Ylläs-Aakenus

Koodi                FI 130 0618

Kunta                Kittilä, Muonio, Kolari

Pinta-ala          38 646 ha

Aluetyyppi        SCI          

Alueen kuvaus:

Noin puolet alueen metsistä on tuoreen kankaan yli 200-vuotiaita luonnontilaisia kuusikoita. Eri aikoina palaneille alueille syntyneitä lehtipuuvaltaisia metsiä on noin 1000 ha. Tunturista tulevien vesilaskujen ja purojen varsilla on lehtomaisia metsiä. Lahopuuta, raitoja ja haapoja on runsaasti. Alueella on myös ultraemäksisiä kallioita.

Neuvo-Pietarin alueen itäpuoli on kohosuon tyyppistä rahkarämeineen ja lampineen. Muualla suotyyppi on rimpinevaa, -lettoa tai nevarämettä. Allikoiden ja märkien rimpien ansiosta hyvä lintusuo.

Varkaankurun lehdon vallitseva lehtotyyppi on tuore GDT (kurjenpolvi-imarretyyppi), jota rikkovat pienet saniaislehtolaikut. Varkaankuruun lounaasta laskevan jyrkkäputouksisen sivupuron varsilla, purojen yhtymiskohdassa esiintyy lisäksi lehtokorpea. Puuston muodostavat järeät vanhat kuuset, joiden joukossa sekapuina hieskoivua ja puumaisia pihlajia sekä raitoja.

Lettoja alueella on kokonaisuudessaan 0,8 %, eli 300 ha. Puustoisia soita on kohteella yhteensä 7 %. Maisemallisesti vaihtelevaa Länsi-Lapin tunturiseutua. Alueen luonto vaihtelee puuttomista tunturipaljakoista reheviin lehtoihin. Aapasuot ovat etupäässä ohutturpeisia rinnesoita. Ylläs-Pallas-Ounastunturin alueella on useiden uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien esiintymiä.

Kohdassa  "Muuta lajistoa"  mainittu lehtotähtimö on alueellisesti uhanalainen laji.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot:

Natura-alue koostuu vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvasta Ylläs-Pallaksen alueesta (VMO), sekä soidensuojelun perusohjelmaan kuuluvista Iso-Latvavuoma-Kellojänkä-Aakenustunturin ja Neuvo-Pietarin alueesta (SSO). Nämä alueet sisältyvät suureksi osaksi vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Lisäksi alueeseen kuuluu Varkaankurun alue, joka on lehtojensuojeluohjelmassa (LHO).

Alueesta on toteutettu vain Varkaankurun alue (LHA), joka on perustettu lehtojensuojelualueita koskevalla asetuksella suojelualueeksi. Alue toteutetaan muiltakin osin luonnonsuojelulain keinoin.

Luontodirektiivin luontotyypit:

Humuspitoiset lammet ja järvet <1 %

Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium-kasvillisuutta

<1 %

Alpiiniset ja boreaaliset tunturikankaat

2 %

Vaihettumissuot ja rantasuot 3 %
Fennoskandian lähteet ja lähdesuot <1 %
Letot <1 %

*Aapasuot

15 %

Kasvipeitteiset silikaattikalliot <1 %

*Boreaaliset luonnonmetsät

65 %

Boreaaliset lehdot <1 %
*Puustoiset suot 4 %

* priorisoitu luontotyyppi

Luontodirektiivin liitteen II lajit

saukko
lapinleinikki
lettorikko
alueella 2 uhanalaista lajia

Lintudirektiivin liitteen I linnut:

ampuhaukka

palokärki

helmipöllö

pohjantikka

hiiripöllö

pyy

kapustarinta

sinirinta

liro

suokukko

metso

varpuspöllö

Lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat
säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut:

mustaviklo

tuulihaukka

Muuta lajistoa:

isokäpylintu

taviokuurna

koskikara

tilhi

kuukkeli

karhu

peukaloinen

haavanarinakääpä

pikkukäpylintu

lehtotähtimö

pulmunen

raidantuoksukääpä

rantasipi

Edellä esitetyt tiedot perustuvat Natura-tietolomakkeen tiivistelmään. Natura-arvioinneissa tulee käyttää varsinaisia Natura-tietolomakkeen (Natura Data Form) tietoja, jotka sisältävät laji- ja luontotyyppikohtaisia arviointitietoja. Natura-tietolomakkeita voi tilata Suomen ympäristö- keskuksesta ja Lapin ympäristökeskuksesta.

Lisää luontotietoa (aluekohtaista ja yleistä):

Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 194 s.

Degerstedt, K. 1988. Pallas-Ounastunturin linnustoselvitys 1987-1988. Loppuraportti. Lintutieteellisten yhdistysten Liitto ry. 12 s.

Eeronheimo et al. 1992: Pallas-Ounastunturin kansallispuiston kasvillisuus – Ounastunturin Pyhäkeron alue. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 427, Metsäntutkimuslaitos. 119s.

Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen T., & Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. 4. painos. Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo, Helsinki. 656 s.

Ilmonen, J., Ryttäri, T. ja Alanen A. 2001: Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet. Suomen Natura 2000 -ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi. Suomen ympäristö 510. Suomen ympäristökeskus. 177 s.

Kuusisto, A. 2003. Ylläs-Aakenuksen alueen luonto. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja Sarja A No 141. Metsähallitus. 213 s.

Koivisto, I. (toim.) 1989: Suomen eläimet, nisäkkäät.  Weiling-Göös, Espoo. 336 s.

Lappalainen, Markku 2001: Suomen kansallispuistot: ulapalta paljakalle.Metsähallitus, Luonnonsuojelu, Jyväskylä, Gummerus. 168 s.

Leivo, Mauri et.al. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. Bird Life Suomen julkaisuja no 4. Kuopio. Suomen graafiset palvelut. 142 s.

Metsähallitus 2002: Ylläs-Aakenustunturin vanhojen taigametsien suojelu, esite.

Metsähallitus 2002: Ylläksen Kiirunankieppi, esite.

Metsähallitus 2005: Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, esite.

Metsähallitus 2005. Ylläksen luontopolut - Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, esite.

Metsähallitus 2008: Pallas–Yllästunturin kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja C nro 36. 198 s.

Metsäntutkimuslaitos 1998 (toim. Timo Penttilä, Eino Piri, Mirja Vuopio): Pallas–Ounastunturin kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma 1998–2017. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 716. Rovaniemen tutkimusasema ja Tutkimusmetsäpalvelut, Saarijärvi, Gummerus. 108 s.

Niemelä, Tuomo 2005: Käävät, puiden sienet. Kasvimuseo, Ympäristöministeriö, Helsinki. 319 s.

Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000.  Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 427 s.

Ryttäri, T. & Kettunen, T. (toim.): Uhanalaiset kasvimme.  Suomen ympäristökeskus ja Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 335 s.

Suomen kansainvälisesti tärkeät lintualueet > IBA-alueet ja tiedot kohteittain > Pallas-Ylläksen tunturialueet (IBA)

Ulvinen, T. Syrjänen, K. ja Anttila, S. (toim.) 2002: Suomen sammalet - levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus.  Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 560. 354 s.

Virtanen, R. 1990: Kasvistohavaintoja Pallas-Ounastunturin kansallispuiston pohjoisosasta. (Floristical notes from northern part of Pallas-Ounastunturi national park, western Finnish Lapland). Lutukka 6(3): 81-87

Väisänen R. A., Lammi E., Koskimies P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki.

www.luontoon.fi > Retkikohteet > Kansallispuistot > Pallas–Yllästunturin kansallispuisto

Julkaistu 4.11.2003 klo 12.25, päivitetty 15.8.2013 klo 13.26

Julkaisija: