Rakennusmateriaalien ympäristövaikutukset ja materiaalitehokkuus

Rakentamisessa kulutetaan lyhyessä ajassa paljon luonnonvaroja ja tuotetaan merkittävä määrä haitallisia päästöjä. Rakennusmateriaalien valmistukseen kuluu sekä uusiutuvia että uusiutumattomia raaka-aineita sekä energiaa. Samalla syntyy ilmastonmuutosta voimistavia hiilidioksidipäästöjä sekä muita ympäristölle haitallisia, kaasumaisia ja nestemäisiä päästöjä. Rakennusmateriaalien tuotanto ja itse rakentaminen ovatkin käyttövaiheen energiankulutuksen ohella merkittävin rakennuskantaan liittyvä ympäristökuormien aiheuttaja.

kierrätettäviä rakennusosia
Uudelleen käytettäviä rakennusosia kierrätyskeskuksessa. © Wilma Hurskanen

Materiaalitehokkuudella säästetään luonnon raaka-aineita

Resurssitehokkuus  on osa ekotehokkuutta. Se tarkoittaa mahdollisimman tehokasta luonnonvarojen, kuten raaka-aineiden, veden ja energian käyttöä. Materiaalitehokkuus kuuluu resurssitehokkuuteen ja käsittää luonnon raaka-aineiden mahdollisimman tehokkaan hyödyntämisen.

Käytännön rakentamisessa materiaalitehokkuus tarkoittaa pitkäikäisiä ja tarpeen mukaan muunneltavia ratkaisuja, joissa rakenteet ja materiaalit ovat helposti purettavia, lajiteltavia ja kierrätettäviä. Rakennusmateriaalien ja –tuotteiden valmistusprosessissa luonnonvarojen käyttö optimoidaan ja suositaan kierrätysmateriaaleja. Materiaalitehokas toiminta siis vähentää syntyvän rakennus- ja purkujätteen määrää sekä lisää niiden kierrätystä.

Rakentamisen materiaalitehokkuuden toimintaohjelma

Rakentamisen materiaalitehokkuuteen ohjaavat jätelaki ja -asetus, kaatopaikka-asetus ja EU:n jätedirektiivi, joissa on määräykset rakennus- ja purkujätteille. Jätedirektiivi (2008) velvoittaa jäsenvaltiot tehostamaan jätteen kierrätystä. Rakennusjätteen osalla Suomen tavoitteena on saavuttaa 70 % kierrätysaste materiaalikierrätyksenä vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen pohjalta valmisteltiin rakentamisen materiaalitehokkuuden toimenpideohjelma.

Rakennuksen ympäristövaikutuksia tulee arvioida koko elinkaaren ajalta

Suunnittelu- ja rakennusvaiheessa tehtävillä ratkaisuilla voidaan merkittävästi vaikuttaa rakennuksen elinkaaren aikaisiin ympäristövaikutuksiin ja kustannuksiin. Rakennuksen ympäristöystävällisyyden arviointiin on kehitetty useita kansainvälisiä ja kotimaisia työkaluja. Energiatodistuksen tavoin nämä vapaaehtoiset välineet mittaavat rakennuksen ympäristökuormia havainnollisella tavalla. Keskeinen osa näitä työkaluja on elinkaariarviointi (LCA), jolla aiheutettuja ympäristövaikutuksia arvioidaan rakennuksen koko elinkaaren aikana. Elinkaarikustannukset (LCC) taas mittaavat rakennuksen elinkaaren aikana koituneita kustannuksia.

Lisätietoja

Harri Hakaste, ympäristöministeriö, etunimi.sukunimi@ym.fi

Julkaistu 19.9.2013 klo 12.44, päivitetty 16.6.2016 klo 11.19