Kaivoveden tutkiminen

Koska kannattaa tutkia?

Kaivon vesi tulisi tutkia aina, jos veden epäillään aiheuttavan terveysoireita tai jos sen väri, maku tai haju on muuttunut oleellisesti. Kaivoveden laatu tulisi tutkituttaa säännöllisesti vähintään kolmen vuoden välein, koska kaikkia veden laatuun vaikuttavia tekijöitä ei huomaa vettä käytettäessä. Vesi voi näyttää kirkkaalta ja maistua hyvältä, vaikka siinä olisikin haitallisia aineita. Säännöllisen tutkimuksen avulla voidaan selvittää, milloin muutos on tapahtunut ja mikä muutoksen on voinut aiheuttaa.

Vesi pitäisi tutkituttaa etenkin silloin, kun perheeseen on syntymässä lapsi, koska kaikki terveyteen vaikuttavat aineet, kuten fluoridi, radon, nitraatti ja nitriitti eivät maistu vedessä. Fluoridi vaikuttaa hampaiden muodostukseen, ja nitraatti ja nitriitti imeväisikäisen hapensaantiin.

Veden laatu tulee tutkituttaa aina ennen kaivon käyttöönottoa. Vedessä on heti kaivon tekemisen jälkeen rakentamisesta ja uusista rakenteista johtuvia samentumia, jotka vähenevät vettä käytettäessä. Vettä pitäisi juoksutella muutaman päivän ajan ennen bakteerinäytteen ottamista. Muut aineet kannattaa tutkituttaa vasta 2-4 viikon kuluttua. Uusien putkien asennuksenkin jälkeen putkistoa täytyy huuhdella. Ensimmäisen viikon aikana vettä ei pitäisi juoda ennen perusteellista juoksutusta.

Veden laadun selvittäminen on tarpeellista myös kiinteistön osto- ja myyntitilanteessa sekä hankittaessa mahdollisia vedenkäsittelylaitteita.

Kaivoveden likaantumissyiden tutkiminen on usein hyvin hankalaa eikä aina voida osoittaa, mistä lika-aineet tulevat. Ongelmien ilmaantuessa on syytä kysyä kunnasta asiantuntija-apua ennen laajempiin toimenpiteisiin ryhtymistä.

Miten tutkimus tehdään?

  1. Ota yhteys FINASin akkreditoimaan laboratorioon tarkkojen ohjeiden ja välineiden saamiseksi sekä varmistuaksesi näytteiden toimitusaikataulusta ja analyysin hinnasta.
  2. Jos haluat tutkituttaa radonin ja muita radioaktiivisia aineita, ota yhteys Säteilyturvakeskukseen tai paikalliseen elintarvike- ja ympäristölaboratorioon, joka tutkii kyseisiä aineita.
  3. Noudata näytteenotossa saamiasi ohjeita. Kiinnitä erityistä huolellisuutta pullojen, korkkien ja käsiesi puhtauteen. Näyte otetaan kylmävesihanasta, suoraan kaivosta tai molemmista.
  4. Toimita näytteet laboratorioon pimeässä ja viileässä kylmälaukussa mielellään vuorokauden sisään näytteenotosta.
  5. Laboratorioanalyysin tulosten tulkinnassa ja mahdollisten tarvittavien toimenpiteiden valinnassa auttaa Kaivoveden analyysitulkki.

Ennen näytteenottoa on otettava yhteyttä vesinäytteitä tutkivaan laboratorioon. Yksityinen henkilö voi kääntyä vesinäytteen ottamiseksi lisäksi myös kunnan terveystarkastajan puoleen. Hän osaa kertoa, miten näyte otetaan ja mitä näytteestä kannattaa tutkia. Terveystarkastaja tietää myös, jos alueella on tapahtunut jotain, mikä mahdollisesti on vaikuttanut pohjaveden laatuun. Asiantuntija osaa valita oikean näytteenottoajankohdan ja voi sopia tarvittaessa laboratorion kanssa näytteen toimittamisesta.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ylläpitää laboratoriorekisteriä sellaisista akkreditoiduista laboratorioista, jotka täyttävät asetusten 461/2000 ja 401/2001 vaatimukset talousvettä toimittavien laitosten tai elintarvikealan yritysten valvontatutkimuksista. Koska Evira rekisteröi vesinäytteitä analysoivista laboratorioista vain viranomaistutkimuksiin hyväksytyt laboratoriot ja menetelmät, kaikkien laboratorioiden valikoimista ei välttämättä löydy esim. radonia, vaikka he sitä analysoivatkin. Kannattaa olla yhteydessä laboratorioon varmistukseen siitä, mitä tutkimuksia laboratorio tekee.

Kaivon omistaja maksaa yleensä itse kaivoveden tutkimuksen. Tutkimus maksaa laboratoriosta ja tutkittavien aineiden lukumäärästä riippuen 40-200 euroa. Kaikki talousvettä tutkivat laboratoriot eivät tutki radonia tai muita radioaktiivisia aineita. Kaivoveden radonia tutkitaan mm. Säteilyturvakeskuksessa. Tarkempia tietoja voi kysyä paikalliselta terveydensuojeluviranomaiselta tai suoraan Säteilyturvakeskuksesta.

Vesinäytteen voi ottaa näytteenottokoulutuksen saanut henkilö tai kaivon omistaja itse asiantuntijan opastuksella. Jos kaivon käyttöön liittyy riitatapaus, todistusaineistoksi kelpaa ainoastaan asiantuntijan ottama vesinäyte. Oikein otettu näyte ja puhtaat näytteenottovälineet ovat edellytys tutkimuksen luotettavuudelle. Itse pestyyn astiaan voi jäädä esim. bakteereita. Käsistä tai hanasta voi tulla bakteereita näytteeseen, jotka vaikuttavat tuloksiin. Laboratoriosta saa vesinäytteille tarkoitettuja, valmiiksi käsiteltyjä näytepulloja.

Laboratorioanalyysin tulokset voi syöttää Kaivoveden analyysitulkkiin, joka auttaa tulosten tulkinnassa ja neuvoo, mitä mahdollisesti on tehtävissä heikkolaatuisen kaivoveden laadun parantamiseksi.

Kunnan terveystarkastajalta voi myös tarvittaessa pyytää lisäselvitystä vesinäytteen tulosten merkityksestä ja neuvotella, mitä tulosten perusteella kannattaisi kaivolle tehdä.

Mitä kaivovedestä pitäisi tutkia? 

Vedestä tutkitaan eri tilanteissa eri aineita. Kolmen vuoden välein tehtävässä rutiinitutkimuksessa kannattaa mitata bakteerien määrä, pH, väri, sähkönjohtavuus, sameus ja permanganaattiluku. Kuuden vuoden välein on hyvä tutkia edellisten lisäksi myös typpiyhdisteet, alkaliteetti, veden kovuus, happi, rauta, mangaani, kloridi ja fluoridi. Kallioporakaivoista tutkitaan edellisten lisäksi arseeni, uraani ja radon, jos on syytä epäillä, että näitä aineita on pohjavedessä. STUK suosittelee radon- ja uraanipitoisuuden mittaamista jokaisesta porakaivosta.

Kiinteistön osto- tai myyntitilanteessa, vauvan odotusaikana tai ennen vedenkäsittelylaitteen hankkimista kannattaa tutkia kaikki edellä mainitut ominaisuudet. Kaikki muut paitsi fluoridi ja sähkönjohtavuus pitäisi tutkia myös silloin, jos vesi on värillistä, pahanmakuista tai -hajuista.

Jos kylpyhuoneen kalusteisiin tulee ruskeita tai vihreitä raitoja, vedestä kannattaa tutkia alkaliteetti, kovuus, pH, kloridi, sulfaatti ja sameus. Lisäksi tutkitaan rauta- tai kuparipitoisuus raitojen värin perusteella. Ruskeat raidat aiheutuvat rautaputkista irtoavasta raudasta ja vihreä väri kupariputkista irtoavasta kuparista. Vesinäyte tulee ottaa sekä kylmävesihanasta että suoraan kaivosta.

Bakteerit, typpiyhdisteet, rauta, mangaani, sinkki ja kupari kannattaa tutkituttaa silloin, kun kylmä vesi on hyvää, mutta lämpimässä käyttövedessä esiintyy haju- tai makuhaittaa. Tällöinkin näyte otetaan sekä kylmävesihanasta että suoraan kaivosta.

Julkaistu 26.6.2013 klo 15.54, päivitetty 30.11.2015 klo 16.45