Kaivot pakkasella

KAIVOTIEDOTE (talvi 2014)

P1070404_2-1.jpg© Timo Ratinen

Lista talvitoimista

Tarkkaile kaivon rakenteellista kuntoa ja vedenlaatua sekä kaivon lähiympäristössä tapahtuvia muutoksia säännöllisesti ympäri vuoden, ja huolla kaivo tarvittaessa. Huolehdi talvella erityisesti siitä, että:

  • Tuuletusputken pää jää lumipeitteen yläpuolelle ja tuuletusaukon säätö on sopiva. Talvella liian tehokas tuuletus voi johtaa kaivon ja vesijohtojärjestelmän jäätymiseen.
  • Kaivon paikka on merkitty asianmukaisesti esim. teiden aurausviittojen malliin. Muuten lumen alle jäävää kaivoa on vaikea havaita ja varsinkin huonokuntoinen kaivonkansi on hengenvaarallinen.
  • Lumitöillä ei vahingoiteta kaivon rakenteita. Kaivon ympäriltä ei ole syytä aurata lunta pois, koska lumi toimii samalla eristeenä pakkaselta. Likaisia lumia ei pidä kasata kaivon lähettyville.
  • Kaivon lähistöllä ei liikuta turhaan. Varsinkin raskailla ajoneuvoilla liikkumista kaivon lähistöllä tai vesijohdon päällä pitäisi välttää, jotta vesijohtoa ei vahingoiteta.
  • Lumia ei aurata pois vesijohdon päältä, jotta vesijohto ei jäädy tai muuten vahingoitu. Vesijohdon jäätymättömyys varmistetaan ensisijaisesti riittävällä asennussyvyydellä sekä eristämällä kriittiset kohdat kuten vesijohdon läpivienti rakennukseen ja tarvittaessa asentamalla lämmityskaapeli vesijohtokaivantoon. Mikäli vesijohto jäätyy, sen sulattaminen kannattaa teettää ammattilaisella.

Pohjavesitilanne ja routa

Pohjaveden pinnat ovat Pohjois- ja Keski-Lappia lukuun ottamatta nousussa. Suuressa osassa maata pinnat ovat viimein nousseet ajankohdan keskiarvojen yläpuolelle. Pohjavedet ovat maan etelä- ja keskiosissa sekä Etelä-Lapissa 0–20 cm yli ajankohdan keskimääräisen korkeuden. Muualla maan pohjoisosissa pinnankorkeudet ovat 10–50 cm alle ajankohdan keskiarvon. Routaa esiintyy paikoitellen maan itä- ja pohjoisosissa 0–15 cm. (Vesitilanne marraskuun lopussa 2014. SYKE)

 

Kaivoihin tulee vettä alueella olevasta pohjavesivarannosta, jonka pinnankorkeus vaihtelee luonnostaan eri vuodenaikoina sadannasta ja maaperän ominaisuuksista riippuen. Syyssateiden jälkeen pakkasjakson alkaessa pinnankorkeudet kääntyvät vähitellen laskusuuntaan koko maassa. Keskitalvella maan vedenläpäisykyky on heikoin maan ollessa jäässä, joten talven aikana pohjavesivarantoja kulutetaan, mutta uutta pohjavettä ei muodostu juuri lainkaan. Pohjavesivarannot alkavat täyttyä taas keväällä, yleensä viimeistään huhti- toukokuussa, maanpinnan sulaessa ja kevättulvien alkaessa.

Hyväkuntoinen kaivo pärjää talvella

 

Erkki Santala2.jpg
© Erkki Santala

Asianmukaisen routasuojauksen kaivon ylimpien rakenteiden ympärillä on oltava kunnossa joka kaivossa, koska routaa esiintyy talven mittaan koko Suomessa kymmenistä senttimetreistä jopa parin metrin syvyydelle asti. Routa voi vahingoittaa heikosti suojatun kaivon rakenteita muun muassa liikuttamalla kaivonrenkaita, jolloin kaivon vedenlaatu todennäköisesti heikentyy keväällä esimerkiksi orgaanisen aineksen ja jopa pieneläinten päästessä kaivoon.

Syksyllä pintavalunta ja vesistöjen virtaamat kasvoivat rankkasateiden vuoksi. Toinen virtaamapiikki on keväällä lumen sulaessa. Ennen routajaksoa on syytä huolehtia siitä, että kaivon yläosaa ympäröivä maanpinta viettää kaivosta poispäin sekä siitä että liitoskohdat kaivon rakenteissa ja putkien läpivienneissä ovat tiiviit. Myös yläosan rakenteiden on oltava ehjät. Näin ehkäistään pintavesien pääsy kaivoon ja vedenlaadun heikentyminen kevättulvien aikaan.

Jäätyminen ehkäistävä

Maasta veteen sitoutunut lämpöenergia riittää tavallisesti pitämään päivittäin käytettävän kaivon veden sulana talven ajan. Jos pohjaveden pinta nousee lähelle maanpintaa, on kuitenkin vaarana veden pinnan jäätyminen kaivossa. Jos taas vedenpinta kaivossa laskee liian alhaalle, kaivoon talveksi jätetyt pumput ja venttiilit voivat vaurioitua. Korkealle maanpinnan yläpuolelle ulottuva kaivonrengas johtaa kylmyyttä alaspäin ja lisää osaltaan kaivon jäätymisherkkyyttä.

Jäätymisherkkien kaivojen eristämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Kaivo eristetään ohjeiden mukaisesti kaivon ulkopuolelta. Mikäli kaivon sisäpuolella käytetään lämpöeristystä, sen tulee olla kosteudenkestävää. Jotkut materiaalit (kuten styrox) voivat hajota kaivoon ja aiheuttaa ongelmia veden laadulle tai tukkia vedensiirtolaitteiston osia. Myös materiaalin poistaminen kaivosta voi olla haastavaa.

Jos kaivoa käytetään talvisin tilapäisesti (esimerkiksi mökillä), on huolehdittava siitä ettei vesi pääse jäätymään missään vesihuoltojärjestelmän osassa: kaivossa, putkistossa, lattiakaivoissa, pumpussa, painesäiliössä, hanoissa tai muissa vettä käyttävissä laitteissa. Jäätymisen voi pyrkiä estämään ensisijaisesti tyhjentämällä putket, hanat ja vettä käyttävät laitteet. Lisäksi on syytä eristää kunnolla ja tarvittaessa lämmittää järjestelmän herkimpiä kohtia paikallisesti paloturvallisuus huomioiden. Hanat, suuttimet ja venttiilit voi olla syytä irrottaa laitevalmistajien ohjeiden mukaisesti ja säilyttää lämpimässä talven ajan. Pumpun ja muiden vesilaitteiden sähköpistokkeet kannattaa aina irrottaa pistorasiasta käytön väliajoiksi. 

  • Lisää tietoa vesihuoltojärjestelmän jäätymisen ehkäisemisestä Suomen ympäristökeskuksen oppaasta Talvimökin vesihuolto.

Ota vesinäyte myös talvella

Vesinäyte suositellaan otettavaksi kaivosta kolmen vuoden välein. Varsinkin jos vesijohto on pitkä tai epäillään, että vedenlaatu heikkenee vesijohdossa, on syytä ottaa vesinäyte myös hanasta. Joka neljäs kerta näyte kannattaa ottaa talvella, jotta voidaan seurata vuotuista vedenlaadun vaihtelua kaivossa.

Mahdollisimman edustava talven vesinäyte kaivosta saadaan silloin, kun maaperä on jo kunnolla routaantunut. Kaivon kansiluukun sulkemisessa on oltava huolellinen, jottei kansiston väliin jää jäätä ja lunta heikentämään kaivon tiiveyttä. Myös talvella näytteenoton yhteydessä tulisi pyrkiä mittaamaan vedenpinnan korkeus kaivossa. Lukema kirjataan kaivon huoltokirjaan.

Laboratoriosta saatavan vesianalyysin tulokset voi syöttää Suomen ympäristökeskuksen julkaisemaan Kaivoveden analyysitulkkiin, joka kertoo kaivoveden laadun ja mahdollisesti tarvittavat toimenpiteet tilanteen parantamiseksi.

Lisätietoja

Tutkija Sanna Vienonen, Suomen ympäristökeskus,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Julkaistu 3.12.2014 klo 12.40, päivitetty 28.10.2015 klo 17.53