Kaivo kaipaa keväthuoltoa

KAIVOTIEDOTE (kevät 2017)

huolenpitoa kaipaava kaivo.jpg
Kunnostusta kaipaava kaivo © Toivo Lapinlampi

Kaivon kunto tarkastetaan joka kevät

Kaivon kuntoa sekä veden laatua ja riittävyyttä kannattaa tarkkailla säännöllisesti läpi vuoden. Veden laatu tulisi tutkituttaa säännöllisesti vähintään kolmen vuoden välein, koska kaikkia laatuun vaikuttavia tekijöitä ei huomaa vettä käytettäessä. Vesi voi näyttää kirkkaalta ja maistua hyvältä, vaikka siinä olisikin haitallisia aineita. Säännöllisen tutkimuksen avulla voidaan selvittää, milloin muutos on tapahtunut ja mikä muutoksen on voinut aiheuttaa.

  • Ohjeita kaivon kunnon tarkkailuun sekä omatoimisiin kunnostustoimenpiteisiin saa Kaivon paikka-oppaasta, tältä ympäristöhallinnon Kaivot-teemasivustolta sekä kuntien ympäristön- ja terveydensuojeluviranomaisilta.
  • Kaivon kuntokartoituksen ja kunnostuksen voi tilata alueella toimivalta kaivourakoitsijalta.

Huolehdi joka kevät siitä, että:

  • Kaivon ulko- ja sisäpuoliset rakenteet ovat silmämääräisesti tarkasteltuna kunnossa ja routasuojaus paikoillaan.
  • Kaivo on sisäpuolelta puhdas ja vettä on riittävästi.
  • Kansi on paikoillaan ja tiivisteet kunnossa. Tiivisteessä ei saisi olla edes muurahaisen mentävää aukkoa.
  • Kansi ja kansiluukku ovat kunnossa, sillä heikko kansi on turvallisuusriski!
  • Tuuletus on asianmukainen ja tuuletusputki puhdas. Tuuletus säädetään kesäksi hieman suuremmalle. Putken voi esimerkiksi imuroida varovasti.
  • Ympäröivässä maaperässä ei ole selkeitä painaumia, jotka voisivat vahingoittaa kaivon rakenteita tai muodostaa lammikoita lumien sulamisvesistä.  
  • Sade- ja sulamisvedet johdetaan poispäin kaivosta. Tämän vuoksi maanpinta muotoillaan kaivosta poispäin viettäväksi jo rakennusvaiheessa. Auringon energia sulattaa lumet ensimmäisenä juuri kaivon laitamilta.
  • Talven ajan käyttämättömänä olleen kaivon vesi vaihdetaan ennen käyttöönottoa.  Kaivoon saadaan raikasta ja hyvälaatuista pohjavettä juoksuttamalla vettä hanasta tai pumppaamalla vettä hiljalleen mahdollisimman kauas kaivosta.

Veden laatu selviää laboratorioanalyysillä

Keväällä lumien sulamisvedet ja rankkasateet voivat aiheuttaa poikkeuksellisia veden virtausreittejä maanpinnalla. Siten hyväkuntoinenkin kaivo voi altistua tulville varsinkin alavilla alueilla tai rinteiden juuressa, jos kaivon ylärakenteiden tiivistys ja pengerrys ovat riittämättömät.

Tavallisimpia epäpuhtauksia sade- ja sulamisvesissä ovat humus (näkyy värinä), mineraalihiukkaset (näkyy sameutena) ja orgaaniset epäpuhtaudet. Ne voivat aiheuttaa juomaveteen mm. vierasta hajua tai makua. Kaivon vesi tulisi tutkituttaa laboratoriossa ennen sen käyttöä aina, jos veden epäillään aiheuttavan terveysoireita tai jos sen väri, maku tai haju on muuttunut oleellisesti.

Kaivovedestä laboratorioanalyysillä tutkittavien aineiden pitoisuuksia verrataan STM:n asetuksen 401/2001 (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista) raja-arvoihin. Jos laatusuositus tai -vaatimus kaivovedessä ylittyy analyysin perusteella, on syytä noudattaa varovaisuusperiaatetta eli ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin haitan poistamiseksi tai ehkäisemiseksi.

  • Laboratorioanalyysin tulokset voi syöttää Kaivoveden analyysitulkkiin, joka kertoo minkä laatuista vesi on ja mitä on mahdollisesti tehtävissä laadun parantamiseksi.
kaivon kannella sulava lumi.jpg
Kannella sulava lumi voi heikentää vedenlaatua, jos
kaivon tiivisteet eivät ole kunnossa. © Toivo Lapinlampi

 

Mahdollisia kunnostustoimenpiteitä

Jos kaivon rakenteet ovat murtuneet, kansi rikkoutunut tai kaivoon päässyt pieneläimiä tai on muuten syytä olettaa, että vesi on huonolaatuista, vauriot korjataan ja kaivo puhdistetaan sekä tarvittaessa desinfioidaan.

  • Kunnostuksen jälkeen on syytä ottaa uusintanäyte ennen veden käyttöönottoa, jotta varmistutaan veden soveltuvuudesta talousvesikäyttöön eli juomavetenä, ruoanlaitossa ja pesuvetenä.  
  • Näyte otetaan aikaisintaan noin viikon kuluttua kaivon pesusta tai kunnostuksesta.

Pintavesien pääsyn kaivoon voi estää tiivistämällä yläosan rakenteet huolella ja ohjaamalla valumavedet kaivosta poispäin. Jos kaivon yläosaa ympäröivää maanpintaa on tarpeen pengertää, se on hyvä tehdä roudattomaan aikaan. Jos kaivosta löytyy esimerkiksi kuollut hiiri, on kaivon rakenteet ja saumaukset kunnostettava sekä kaivo pestävä ja desinfioitava.

  • Rengaskaivon desinfioinnin voi suorittaa ohjeen mukaan itse tai tilata ammattilaiselta. Porakaivon pesu ja desinfiointi kannattaa teettää aina siihen perehtyneellä urakoitsijalla, jolla on putkiston poistamiseen ja painehuuhteluun tarvittava kalusto.

Jos veden riittävyydessä on ongelmia, vaihtoehtona voi olla kaivon syventäminen tai uuden kaivon tekeminen otollisempaan paikkaan. Uuden kaivon rakentaminen on paras ajoittaa siten, että pohjavedenpinta on mahdollisimman alhaalla: Pohjois-Suomessa yleensä kevättalvella ennen lumien sulamista, Etelä- ja Keski-Suomessa loppukesällä ennen syyssateita. Jos kaivon vedentuotto on riittävä pohjaveden pinnan ollessa alimmillaan luonnollisen vuodenaikaisvaihtelun vuoksi, kaivossa riittää todennäköisesti vesi myös pitkinä hellekausina.

Turvaudu ammattilaisten apuun

Pesussa, kunnostuksessa ja mahdollisessa kaivon desinfioinnissa kannattaa kääntyä kaivourakoitsijan puoleen varsinkin, jos omat välineet ovat puutteelliset tai on epävarma toimenpiteiden suorittamisesta. Esimerkiksi rengaskaivoon mentäessä on oltava erityisen huolellinen; varusteiksi tarvitaan muun muassa tarkoitukseen sopivat tikkaat, kypärä, turvaköysi sekä pohjalietteen poistamiseen soveltuvat työkalut. Porakaivon kunnostus vaatii lähes poikkeuksetta ammattilaisvälineet.

Routatilanne

” Routaa on keskimääräistä vähemmän lähes koko maassa. Vain muutamalla havaintopaikalla Lounais- ja Kaakkois-Suomessa routaa on 10–20 cm keskiarvoja paksumpi kerros ohuen lumipeitteen heikon lämmöneristävyyden takia. Maan eteläosissa routaa on 5–15 cm ja keskiosissa 20–30 cm eli 10–40 cm keskiarvoja vähemmän. Pohjoisessa roudan syvyys on 10–45 cm, joka on aukealla 15–30 ja metsässä 0–40 cm keskimääräistä vähemmän. ” (Ajankohtainen vesitilanne helmikuun lopussa 2017. SYKE)

Pohjavesitilanne

Kaivoihin tulee vettä alueella olevista pohjavesivarannoista, joiden pinnankorkeus vaihtelee luonnostaan eri vuodenaikoina sadannasta ja maaperän ominaisuuksista riippuen. Keskitalvella maan vedenläpäisykyky on heikoin maan ollessa jäässä, joten talven aikana pohjavesivarantoja tyypillisesti kulutetaan, mutta uutta pohjavettä ei muodostu juuri lainkaan. Pohjavesivarannot alkavat täyttyä taas keväällä, yleensä viimeistään huhti-toukokuussa, maanpinnan sulaessa ja kevättulvien alkaessa.

”Pohjaveden pinnat ovat maan länsiosissa ja Kainuussa 10–40 cm keskimääräistä alempana ja jatkavat laskuaan edelleen. Myös muualla maassa pohjaveden pinnat ovat vuodenajalle tyypillisesti laskussa, mutta pinnankorkeudet ovat 5–30 cm keskimääräistä ylempänä. Vaihtelevuus johtuu syksyn ja talven sademääristä ja lumipeitteen osittaisesta paikallisesta sulamisesta.” (Ajankohtainen vesitilanne helmikuun lopussa 2017. SYKE) Esimerkiksi Lounais-Suomen sademäärä on viime heinäkuusta lähtien ollut noin puolet normaalista. Lisäksi talven sateet ovat virranneet pääosin pintavaluntana vesistöihin imeytymättä käytännössä lainkaan maaperään. Lunta on satanut vähän, joten kevään sulamisvesienkin määrä jää vähäiseksi. Mikäli keväällä ei sada selvästi normaalia enemmän, on kiinnitettävä paikoin erityistä huomiota veden riittävyyteen kaivoissa ensi kesänä.

Lisätietoja:

Tutkija Sanna Vienonen, Suomen ympäristökeskus,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Julkaistu 14.3.2017 klo 13.57, päivitetty 1.11.2017 klo 16.14

Aihealue: