Paljakka ja Latvavaara

Koodi:

FI 1200 056

Kunta

Hyrynsalmi, Puolanka

Pinta-ala:

3119 ha

Aluetyyppi:

SCI

Paljakka ja Latvavaara.JPG

Alueen kuvaus:

Paljakan luonnonpuisto on Ulvinsalon ohella ainoa alue Kainuussa, missä kirveenkoskemattomaksi luokiteltava metsä on yleistä. Jyrkissä rinteissä ja kosteissa juoteissa on paljon palon koskemattomia alueita eli ns. palorefugioita. Erittäin järeää pysty- ja maapuuta on runsaasti ja lahopuustoon sitoutunut eliölajisto on edustava.

Luonnonpuiston metsistä suurin osa on tuoretta kangasta, jolle luonteenomaisia pienet halkaisijaltaan muutaman metrin kokoiset rehevät laikut, joissa kasvillisuus on lehtomaista. Rinteillä lukuisat lähdeperäiset purot ja muut valuvedet rehevöittävät kasvillisuutta. Kasvillisuus on siksi varsin vaihtelevaa soiden, soistumien sekä kangasmetsien ja lehdon mosaiikkia. Reheviä saniaislehtoja kasvaa lähteisiltä ja lettoisilta soilta alkunsa saavien purojen varsilla, Mustarinnan purojen varsilla sekä Holstinvaaran pohjois- ja etelärinteillä. Näiden saniaislehtojen puusto on yleensä hyvin järeää kuusikkoa, jonka seassa kasvaa suuria haapoja. Saniaislehtojen lisäksi alueelta löytyy erityyppisiä suurruoho- ja muita reheviä lehtoja vaateliaine kasveineen.

Luonnonpuistosta on noin kolmannes suota. Tasaisesti koko alueelle jakautuneet suot ovat sekä rakenteeltaan että kasvillisuudeltaan hyvin pienipiirteistä mosaiikkia. Suotyyppikirjo on laaja ulottuen karuista rahkarämeistä erittäin reheviin lähteisiin saniaislehtokorpiin. Paljakan soille hyvin tyypillisiä piirteitä ovat lähteisyys ja luhtaisuus. Valtaosa soista on luonnontilaisia, mutta joillakin entisillä niittypalstoilla on nähtävissä vieläkin kulttuurivaikutusta.

Lajistollisesti Paljakan alue on mielenkiintoinen. Kasvillisuudessa tulevat esille monet eteläiset ja pohjoiset piirteet. Myös itäiset taigalajit antavat oman leimansa kasvillisuuteen. Virtaavan veden rehevöittävä vaikutus näkyy etenkin rinteillä vaateliaana kasvilajistona. Rehevissä metsissä elää liito-oravia ja suurpedot viihtyvät alueella. Linnusto muodostuu vanhoja metsiä suosivista sekä itäisistä lajeista.

Pääosa alueesta on yli 300 m meren pinnan yläpuolella, korkeimpien lakiosien yltäessä yli 380 m korkeuteen. Lakimetsissä vallitsevat niille ominaiset kasvillisuustyypit (BaDeMT ym.). Metsät ovat lehtipuusekoitteisia kuusikoita. Mänty ei menesty ilmastollisista syistä korkeilla alueilla. Paljakka on Ulvinsalon ohella ainoa alue Kainuussa, missä kirveenkoskemattomiksi luokiteltava metsä on yleistä. Jyrkissä rinteissä ja kosteissa juoteissa on paljon palon koskemattomia alueita eli ns. palorefugioita. Järeää pysty- ja maapuuta on runsaasti. Tosin lakiosissa puusto on harvempaa ja matalampaa kuin alavilla mailla . Kosteita lehtoja ja lehtomaisia korpia on monin paikoin. Alueella on lukuisia uhanalaisia lajeja.

Luonnonpuistoon liitettäväksi ehdotettu Latvavaara on paljolti jo suojellun alueen kaltainen. Lahopuuta on paikoin erittäin paljon ja lehtipuilla on hyvä lahojatkumo. Alueeseen liittyy myös lajistollisesti arvokas Ypykänpuro, jonka kasviharvinaisuuksia ovat hajuheinä (St / V) ja pohjannokkonen (- / St).

Suojelutilanne:

Ei suojeltu

7 %

Luonnonpuisto

93 %

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot:

Paljakka on luonnonpuisto (634/56, laajennus 932/81), jonka tavoiterajauksen sisällä on vielä toteutumattomia yksittäisiä palstoja. Kohteeseen sisältyy myös vanhojen metsien suojeluohjelman kohde Latvavaara. Ypykänpuron alue ei sisälly aiempiin suojeluohjelmiin. Kohteen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain nojalla.

Luontodirektiivin luontotyypit:

Humuspitoiset lammet ja järvet

0 %

Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium-kasvillisuutta

0 %

Vaihettumissuot ja rantasuot

5 %

Fennoskandian lähteet ja lähdesuot

1 %

Letot

5 %

* Aapasuot

10%

* Luonnontilaiset tai niiden kalt. kuusivaltaiset vanhat metsät

65%

* Luonnontilaiset tai niiden kalt. vanhat havupuusekametsät

11%

*Luonnontilaiset tai niiden kaltaiset vanhat lehtipuuvaltaiset metsät

0 %

Boreaaliset lehdot

3 %

* Koivuvaltaiset puustoiset suot

0 %

Luontodirektiivin liitteen II lajit:

Pteromys volans

liito-orava

Pytho Kolwensis

korpikolva

Lutra lutra

saukko

Lintudirektiivin liitteen I linnut:

Aegolius funereus

helmipöllö

Grus grus

kurki

Tringa glareola

liro

Tetrao urogallus

metso

Dryocopus martius

palokärki

Picoides tridactylus

pohjantikka

Perdix perdix

pyy

Muuta lajistoa:

Phylloscopus trochiloides

idänuunilintu

Accipter gentilis

kanahaukka

Loxia leucoptera

kirjosiipikäpylintu

Perisoreus infaustus

kuukkeli

Jynx torquilla

käenpiika

Phylloscopus borealis

lapinuunilintu

Sylvia borin

lehtokerttu

Tringa ochropus

metsäviklo

Apus apus

tervapääsky

Parus cristatus

töyhtötiainen

Tringa nebularia

valkoviklo

Cinna latifolia

hajuheinä

Matteuccia struthiopteris

kotkansiipi

Urtica sondenii

pohjannokkonen

Cicerbita alpina

pohjansinivalvatti

Bryoria tenuis s.

aarniluppo

Sclerophora peronella

härmähuhmarjäkälä

Cladonia caespiticia

hentoneulajäkälä

Alectoria sarmentosa

korpiluppo

Lobaria pulmonaria

raidankeuhkojäkälä

Dactylina ramulosa

varjojäkälä

Phellinus populicola

haavanarinakääpä

Phellinus chrysoloma

kuusenkääpä

Skeletocutis brevispora

lumokääpä

Phellinus lundellii

pikireunakääpä

Phellinus viticola

riukukääpä

Julkaistu 3.9.2013 klo 10.20, päivitetty 19.5.2014 klo 10.58

Julkaisija: