta tai laskea tuon rajan yli. Tätä aluetta kutsutaan normaalivyöhykkeeksi.

Saimaan vedenkorkeuden vuosisykli
 

Saimaan vedenkorkeuden vuosisykli sääntelyrajoineen sekä ylin ja alin havaittu vedenkorkeus

Normaalivyöhykkeellä Imatran patojen (Tainionkoski, Imatrankoski) juoksutus vastaa luonnonvirtaamaa. Luonnonvirtaama määräytyy ennen Imatran patojen rakentamista laaditun purkautumistaulukon mukaisesti.

Poikkeusjuoksutukset

Mikäli vedenkorkeus uhkaa nousta tai laskea normaalivyöhykkeen ulkopuolelle, voidaan juoksutusta muuttaa luonnonmukaisesta poikkeavaksi, jotta odotettavissa olevia vahinkoja pystytään ennalta ehkäisemään. Juoksutussäännön voimassaoloaikana juoksutusmuutoksia on toteutettu useina vuosina. Saimaan juoksutusmuutokset ovat vähentäneet rantojen virkistyskäytön haittoja ja parantaneet veneilyolosuhteita. Rahallisesti mitattuna hyödyt ovat olleet miljoonia euroja.

Poikkeusjuoksutuksista huolimatta saattaa vedenkorkeus nousta tai laskea normaalivyöhykkeen ulkopuolelle. Esimerkiksi jos sadanta vesistöalueelle on pidemmällä aikavälillä normaalia vähäisempää, saattaa vedenpinta laskea tuon 0,5 metrin rajaviivan alapuolelle.

Juoksutuspäätöksiä tehtäessä on myös muistettava, että luonnonmukaisesta juoksutuksesta poikkeavat juoksutukset saattavat aiheuttaa vahinkoja Venäjän puolella sijaitsevan Vuoksen varrella. Myös energianmenetyksiä voi aiheutua Venäjän puolella sijaitseville voimalaitoksille. Nämä on valtiosopimukseen perustuen korvattava. Sen sijaan Suomen puolella sijaitseville voimalaitoksille (Imatra, Tainionkoski) ei poikkeusjuoksutuksista aiheutuvia mahdollisia energianmenetyksistä tarvitse maksaa.

Saimaan kanava on suunniteltu vesiliikennettä varten. Sitä ei voida käyttää veden juoksutukseen niin, että sillä olisi merkitystä tulvien alentamisessa.

Saimaan vedenkorkeus ei muutu nopeasti

Imatran voimalaitospatojen avulla ei voida saada aikaan nopeita muutoksia Saimaan vedenkorkeuksissa. Saimaa on tilavuudeltaan niin suuri järvi, että kohtuullisen suuretkaan virtaaman muutokset eivät näy nopeasti vedenpinnan tasossa. Suuresta varastokapasiteetista johtuen Saimaan vedenkorkeus reagoi runsaisiin sateisiin tai pitkään kuivuuteen kuten myös juoksutustoimenpiteisiin suhteellisen hitaasti. Saimaan hydrologiselle luonteelle on usein tyypillistä ylivuotisuus, joka tarkoittaa, että edellisen vuoden vesitilanne vaikuttaa merkittävästi seuraavan vuoden vesitilanteeseen. Esimerkiksi vuonna 2012 alkanut korkean veden kausi jatkui pitkälle vuoteen 2013.

Saimaan juoksutuspäätökset perustuvat jatkuvasti päivittyvään vesitilanne-ennusteeseen. Saimaan tulovirtaamiin ja vedenkorkeuksien ennusteet löytyvät SYKEn eli Suomen ympäristökeskuksen sivuilta.

Lisätietoja

Vesistöinsinööri Jukka Höytämö
etunimi.sukunimi@ely.keskus.fi (jukka hoytamo)

 

Julkaistu 10.10.2013 klo 8.42, päivitetty 11.9.2015 klo 10.38