Vanhankaupunginlahden lintuvesi

Koodi

FI0100062

Kunta

Helsinki

Pinta-ala

316 ha

Aluetyyppi

SCI ja SPA

Hoito- ja käyttösuunnitelma

Vanhankaupunginlahden hoito- ja käyttösuunnitelma, 2006. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 5/2006

Lataa tiivistelmä virallisen Natura-tietolomakkeen tiedoista (20.8.1998)

FI0100062.pdf

Alueen kuvaus

Vanhankaupunginlahti on laaja ruovikkoinen merenlahti Vantaanjoen suistossa. Vesikasvillisuusalueet, luhdat ja rantaniityt muodostavat laajoja vyöhykkeitä. Reunametsät ovat reheviä tervaleppäluhtia. Yhdessä läheisten peltojen kanssa alue muodostaa luonnoltaan monimuotoisen ja etenkin linnustolle erittäin tärkeän alueen. Suurin osa Natura-alueesta on jo perustettua luonnonsuojelulauetta. 

Alueella on seurattu jatkuvasti linnustoa, veden laatua, pohjaeläimistöä ja lampareiden kasvillisuutta, joten se on merkittävä myös tieteellisen tutkimuksen kannalta. Alue on erittäin tärkeä virkistys- ja luontoharrastuskohde pääkaupunkiseudulla. Rannoilla on luontopolkuja ja lintutorneja.

Alue on kansainvälisesti merkittävä kosteikkolinnuston suojelualue, jonka arvo on hoitotoimenpiteiden ansiosta edelleen kasvamassa. Alue on myös liitetty kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen luetteloon eli ns. Ramsar-kohteeksi.

Vanhankaupunginlahden kosteikkolinnustossa on useita lajeja, joiden parimäärä ja tiheys ovat huippuluokkaa Suomessa. Linnustollisesti tärkeään kokonaisuuteen kuuluvat kosteikko, rantaniityt, lähiseudun pellot ja rantametsät, eli hieman laajempi alue kuin Natura-rajaus. 

Kasvillisuus ja eläimistö

Luontotyypiltään suurin osa alueesta kuuluu jokisuistoihin, sillä Vantaanjoki tuo lahteen makeaa vettä. Rannoilla on myös edustavia metsäluhtia, joilla kasvaa tervaleppää. Osaa rantaniityistä hoidetaan laiduntamalla, joten ne ovat perinnebiotooppeina merkittäviä. Purolahden pohjukan rantaniitty on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi, jossa kasvaa mm. hernesaraa ja hirssisaraa. Sieltä on aiemmin löydetty myös harvinaisehkoja jouhiluikkaa (Eleocharis quinqueflora), merisaraa (Carex mackenziei)  ja Uudellamaalla erittäin uhanalaista ojakurjenpolvea (Geranium palustre).

Pesimälinnusto on runsas ja monipuolinen, ja alue on erittäin merkittävä linnuston muutonaikainen levähdyspaikka. Alueella pesii ja levähtää useita uhanalaisia ja harvinaisia lintulajeja. Pesinnässään ovat 2000-luvulla onnistuneet mm. ruskosuohaukka ja sitruunavästäräkki.

Alueen linnuston muutoksia on seurattu tiiviisti. Mm. alueen naurulokkikanta hävisi 1990-luvulla, mutta on palautumassa. Lahdella on alkanut pesiä lajeja, jotka ovat vasta kotiutumassa Suomeen, mm. viiksitimali ja pussitiainen. Vanhankaupunginlahden viiksitimalipopulaatio on Suomen suurin ja toimii merkittävänä leviämiskeskuksena.

Vanhankaupunginlahdella ja läheisillä rannoilla pesi vuoden 2004 laskentatulosten mukaan 1128 lintuparia ja 69 eri lajia (vuonna 1996 luvut olivat 1862 ja 72). Näistä vesilintuja oli 258 paria ja 11 lajia. Vanhankaupunginlahden suojelupistearvo vuonna 2004 oli 117 pistettä, kun kansainvälisesti arvokkaaksi luokitellun kohteen rajana on 80 suojelupistettä. Suojelupistearvo on viime vuosikymmenen aikana noussut, sillä vuonna 1996 se oli 101 pistettä ja vuonna 1986 se oli 87 pistettä. Nousu johtuu mm. luhtakanan, liejukanan ja rastaskerttusen vakiintumisesta alueen pesimälinnustoon.

Alue on tärkeä linnuston tutkimuksen kannalta, sillä seurantoja on pitkältä ajalta. Alueella on tutkittu myös mm. orvakkasieniä, jotka kasvavat lehtipuuryteiköissä ja rantojen pienillä oksilla ja rungoilla. Orvakkalajistosta on löytynyt useita harvinaisuuksia.

Suojelun toteutuskeinot

Suurin osa alueesta on jo rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Myös vähäiset vielä suojelemattomat osat alueesta tullaan perustamaan suojelualueiksi. Alueet on myös kaavoituksessa varattu suojeltaviksi.

Julkaistu 31.7.2013 klo 12.13, päivitetty 25.7.2013 klo 16.01

Julkaisija: