Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue

Koodi FI0100005
Kunta Raasepori, Hanko, Inkoo
Pinta-ala 52 630 ha
Aluetyyppi
SCI ja SPA
Lataa tiivistelmä virallisen Natura-tietolomakkeen tiedoista (8.5.2002) FI0100005.pdf

Alueen kuvaus

Alue on noin 52 000 ha:n laajuinen merialue, joka käsittää Pohjanpitäjänlahden vesialueet, Hangon etelälahtien merialueet sekä Tammisaaren saariston merialueet alkaen idässä Nothamnin-Strömsön-Hättön suojelualueesta ja ulottuen etelässä sisäisten aluevesien ulkorajaan.

Kohde on luokiteltu erityisiä suojelutoimia vaativaksi merialueeksi. Alue on liitetty myös kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen luetteloon eli ns. Ramsar-kohteeksi.

Sisimpänä oleva Pohjanpitäjänlahti on murtumalaakso, jota rajoittaa Tammisaaren kaupungin kohdalla Lohjanharjun muodostama kynnys. Lahti muistuttaa matalaa vuonoa.

Laaja saaristo muodostuu mereenpäin loivasti viettävästä peneplaanista, jota sekä rannikon suuntaiset että näitä vastaan poikittain sijaitsevat murtumalinjat rikkovat. Hankoniemen eteläreunan matalat, hietikoiden reunustamat poukamat ovat linnustollisesti arvokkaita. Alue sisältää täydellisen sarjan meri-, ulko- ja sisäsaariston vyöhykkeitä ja edustaa siten pienoiskoossa kaikkia rannikkoalueita.

Suolapitoisuus vähenee merivyöhykkeen yli 0,6%:sta Pohjanpitäjänlahden lähes nollaan prosenttiin, mistä seuraa laaja lajiston täydellinen muuttuminen siirryttäessä merialueen avoimelta ulapalta vähäsuolaiseen Pohjanpitäjänlahteen. Laajan merialuerajauksen sisällä on lisäksi useita suojelullisesti arvokkaita erityiskohteita, suojelu- tai suojeluohjelma-alueita.

Laajalla merialueella tavoitteena on merenpohjan, vedenalaisen luonnon ja veden laadun suojelu. Alueen laaja vyöhykkeisyys ulkomereltä lähes makean veden eliöyhteisöihin mahdollistaa poikkeuksellisen monipuolisen lajiston kehittymisen alueella, minkä vuoksi sen merkitys myös tutkimuksen kannalta on erittäin suuri. Alueen lukuisat fladat ja matalat merenlahdet ovat linnustolle tärkeitä pesimä- ja levähdysalueita.

Merialueen lisäksi rajaukseen kuuluu eräitä jo ennestään suojeltuja tai suojeluohjelmiin kuuluvia saari- ja manneralueita. Nämä on ryhmitelty seuraaviksi seitsemäksi osa-alueeksi:

1) Pohjanpitäjänlahti

Varsinainen Pohjanpitäjänlahti on noin 15 km pitkä, kapea lahti, joka ulottuu Karjaanjoen ja Fiskarsinjoen suulta Tammisaareen. Lahti on tärkein kapeiden murtovesilahtien edustaja Uudenmaan Natura 2000-kohteissa. Makeaa vettä lahteen tuovat Karjaanjoki ja Fiskarsinjoki. Pintaveden suolapitoisuus muuttuu Pohjanpitäjänlahden perukasta Suomenlahteen ulottuvalla n. 50 km:n matkalla lähes suolattomasta yli 0,6%:iin. Lahti on syvimmillään 40 metriä syvä, mereen se yhdistyy vain 7 metrin syvyiseksi ruopatun väylän kautta yli Salpausselän muodostaman kannaksen Tammisaaren kaupungin kohdalla.

Suolapitoisuus vaihtelee myös syvyyden ja vuodenaikojen mukaan. Pääosassa lahtea kasvisto on lähes kokonaan makeanveden kasveja. Ravinteisuuden ansiosta kasvilajisto on poikkeuksellisen runsas ja lahdessa esiintyy kasveja, jotka muualla tunnetaan pelkästään makeanveden kasveina. Pohjanpitäjänlahden perukka on myös linnustollisesti merkittävä kohde.

2) Ramsholmen-Stadsfjärden (maa-alue n. 120 ha, vesialue n. 450 ha)

Osa-alueen merkittävin alue on Ramsholmenin, Kohagenin ja Högholmenin lehtoalue Tammisaaren kaupungin etelälaidalla. Kasvillisuus vaihtelee kuivista pähkinälehdoista kosteisiin tervaleppäkorpiin. Alueella kasvaa luontaisina ja osin istutettuina kaikkia kotimaisia jaloja lehtipuita. Monet niistä ovat lajinsa kookkaimpia Suomessa tavattuja yksilöitä.

Aluskasvillisuudessa on vaateliaita lajeja kuten esim. alueellisesti uhanalainen hentokiurunkannus (Corydalis intermedia). Ramsholmenilta on lisäksi löydetty valtakunnallisesti erittäin uhanalainen sieni, talvihiippo (Mycena tintinnabulum). Lehtoaluetta täydentävät rantojensuojeluohjelmaan kuuluvat lähisaaret Stadsjärdenin eteläosassa. Stadsfjärdenin länsiosa on paitsi linnustollisesti myös kasvistoltaan edustava. Muuton aikana levähtäviä vesilintuja voi parhaimmillaan olla useita tuhansia.

Ruoikkovyöhyke on leveä, minkä lisäksi uposkasvillisuus on runsas ja lajistoltaan edustava, joukossa on mm. uhanalainen tähtimukulaparta (Nitellopsis obtusa). Gullön pohjoisrannalla sijaitsevat, peltojen ja merenrannan rajaamat vanhat tammimetsiköt lisäävät osaltaan kokonaisuuden arvoa. Alueella kasvaa mm. harvinaista nurmilaukkaa (Allium oleraceum).

3) Gullön-Skåldön flada- ja järvialueet (maa-alue n. 200 ha, vesialue n. 440 ha)

Osa-alue sisältää rannikkoalueen edustavimpiin kuuluvan Skåldön flada-alueen, joka koostuu Stensfladanin-Nabbfladanin-Juvikfladanin-Kopparöfladanin muodostamasta kokonaisuudesta, jossa maatumisen eri vaiheet ovat hyvin edustettuina. Alue on myös merkittävä vesilintujen levähdys- ja ruokailualue, parhaimmillaan alueella levähtää sadoittain sorsia, sotkia ja merihanhia.

Matalan veden aikaan alueen lietteiköt ovat myös satojen lirojen ja suokukkojen ruokailualuetta. Muuttoaikoina alueella tavataan myös vesipääskyä (Phalaropus lobatus). Pesimälajistoon kuuluvat mm. heinätavi (Anas querquedula), pikkutikka (Dendrocopos minor) ja harmaapäätikka (Picus canus). Alue sisältää myös valtakunnallisesti arvokkaat, noin 88 ha:n laajuiset perinnebiotooppikohteet, Nabbenin laitumet ja Lillön saaren.

Ensiksi mainitulla esiintyy mm. alueellisesti uhanalaista jouhiluikkaa (Eleocharis quinqueflora). Gullön järvialueet, Byträsket ja Långträsket, käsittävät erämaisen lähes rakentamattoman järvialueen metsäisen Gullön saaren keskellä. Alueen erämaisuutta kuvastavat pesimälajistoon kuuluvat kuikka, varpuspöllö ja metso.

Lisäksi osa-alueeseen kuuluu Näsebyfladanin lintuvesialue, jonka linnusto on luonteenomainen sisäsaariston ruovikkoisille merenlahdille, metsä- ja suoluontoa edustava Edesbackan luonnonsuojelualue sekä vesilinnuston ja vedenalaisen luonnon kannalta tärkeä Kopparön tilan luonnonsuojelualue. Harjuluontoa edustaa lisäksi Stora Sandön alue, joka on kallioperäkohoumien väliin ja sivulle kerrostunut laakea kenttämäinen selänne vailla terävää harjun muotoa. Alueeseen liittyy myös vedenalaisia hiekkasärkkiä.

4) Hankoniemen etelälahdet (maa-alue n. 126 ha , vesialue n. 713 ha)

Alue käsittää niemien väliin jääviä matalia, laajalti hiekkarantaisia ja -pohjaisia lahtia, joista osa on kuroutumassa merestä erilleen fladoina kuten Västerfjärden tai glojärvinä kuten Österfjärden. Rannan edustalla on kallioluotoja ja hiekkaisia saaria, jotka ovat tärkeitä lintujen pesimäalueita. Alavien rantaniittyjen kasvillisuus on hyvin monipuolista ja edustavaa.

Rannoilla esiintyy useita valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisia lintu-, hyönteis- ja kasvilajeja, kuten esim. tylli (Charadrius hiaticula), nuolihaukka (Falco subbuteo), pikkutikka (Dendrocopos minor), hyönteisistä hopeajuovakoisa (Catoptria fulgidella), dyynisulkanen (Pterophorus tridactylus) ja kasveista suoneidonvaippa (Epipactis palustris) ja lännenmaltsa (Artiplex glabriuscula). Lahdet ovat erityisesti muuttavien vesi- ja kahlaajalintujen, mm. joutsenten ja suokukkojen tärkeitä levähdysalueita.

5) Tvärminne (maa-alue n. 364 ha, vesialue n. 535 ha)

Pääosa alueesta koostuu Hankoniemen kaakkoispuolisesta saaristosta ja sen vesialueista. Alueen uloimmat saaret ovat avointa ulappaa vastassa olevia luotoja, joiden kasvillisuus rajoittuu kalliopainanteiden vähäisiin niittylaikkuihin. Pääosa saaristosta on luonteenomaista ulkosaaristoa, missä kituliaat männiköt verhoavat kallioisia saaria. Alueen mantereella sijaitsevat osat puolestaan edustavat toisaalta vehmasta sisäsaaristoa lehtoineen ja toisaalta hietikkodyynejä ja hiekkarantoja.

Tvärminnen biologisen aseman läheisyydessä olevissa lehdoissa esiintyy mm. metsäomenapuuta (Malus sylvestris) sekä alueellisesti uhanalaisia kasvilajeja kuten esim. keltalehdokkia (Platanthera chloranta). Alueella on myös Uudenmaan ainut tunnettu kapeasiemenkotilon (Vertigo angustior) esiintymispaikka. Lappohjan ja Koverharin välisellä Lappohjanrannan alueella tavataan mm. uhanalaista rantakauraa (Ammophila arenaria) ja hyönteisistä pulskasantiaista (Aegialia arenaria).

Dyyni- ja ketoalueita edustaa Tvärminnen kylän tuntumassa oleva noin 15 ha:n alue, josta on tavattu useita uhanalaisa hyönteislajeja ja harvinaisia kasvilajeja. Dyynialueella samoin kuin Lappohjanrannan metsäalueilla tavataan lisäksi kehrääjää (Caprimulgus europaeus) ja kangaskiurua (Lullula arborea).

6) Tammisaaren kansallispuisto - Ahlglo - Getskär (n. 12 500 ha)

Tämä on alueen keskeisin ja laajin suojelualuekokonaisuus, jonka ytimen muodostaa Tammisaaren kansallispuisto, joka käsittää noin 600 ha maa-alueita ja noin 4 000 ha vesialueita. Alueen vedenalainen luonto on erittäin monipuolista. Kaikki tyypillisimmät levävyöhykkeet esiintyvät edustavina kasvustoina. Suojaisissa lahdelmissa on lisäksi monipuolisia vedenalaisten putkilokasvien habitaatteja. Vesialueen pohjatopografia on erittäin vaihteleva.

Monimuotoisimmillaan vedenalainen luonto on ulkosaariston ja merivyöhykkeen rakkolevävyöhykkeessä. Kansallispuisto sijoittuu pääosin meri- ja ulkosaaristovyöhykkeeseen, pohjoisosistaan myös sisäsaaristovyöhykkeeseen. Avomereen rajautuvaa merivyöhykettä luonnehtivat puuttomat, paljaat kallioluodot, joista suuri osa on punaista graniittia. Suurimmilla saarilla kasvaa kituliasta männikköä koivuja ja tervaleppää. Merivyöhykkeen saaristolinnusto on runsas, runsaimpana haahka, harvinaisempia ovat merihanhi, merikihu, ruokki ja riskilä.

Jussarön saari poikkeaa muista merivyöhykkeen saarista erityisesti kuusen ja männyn muodostaman aarnimetsänsä vuoksi. Siellä kasvaa uhanalaista aarniluppoa (Bryoria nadvornikiana) ja sen linnustoon kuuluu mm. idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides). Ulkosaaristovyöhykkeen rajana on männyn muodostama mereinen metsänraja. Tämän vyöhykkeen kallioperä muodostuu suureksi osaksi tummista syväkivilajeista.

Monien saarien rantaviiva on mutkitteleva ja muodostaa erilleen kuroutuneita tai kuroutumassa olevia glojärviä ja fladoja. Kasvilajeista yksi harvinaisimmista on vahasara (Carex flacca). Sisäsaaristovyöhykkettä edustaa Älgön alue ruoikkoisine sisälahtineen. Älgössä on myös kolme järveä, joiden rantanevoilla kasvaa mm. ruskopiirtoheinää (Rhynchosphora fusca) ja pikkukihokki (Drosera intermedia). Erämaiseen linnustoon kuuluvat mm. kalasääski, kuikka ja huuhkaja.

Luonnonoloiltaan kansallispuistoa vastaavia alueita ovat Ahlglon yksityinen suojelualue, joka käsittää noin 70 ha maa-alueita ja noin 720 ha vesialueita, sekä Getskärin saaristoympäristösäätiön alue, joka käsittää noin 80 ha maa-alueita ja noin 392 ha vesialueita.

Nykyisen kansallispuiston itäpuolella sijaitsevat luodot, Blekharun, Sköldharun, Lerharun ja Sköldharukobbarna sekä puiston eteläpuolinen merialue, joka käsittää noin 30 ha luotoja ja noin 6 600 ha vesialueita, ovat erityisesti muuttavan ja pesivän merilinnuston kannalta tärkeää aluetta. Alueella arvioidaan lisäksi olevan noin 10-30 yksilön harmaahyljepopulaatio.

7) Nothamn-Strömsö-Hättö (maa-alue 464 ha, vesialue 3174 ha)

Kokonaisuutta täydentävät merilinnuston suojelemiseksi perustetut suojelualueet, jotka sisältävät runsaat parikymmentä merivyöhykkeeseen kuuluvaa suurehkoa saarta sekä suuren joukon ulkosaariston pikkusaaria. Natura 2000-luontotyypeistä alueella esiintyvät karit ja kalliorantojen levävyöhykkeelliset vedenalaiset osat, Itämeren rannikoiden kasvipeitteiset rantakalliot, sekä ulkosaariston ja merivyöhykkeen saarien ja luotojen ryhmät.

Suojelun toteutuskeinot

Natura 2000-alueen vesialueilla suojellaan merenpohjaa, vedenalaista luontoa ja veden laatua vesilain nojalla. Alueella säädellään maa-ainesten ottamista, ruoppauksia ja merenpohjan rakentamista, satamarakentamista sekä jätevesien johtamista ja kalanviljelylaitosten rakentamista.

Vesialueen lisäksi rajaukseen sisältyvät seuraavat saaret ja mannerrannat, jotka ovat pääasiassa jo suojeltuja tai valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvia alueita. Niitä koskevat suojelun toteutuskeinot selostetaan erikseen kunkin osa-alueen yhteydessä:

1) Pohjanpitäjänlahti

Pääosa alueesta kuuluu rantojensuojeluohjelmaan. Pohjanpitäjänlahden perukka kuuluu lisäksi lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Rajaus perustuu Pohjanpitäjänlahden vahvistettuun osayleiskaavaan. Tämän osa-alueen toteutustapana ovat siten varsinaisten suojelualueiden lisäksi tämän osayleiskaavan kaavamääräykset.

2) Ramsholmen-Stadsfjärden

Ramsholmenin alueet kuuluvat lehtojensuojeluohjelmaan ja ympäröivät alueet myös rantojensuojeluohjelmaan. Maa-alueet toteutetaan luonnonsuojelulain keinoin.

Stadsfjärdenin alue rauhoitetaan suojelualueina tai vesilain avulla. Alueen länsiosa kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan. 

3) Gullön - Skåldön flada- ja järvialueet

Gullön järvialueet sekä Skåldön fladat sisältyvät rantojensuojeluohjelmaan. Alueiden merkittävien biologisten arvojen vuoksi koko rantojensuojelualueiden kokonaisuus rauhoitetaan luonnonsuojelualueina.

Näsebyfladanin 81 ha:n alue kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan. Alue on tarkoitus toteuttaa luonnonsuojelualueena.

4) Hankoniemen etelälahdet

Alueen läntisin osa, Anklarensbukten kuuluu rantojensuojeluohjelmaan, Långörenin niemi on harjujensuojeluohjelmassa. Västerfjärden, Österfjärden ja Täktbukten kuuluvat lintuvesiesuojeluohjelmaan.

Högholmenin länsipuoliset alueet kuuluvat rantojensuojeluohjelmaan ja itäpuolinen Svanvikin alue lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Kaikki vielä rauhoittamattomat alueet kuuluvat valtakunnallisiin suojeluohjelmiin ja niille perustetaan luonnonsuojelulain mukaiset suojelualueet.

5) Tvärminne

Pääosa osa-alueesta eli saaristoa ja lehtoja koskevat osat ovat luonnonsuojelulain mukaisesti jo rauhoitettuja luonnonsuojelualueita. Lappohjanranta kuuluu rantojensuojeluohjelmaan.

Rantojensuojeluohjelman jäljellä olevat runsaat 30 ha toteutetaan luonnonsuojelualueena. Tvärminnen kylän n. 15 ha:n dyynialue on Tvärminnen kylän osayleiskaavassa osoitettu SL-alueeksi ja toteutetaan luonnonsuojelualueena.

6) Tammisaaren saariston kansallispuisto - Ahlglo - Getskär

Kansallispuisto on perustettu vuonna 1989. Kansallispuistoa laajennetaan valtion omistamalla noin 5000 ha:n merialueella, jolla sijaitsee yhteensä noin 30 ha luotoja. Lisäksi luonnonsuojelulailla suojellaan seuraavat yksityisessä omistuksessa olevat tärkeät merilinnuston pesimäalueet: Blekharun, Lerharun, Sköldharun ja Sköldharukobbarna.

Luonnonsuojelulailla jo rauhoitettu Ahlglon alue on yksityinen suojelualue, joka on perustettu jo vuonna 1923 metsä-, vesi- ja kahlaajalinnuston suojelualueeksi.

Saaristoympäristösäätiön hallitsema Getskärin alue rauhoitetaan yksityisenä suojelualueena.

7) Nothamn-Strömsö-Hättö

Osa-alue käsittää Tammisaaren puolella Nothamnin, Lill-Skälön, Gästansin, Strömsön ja Lill-Österklobbarnien ja Inkoon puolella Hättön yksityiset luonnonsuojelualueet. Hättön alue käsittää osaksi luonnontilaista saaristoa, osaksi vierasperäisten puiden ja eläinten kokeilualuetta.

Julkaistu 25.7.2013 klo 11.23, päivitetty 25.7.2013 klo 11.23

Julkaisija: