Merenpohjan ja vesipatsaan elinympäristöjen seuranta

Merenpohjan elinympäristön seuranta

Merenpohjan elinympäristöjen seurannassa keskitytään keräämään tietoa merenpohjan eläimistä, kasveista, pohjan laadusta sekä ruoppauksen aiheuttamista muutoksista. Seurannassa tarkastellaan:

  • pehmeiden pohjien (savi-, muta- ja hiekkapohjat) eliöyhteisöjen monimuotoisuutta sekä pohjan ympäristö-oloja avomeri- ja rannikkoalueilla
  • kovien pohjien levä- ja simpukkayhteisöjen esiintymissyvyyttä rannikkoalueilla
  • ruoppausmassojen läjityksen aiheuttamia muutoksia merenpohjassa.

Pehmeiden ja kovien pohjien eläinyhteisöt ovat pääasiallinen ravinnonlähde useille kala- ja lintulajeille, joten vesien samentuminen tai pohjan happikadot vaikuttavat pohjaeläinten lisäksi moniin muihinkin eliöihin. Pohjien levät ja eläimet muodostavat elottoman ympäristön kanssa erilaisia luontotyyppejä, joiden muutokset kertovat ympäristön tilasta. Ruoppausmassojen kasaamista seurataan, sillä ne peittävät alleen merenpohjan eliöyhteisöjä ja niistä liettyy veteen ylimääräistä kiintoainetta.

Yleisenä ympäristötavoitteena seurannassa on: ”Itämeren kaikkien luontaisten lajien suojelun taso on suotuisa ja niiden pitkäaikainen säilyminen on taattu”.

Seurantamenetelmät

Avomeren pehmeiden pohjien eläinyhteisöjä seurataan vuosittaisilla näytteenotoilla samoilta seuranta-asemilta. Suomen kaikki merialueet on katettu yhteensä 45 seuranta-asemalla. Seuranta suoritetaan näytteenotolla, joka tehdään tutkimusalus Arandalla touko-kesäkuun vaihteessa. Pehmeästä pohjasta kauhaistusta pohjanäytteestä lasketaan pohjaeliöiden lajikohtaiset yksilömäärät, biomassa ja tiettyjen lajien koko. Pohjanäytteestä arvioidaan myös pohjan laatu sekä aistinvaraisesti pohjasedimentin väri, orgaanisen aineksen määrä ja raekoko sekä rikkivedyn haju. Seuranta-asemilla mitataan pohjanäytteiden lisäksi veden suolapitoisuus ja lämpötila. Avomeren pohjanäytteitä on otettu vuodesta 1964 alkaen. Seurantaan suorittaa Suomen ympäristökeskus (SYKE).

Rannikoiden pehmeiden pohjien eläinyhteisöjä seurataan 1-6 vuoden välein seuranta-asemilla, joita on Suomen rannikkovesissä yli 280. Näytteet otetaan heinä-elokuun aikana. Pohjaeläinnäytteistä lasketaan rannikkovesissä meren tilasta kertova BBI-indeksiluku ja pohjaeliöiden kokojakaumassa keskitytään liejusimpukkaan niillä asemilla, joissa sitä esiintyy runsaasti. Rannikon pehmeiden pohjien eläinyhteisöjen seuranta alkoi kolmella seuranta-asemalla vuonna 1964. Seurantaa suorittavat rannikon ELY-keskukset ja Suomen ympäristökeskus (SYKE).

Kovien pohjien levä- ja simpukkayhteisöjä seurataan rannikoiden seuranta-asemilla 1-3 vuoden välein tehtävillä linjasukelluksilla. Linjasukelluksessa sukelletaan tietty linja pohjaa pitkin ja sukelluksesta määritellään levä- ja simpukkayhteisöjen peittävyys sekä alakasvuraja. Seuranta-asemia on Suomessa 75 ja ne kattavat kaikki rannikkoalueet Perämerta lukuun ottamatta. Seurannassa keskitytään tarkastelemaan rakkolevän ja neljän punalevälajin peittävyysprosenttia ja alakasvurajaa sekä sinisimpukan peittävyyttä ja suurimman tiheyden alakasvurajaa. Vesikasvien säännöllinen seuranta on alkanut 1993, rakkolevän alakasvurajan seuranta 2000-luvulla ja sinisimpukoiden ja punalevien seuranta vuonna 2015. Seurantaa suorittavat rannikon ELY-keskukset, Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Metsähallituksen Luontopalvelut

Ruoppausmassojen läjitys merenpohjaan on luvanvaraista toimintaa ja seurannassa keskitytään luvallisten ruoppausten aiheuttamiin muutoksiin merenpohjassa. Seurannassa kerätään tietoa lupamenettelyn kautta koko merialueelta. Lupatietojen perusteella seurataan ruoppausmassojen kokonaismäärää, haitallisten aineiden määrää ja potentiaalisesti liettyvien ainesten määrää. Ruoppaus- ja läjitysmääristä on kerätty tietoa järjestelmällisesti vuodesta 2005 lähtien. Hyödynnettävissä olevista läjityksistä ei ole kerätty aikaisemmin tietoa. Seurantaa suorittavat rannikon ELY-keskukset ja Suomen ympäristökeskus (SYKE).

Levälajeja Flakskärissä 556px
Levälajeja Flakskärissä © Kuva: Visa Hietalahti / YHA-kuvapankki

 

Vesipatsaan elinympäristöjen seuranta

Vesipatsaan elinympäristön seuranta käsittää eläin- ja kasviplanktonin runsauden, haitallisten bakteerien määrän ja veden fyysisten ominaisuuksien seurannan.

Kasviplankton koostuu mikroskooppisen pienistä levistä, jotka ovat meren perustuottajia eli ne yhteyttävät auringon valon avulla ja ovat meren ravintoketjun pohjalla. Eläinplankton koostuu mikroskooppiseen pienistä eliöistä, jotka käyttävät kasviplanktonia ravinnokseen ja ovat itse tärkeää ravintoa kalanpoikasille ja planktonia syöville kalalajeille. Kasvi- ja eläinplankton luo siis perustan meren muiden  eliöiden elämälle. Kasvi- ja eläinplanktonseurannan tarkoituksena on varmistaa planktonyhteisöjen rakenteen olevan sellainen, että ravintoverkon ylempien tasojen ravinnon määrä ja laatu on hyvä. Kasviplanktonin seurannan ohella saadaan myös tietoa vesien rehevöitymisestä.

Haitallisten bakteerien seuranta kohdistuu suolistoperäisiin bakteereihin, joiden määrä kuvastaa vesistöjen hygieniaa. Haitallisia bakteereja päätyy mereen esimerkiksi jätevesien mukana tai kotieläinten lannassa. Seurannan tavoitteena on, että ihmistoiminnasta peräisin olevilla bakteereilla ei ole haitallista vaikutusta meren eliöyhteisöihin ja ihmiseen.

Veden fysikaalisten ominaisuuksien seurannan tavoitteena on tutkia muuttujia, jotka liittyvät suorasti tai epäsuorasti kaikkiin meren hyvän tilan kuvaajiin.

Seurantamenetelmät

Kasviplanktonin seuranta toteutetaan vesinäytteenotoilla, jotka suoritetaan rannikolla 100 seuranta-asemalla sekä avomerellä 13 seuranta-asemalla. Rannikolla näytteenotto toistetaan 1–12 kertaa vuodessa keväällä, kesällä ja syksyllä ja avomerellä pääasiassa kerran vuodessa kesäisin. Kasviplanktonia seurataan myös Alg@line-seurannalla, jossa kauppalaivoihin on asennettu automaattiset näytteenottolaitteistot. Vesinäytteistä havainnoidaan kasviplanktonin lajiston runsautta ja biomassaa. Kasviplanktonin säännöllinen seuranta on alkanut avomerellä 1979 sekä rannikoilla paikoin 1960- ja 1970-luvuilla ja Alg@line-seuranta vuonna 2005. Seurantaa suorittavat Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja rannikon ELY-keskukset.

Eläinplanktonin seuranta toteutetaan ottamalla vedestä näyte pienisilmäisellä planktonhaavilla. Planktonnäytteet otetaan avomerellä 17 ja rannikolla 14 seuranta-asemalta. Näytteet otetaan keväisin ja kesäisin 1-2 kertaa vuodessa. Näytteistä mitataan eläinplanktonlajiston runsaus ja biomassa sekä ripsieläinlajiston runsaus ja biomassa. Eläinplanktonin säännöllinen seuranta on aloitettu avomerellä vuonna 1979 ja rannikolla yhdellä seuranta-asemalla 1960-luvulla. Seurantaa suorittavat Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja rannikon ELY-keskukset.

Haitallisten bakteerien esiintymistä seurataan pääasiassa uimarannoilla, jotka kattavat kaikki Suomen rannikkovedet. Seurannassa otetaan vesinäytteitä kesän uimakautena ja näytteistä analysoidaan suolistoperäisten bakteerien määriä. Julkisten uimarantojen seuranta on aloitettu vuonna 2009. Seurantaa suorittavat rannikon ELY-keskukset, Suomen ympäristökeskus (SYKE), Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Vesipatsaan fysikaalista seurantaa suoritetaan 150 rannikkoasemalla ja 150 avomeriasemalla kaikilla Suomen merialueilla. Seuranta-asemilla mitataan veden lämpötilaa eri syvyyksissä, suolapitoisuutta, veden sekoittuneisuutta ja näkösyvyyttä. Seuranta on aloitettu avomerellä jo vuonna 1899 ja rannikolla 1979.

Fysikaaliset muuttujat mitataan automaatti- ja satelliittimittausten lisäksi avomerellä tutkimusalus Arandalla kolmesti vuodessa  ja rannikolla 1-19 kertaa vuodessa. Lisäksi neljä automaattista aaltopoijua mittaavat aallokkoa neljällä merialueella. Vedenkorkeutta mitataan 12 automaattisella mittausasemalla, joita on tasaisin välimatkoin koko rannikolla. Jäätilannetta havainnoidaan satelliittikuvista. Aaltopoijut ovat olleet käytössä vuodesta 1973 alkaen ja vedenkorkeutta on mitattu jo vuodesta 1887. Jääpeitteestä on tuotettu järjestelmällisemmin tietoa vuodesta 1915 alkaen, tosin eri menetelmin. Seurantaa suorittavat Ilmatieteen laitos, Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja rannikon ELY-keskukset.

Erilaisia sinileviä 556px
Erilaisia sinileviä © Kuva: Reija Jokipii / YHA-kuvapankki

 

Julkaistu 4.9.2015 klo 17.59, päivitetty 4.9.2015 klo 17.59