Pisavaara

Koodi  

 FI 130 1801

Kunta

Tervola, Rovaniemen mlk

Pinta-ala

4 891 ha

Aluetyyppi

SCI

Alueen kuvaus:

Pisavaara kohoaa yli 260 m:n korkeuteen merenpinnasta ulottuen n. 150 metriä ympäristöään korkeammalle. Pisavaaran yläosaa luonnehtivat lakikuusikot, niitä reunustavat muinaisten merten huuhtomat rakkakivikot ja louhikot sekä huippuja erottavat kurut. Näiden alapuolella matalimmilla huipuilla ja rinteillä vallitsevat mänty- ja kuusivaltaiset kangasmetsät, jotka ympäröivät notkelmien pienialaisia lehtoja ja soita. Vaaran reuna-alueilla sijaitsevat laajimmat nevat, letot ja rämeet sekä puistolle ominaiset suurehkot purojen halkomat korpialueet. Alueen kallioperä on muodostunut lähinnä prekambrisista kiteisistä liuskeista, jotka pääosin ovat kvartsiittia.

Pisavaaran suojelun pääperusteena on ollut edelleen sen erämainen luonne. Se onkin yksi Peräpohjolan luonnontilaisimmista alueista. Tätä luonnontilaa kuvaavat lahopuiden ja kelojen suuri määrä, erikoiset myrskytuhoalueet, muinaisten metsäpalojen jäljet sekä myös pari tuoretta paloaluetta (kylläkin pienialaisia). Em. seikoista johtuen puisto tarjoaa monille hoitometsistä puuttuville eläin-, kasvi- ja sienilajeille edellytykset menestyä. Esim. vanhojen metsien lintulajeja on enemmän kuin missään muualla lähikuntien alueella.
Kohdassa " Muuta lajistoa " mainittujen lajien lisäksi alueelta on tavattu parikymmentä alueellisesti uhanalaista kasvilajia.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot:

Pisavaara on perustettu luonnonsuojelulain nojalla luonnonpuistoksi.
Alueeseen kuuluu lisäksi soidensuojelun perusohjelmaan kuuluva Pisavaaran korpialue, joka on yksityismaata. Alue toteutetaan tältäkin osin luonnonsuojelulain keinoin.

Luontodirektiivin luontotyypit:

Humuspitoiset lammet ja järvet

<1 %

Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium-kasvillisuutta

<1 %

Vaihettumissuot ja rantasuot

<1 %

Fennoskandian lähteet ja lähdesuot

<1 %

Letot

3 %

*Aapasuot

4 %

Kasvipeitteiset silikaattikalliot

8 %

*Boreaaliset luonnonmetsät

68 %

Boreaaliset lehdot

3 %

*Fennoskandian metsäluhdat

<1 %

*Puustoiset suot

14 %

* priorisoitu luontotyyppi

Luontodirektiivin liitteen II lajit:

saukko

kirjojokikorento

lahokapo

lapinleinikki

lettorikko

alueella 2 uhanalaista lajia

Lintudirektiivin liitteen I linnut:

helmipöllö

metso

hiiripöllö

palokärki

huuhkaja

pohjantikka

kuikka

pyy

kurki

sinisuohaukka

lapinpöllö

suokukko

laulujoutsen

suopöllö

liro

varpuspöllö

mehiläishaukka

alueella 3 uhanalaista lajia

Lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat säännöllisesti  esiintyvät muuttolinnut:

tuulihaukka

metsähanhi

koskikara

Muuta lajistoa:

idänuunilintu

kivikkoalvejuuri

isokäpylintu

korpikaltiosammal

kirjosiipikäpylintu

korpinurmikka

kuukkeli

lutikkakääpä

leppälintu

mustakonnanmarja

metsäviklo

norjanjäkkärä

peukaloinen

nuijasara

pohjansirkku

pohjanleinikki

punavarpunen

punakämmekkä

sinipyrstö

punakonnanmarja

isomustakeiju

röyhelokäääpä

isopehkiäinen

röyhysara

ilves

sananjalka

karhu

sarvimatara

haavanpökkelökääpä

siperiankirjosara

hetehorsma

siperiansinivalvatti

isolimalakki

sitruunakääpä

kaiheorvokki

soikkokaksikko

kalliokielo

suovalkku

kalvassara

vienansara

kanadankääpä

vuorolehtihorma

kätkökääpä

Edellä esitetyt tiedot perustuvat Natura-tietolomakkeen tiivistelmään. Natura-arvioinneissa tulee käyttää varsinaisia Natura-tietolomakkeen (Natura Data Form) tietoja, jotka sisältävät laji- ja luontotyyppikohtaisia arviointitietoja. Natura-tietolomakkeita voi tilata Suomen ympäristö- keskuksesta ja Lapin ympäristökeskuksesta.

Lisää luontotietoa (aluekohtaista ja yleistä):

Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 194 s.

Erävuori, Lauri 1998: Tikankontin suojelutilanne Perä-Pohjolassa. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A; 92, Metsähallitus, Vantaa. 60 s.

Ilmonen, J., Ryttäri, T. ja Alanen A. 2001: Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet. Suomen Natura 2000 -ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi. Suomen ympäristö 510. Suomen ympäristökeskus. 177 s.

Kotiranta, H. & Niemelä 1999: Uhanalaiset käävät  Suomessa. 2.painos. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 184 s..

Kuuluvainen, Timo 2004 (toim.). Metsän kätköissä: Suomen metsäluonnon monimuotoisuus. Helsinki, Edita. 381 s.

Laitinen, Tiina 2006: Tikankontin tila Suomessa. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A; 154, Metsähallitus, Vantaa. 97 s.

Leivo, Mauri et.al. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. Bird Life Suomen julkaisuja no 4. Kuopio. Suomen graafiset palvelut. 142 s.

Meriluoto, Markku & Soininen, Timo 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Metsälehti, Helsinki. 192 s.

Niemelä, T., Kinnunen, J., Kotiranta, H. 2005: Pisavaaran luonnonpuiston ja Korouoman-Jäniskairan suojelualueen käävät, Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A nro 150, Metsähallitus. 51 s.

Niemelä, Tuomo 2005. Käävät, puiden sienet. Helsinki, Helsinki University Press, 319 s.

Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 427 s.

Ryttäri, T. & Kettunen, T. (toim.): Uhanalaiset kasvimme. Suomen ympäristökeskus ja Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 335 s. 

Sarin, Osmo & Kumpulainen, Kimmo 1998. Vanhaa metsää etsimässä. Metsähallitus, luonnonsuojelu, Edita, Helsinki. 96 s.

Teivainen, L. 1949: Pisavaaran luonnonpuiston metsäkasvillisuudesta ja kasvistosta. Silva Fennica 65:1-34.

Julkaistu 17.11.2003 klo 12.18, päivitetty 16.8.2013 klo 15.50

Julkaisija: