Pallas-Ounastunturi

Koodi

 FI 130 0101

Kunta

 Enontekiö, Kittilä, Muonio

Pinta-ala

59 426 ha

Aluetyyppi

SCI ja SPA

Alueen kuvaus:

Pallas-Ounastunturin kansallispuistossa kohtaavat Metsä-Lappi ja Tunturi-Lappi. Enontekiön Käsivarren suurtuntureiden jälkeen tällä alueella ovat Suomen suurimmat suhteelliset korkeuserot huippujen ja ympäröivän maaston välillä - yli 500 m. Alue on lukuisten eläin- ja kasvilajien levinneisyyden ääriraja - joko eteläinen tai pohjoinen. Tunturiketjun juurella ja kuruissa leviävät Lapille tyypilliset laajat metsä- ja aapasuoalueet. Eteläosan metsissä ovat hallitsevina vanhat paksusammalkuusikot, pohjoisempana ne vaihtuvat männiköiksi. Kuusen pohjoisraja kulkee Pallaksen ja Ounaksen tunturiryhmien välissä. Metsänrajan yläpuolella olevilla tunturikankailla kasvaa monilajinen tunturikasvillisuus. Alueeseen kuuluvat kymmenet kirkasvetiset pikkulammet ja tunturipurot laskevat lännessä Muonionjokeen ja idässä Ounasjokeen. Alueella on luontotyyppiä letot (7230) yhteensä 306 ha.

Pallas-Ounastunturin alueen tarkoituksena on suojella Tunturi-Lapin eteläreunalla esiintyvää luonnonmetsää, soita sekä tunturiluontoa. Alueen lajistoon kuuluu ainutlaatuisella tavalla eteläisiä lajeja, esimerkiksi kyy ja pohjoisia tunturilajeja kuten ahma. Lisäksi raakun ainut Länsi-Lapin esiintymä ja kuusen metsärajan vaihtuminen laajoiksi tunturikoivikoiksi tunturiselänteellä tekevät alueesta poikkeuksellisen. Tärkeän suojelutehtävänsä ohella kansallispuisto tarjoaa erinomaisen toimintaympäristön ja  mahdollisuuden harjoittaa tutkimusta, luontaiselinkeinoja, luonto-opetusta ja perinteistä, omin voimin tehtävää luontomatkailua. Alueella tehdään merkittävää metsänraja- ja ilmastotutkimusta monien ekologisten ja taloudellisten tutkimushankkeiden lisäksi. Pallastunturi kuuluu Suomen kansallismaisemiin.

Pallas-Ounastunturin alueen lajistossa vaikuttaa voimakkaasti jakautuneisuusi  tunturi- ja boreaaliseen havumetsälajistoon. Pallas-Ounaksella kohtaavat esiintymisalueensa pohjoisrajalla olevat eteläiset lajit, esimerkiksi teeri, sekä pohjoiset tunturialueiden lajit, kuten keräkurmitsa, tunturikihu, lapinsirkku ja punakuiri. Huomattavassa osassa Pallas-Ounastunturin alueen linnustossa ovat myös tunturilaaksojen pahtojen petolinnut. Pallas-Ounastunturin alueella esiintyy levinneisyydeltään eteläisiä ja vaateliaita lehtokasveja, kuten velholehti, kivikkoalvejuuri, kotkansiipi ja kaiheorvokki.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot:

Pääosa Natura-alueesta on ollut Pallas-Ounastunturin kansallispuistoa vuodesta 1938 lähtien. Pallas-Ounastunturin kansallispuisto lakkautettiin vuoden 2004 lopussa ja alue liitettiin uuteen Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Pallas-Ounastunturin Natura-alue kuuluu tähän puistoon kokonaisuudessaan.

Luontodirektiivin luontotyypit:

Hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet (Littorelletalia uniflorae)

3 %

Humuspitoiset lammet ja järvet

<1 %

Alpiiniset joet ja niiden penkereiden ruohokasvillisuus

<1 %

Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium-kasvillisuutta

<1 %

Alpiiniset ja boreaaliset tunturikankaat

16 %

Subarktiset Salix-pensaikot

1 %

Alpiiniset ja boreaaliset silikaattialustan niityt

<1 %

*Keidassuot

           <1 %

Vaihettumissuot ja rantasuot

<1 %

Fennoskandian lähteet ja lähdesuot

<1 %

*Cratoneurion-huurresammallähteet, joissa muodostuu kalkkiliejusaostumia

<1 %

Letot

<1 %

*Aapasuot

4 %

*Palsasuot

<1 %

Vuorten kvartsipitoiset vyörysoraikot ja -lohkareikot lumirajalla

<1 %

Kasvipeitteiset silikaattikalliot

<1 %

*Boreaaliset luonnonmetsät

            57 %

Tunturikoivikot

8 %

Boreaaliset lehdot

1 %

Harjumuodostumien metsäiset luontotyypit

3 %

*Fennoskandian metsäluhdat

<1 %

* Puustoiset suot

7 %

* priorisoitu luontotyyppi

Luontodirektiivin liitteen II lajit:

*ahma

saukko

pohjanharmoyökkönen

lapinleinikki

isonuijasammal

lettorikko

alueella 1 uhanalainen laji

* priorisoitu laji

Lintudirektiivin liitteen I linnut:

ampuhaukka

pikkulokki

helmipöllö

pohjantikka

hiiripöllö

pyy

kaakkuri

sinirinta

kapustarinta

sinisuohaukka

keräkurmitsa

suokukko

kuikka

suopöllö

kurki

teeri

lapintiira

uivelo

laulujoutsen

varpuspöllö

liro

vesipääsky

metso

alueella 6 uhanalaista lajia

palokärki

Lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat
säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut:

metsähanhi

jänkäkurppa

jouhisorsa

mustaviklo

lapasotka

punajalkaviklo

mustalintu

jänkäsirriäinen

pilkkasiipi

lapinuunilintu

tuulihaukka

selkälokki

lapinsirri

koskikara

Muuta lajistoa:

tunturikihu

korpiludekääpä

purolaakasammal

nieriä

koskikorvasammal

raidantuoksukääpä

ilves

kotkansiipi

riekonkääpä

karhu

liekokääpä

rustikka

susi

lohkokääpä

ruutusammal

ahonoidanlukko

louhennahka

salokääpä

aurinkomalikka

munasammal

silokääpä

hentohaprakääpä

mäkäränsammal

sinikesijäkälä

hetekinnassammal

paljakkalehväsammal

sirppikääpä

kaiheorvokki

pikkukennokääpä

suikeanoidanlukko

kairakääpä

pikkuliluskasammal

suippohärkylä

känsäorvakka

pikkulovisammal

taigaorvakka

kantokorvasammal

pohjanhuurresammal

tunturikarvasammal

kantoraippasammal

pohjanisolehväsammal

tunturikehräsammal

ketonoidanlukko

pohjannoidanlukko

tunturikinnassammal

kituhaprakääpä

pohjanpussisammal

tunturimuppisara

kivikkoalvejuuri

pohjanvaskisammal

välkkyludekääpä

kivikoukerosammal

pursukääpä

velholehti

korkkikerroskääpä

Edellä esitetyt tiedot perustuvat Natura-tietolomakkeen tiivistelmään. Natura-arvioinneissa tulee käyttää varsinaisia Natura-tietolomakkeen (Natura Data Form) tietoja, jotka sisältävät laji- ja luontotyyppikohtaisia arviointitietoja. Natura-tietolomakkeita voi tilata Suomen ympäristö- keskuksesta ja Lapin ympäristökeskuksesta.

Lisää luontotietoa (aluekohtaista ja yleistä):

Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 194 s.

Degerstedt, K. 1988. Pallas-Ounastunturin linnustoselvitys 1987-1988. Loppuraportti. Lintutieteellisten yhdistysten Liitto ry. 12 s.

Eeronheimo et al. 1992: Pallas-Ounastunturin kansallispuiston kasvillisuus – Ounastunturin Pyhäkeron alue. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 427, Metsäntutkimuslaitos. 119s.

Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen T., & Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. 4. painos. Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo, Helsinki. 656 s.

Ilmonen, J., Ryttäri, T. ja Alanen A. 2001: Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet. Suomen Natura 2000 -ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi. Suomen ympäristö 510. Suomen ympäristökeskus. 177 s.

Kuusisto, A. 2003. Ylläs-Aakenuksen alueen luonto. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja Sarja A No 141. Metsähallitus. 213 s.

Koivisto, I. (toim.) 1989: Suomen eläimet, nisäkkäät.  Weiling-Göös, Espoo. 336 s.

Lappalainen, Markku 2001: Suomen kansallispuistot: ulapalta paljakalle.Metsähallitus, Luonnonsuojelu, Jyväskylä, Gummerus. 168 s.

Leivo, Mauri et.al. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. Bird Life Suomen julkaisuja no 4. Kuopio. Suomen graafiset palvelut. 142 s.

Metsähallitus 2002: Ylläs-Aakenustunturin vanhojen taigametsien suojelu, esite.

Metsähallitus 2002: Ylläksen Kiirunankieppi, esite.

Metsähallitus 2005: Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, esite.

Metsähallitus 2005. Ylläksen luontopolut - Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, esite.

Metsähallitus 2008: Pallas–Yllästunturin kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja C nro 36. 198 s.

Metsäntutkimuslaitos 1998 (toim. Timo Penttilä, Eino Piri, Mirja Vuopio): Pallas–Ounastunturin kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma 1998–2017. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 716. Rovaniemen tutkimusasema ja Tutkimusmetsäpalvelut, Saarijärvi, Gummerus. 108 s.

Niemelä, Tuomo 2005: Käävät, puiden sienet. Kasvimuseo, Ympäristöministeriö, Helsinki. 319 s.

Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000.  Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 427 s.

Ryttäri, T. & Kettunen, T. (toim.): Uhanalaiset kasvimme.  Suomen ympäristökeskus ja Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 335 s.

Sihvo, J. 2002: Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen ja Urho Kekkosen kansallispuiston luontokartoitus. Loppuraportti osa 2. Ylä-Lapin luontotyypit. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja Sarja A No 137.

Suomen kansainvälisesti tärkeät lintualueet > IBA-alueet ja tiedot kohteittain > Pallas-Ylläksen tunturialueet (IBA)

Ulvinen, T. Syrjänen, K. ja Anttila, S. (toim.) 2002: Suomen sammalet - levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus.  Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 560. 354 s.

Virtanen, R. 1990: Kasvistohavaintoja Pallas-Ounastunturin kansallispuiston pohjoisosasta. (Floristical notes from northern part of Pallas-Ounastunturi national park, western Finnish Lapland). Lutukka 6(3): 81-87

Väisänen R. A., Lammi E., Koskimies P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki.

www.luontoon.fi > Retkikohteet > Kansallispuistot > Pallas–Yllästunturin kansallispuisto

Julkaistu 31.10.2003 klo 14.33, päivitetty 14.8.2013 klo 14.32

Julkaisija: