Merenkurkun saaristo

Alueen kuvaus

Alue koostuu Merenkurkun erikoislaatuisesta sisä- ja ulkosaaristosta. Saaristovyöhykkeet ulottuvat aina mannerrannikolta (Korsnäs, Västerö) ja metsäisiltä suursaarilta (Raippaluoto, Björkö) avomeren kivisille ja kallioisille, niukkakasvisille ulkoluodoille. Merenkurkun kallioperä on ns. Vaasan graniittia. Huomattavia kalliorantoja on mm. Västerön ja Österön rannoilla sekä Punakareilla. Merenkurkun saariston määräävin piirre on sen eliöstön ja geomorfologian monimuotoisuus ja pienipiirteisyys. Maa kohoaa alueella voimakkaasti, noin 80 cm vuosisadassa. Veden keskisyvyys on alle 10 metriä. Rannat ovat matalia, lohkareisia ja kivikkoisia. Saaristossa on monin paikoin pienellä alueella nähtävissä kokonaisia maankohoamisrannikon flada-kluuvi-saaristojärvi -kehitysjaksoja sekä kasvillisuuden primäärisukkessiosarjoja.



Pohjanlahden kapeimpana ja matalimpana kohtana Merenkurkku muodostaa voimakkaan suolagradientin ja se on monien merellisten lajien pohjoisin esiintymisalue (esim. haahka, rakkolevä, sinisimpukka, merirokko, haarukkalevä). Vedenalaiset biotoopit ja lajit vaihtelevat riippuen siitä liikutaanko pohjoisessa vai eteläisessä Merenkurkussa. Edellä mainittu suolagradientti tarkoittaa myös, että Merenkurkussa voi löytää erikoisia yhdistelmiä vedenalaislajeja joka kasvavat vierekkäin esim. Fontinalis sp. (makeavesi) ja Fucus sp. (suolavesi). Merenkurkku on myös ainut Suomen merialue mistä tutkijat ovat (tähän mennessä) löytäneet Itämerelle endeemistä levälajia kapearakkolevää (Fucus radicans).



Aluetta käytetään puolustusvoimien harjoitus- ja ampumatoimintaan sekä sotilaalliseen rakentamiseen. Alueella on puolustusvoimien toimintaan liittyviä rakenteita ja laitteita.



OSA-ALUEET



Halsön-Rönnskären-Norrskär-Skötgrund

Osa-alueeseen kuuluu laaja kirjo luontotyyppejä mannerrannan luonnonmetsistä merivyöhykkeen uloimmille luodoille. Halsön saaren länsiosa on kehittymässä merestä irti kuroutuvien lahtien muodostamaksi sokkeloksi, jossa on nähtävissä flada-glo -kehityksen eri vaiheita suppealla alueella. Ominaisia ovat etenkin rantalehdot sekä järviruo’on reunustamat pitkät ja sokkeloiset lahdet. Korsnäsin- Maalahden ulkosaaristo on laaja mereinen kokonaisuus, johon kuuluu satoja pieniä kareja ja suuria koivuvaltaisia saaria. Saaristo muodostuu pääasiassa puuttomista ja kasvillisuudeltaan niukoista pikkusaarista ja luodoista. Alue on pesimälinnustoltaan erittäin arvokas. Kokonaisparimäärä nousee useisiin tuhansiin. Lajistoon kuuluvat mm. ruokki, riskilä, räyskä, lapasotka, vesipääsky, luotokirvinen ja riekko.



Alueen mereisin osa on Norrskärin saaristo Merenkurkun äärellä. Siihen kuuluu ryhmä hiekka-, somerikko- ja lohkarepeitteisiä saaria ja luotoja ympäröivine karikoineen. Vähäisiä harmaalepikoita ja katajikkoja lukuun ottamatta maaperä saarilla on nummimaisen varpu-, jäkälä- ja heinäkasvillisuuden peittämää. Norrskärin pesimälinnustoon kuuluvat mm. räyskä, ruokki, riskilä, vesipääsky, suokukko, suopöllö ja luotokirvinen. Alueella on myös saukkoja.



Östra Norrskär on saariryhmän suurin saari, joka muodostuu sorasta, kivikoista ja kallioista. Rantaniityt ovat paikoin hyvin reheviä johtuen osittain rannalle ajautuneista levistä, jotka muodostavat ravintorikkaan kasvualustan. Ylemmät osat ovat karuja ja pensaikkoisia. Västra Norrskär, jossa on majakka, on yhtä karu. Majakan ympärillä on vanhoja majakanvartijan asumuksia, luotsiasema sekä 1930-luvulta peräisin olevia kalamajoja.



Norrskärillä on runsas linnusto, josta karikukko on saaren tyyppilaji. Pohjoista lajistoa edustaa vesipääsky, joka on Norrskärin pesivä erikoisuus. Vesipääskyille niin kuin monille muillekin linnuille muodostaa Norrskärin lampareiden runsas surviaissääskikanta erinomaisen ravinnonlähteen. Ympäröivässä saaristossa pesii lähes 50 lintulajia. Norrskär on kuulu myös siellä levähtävistä linnuistaan sekä erityisesti harvinaisista vierailijoistaan.



Torgrundin saaristo

Alue sisältää mannerrannan uloimpia osia sekä ryhmän saaria sisäsaaristosta merivyöhykkeeseen. Sisäsaaristo on rantaluonnoltaan yleensä karumpaa kuin muilla Merenkurkun alueilla. Merenkurkun saaristolle luonteenomaiset rantalepikot ovat monin paikoin kapeita tai puuttuvat. Metsät ovat kuusivaltaisia. Ulkosaaristo on omaleimaista, lähes puutonta heinikko- ja varvikkonummea, jolla kataja ja tyrni muodostavat laajoja kasvustoja. Laidunnus on vaikuttanut kasvillisuuden muotoutumiseen. Ulkosaariston pesimälinnusto on runsaslajinen ja parimäärät korkeita. Pesivä sorsalinnusto on runsas ja alueella on merkitystä myös muutonaikaisena levähdys- ja ruokailupaikkana.



Rudskärsfjärden-Finnvikarna

Osa-alue sijaitsee Raippaluodossa ja muodostuu merestä irtikuroutumassa olevasta laajahkosta vesistökokonaisuudesta sekä sen rantasoista ja –metsistä. Alue on varsin laakeaa ja saraniityt ovat paikoin varsin leveät. Ruovikkovyöhykkeen valtalaji on järviruoko. Paikoin on runsaasti kaisloja, paikoin lampareissa leveäosmankäämi on vallitseva. Linnuston runsaimmat ryhmät ovat vesilinnut ja kahlaajat. Rantametsät ovat enimmäkseen nuoria tai varttuvia lehtimetsiä tai havu-lehtipuusekametsiä. Pienialaisesti tavataan myös luonnontilaisen kaltaisia kuusivaltaisia metsiä. Lahti on vaikeakulkuisuutensa takia rauhallinen, vaikka sen itärannalla on muutama loma-asunto.



Merenkurkun saaristo-Medelkallan-Utgrynnan alue

Alueen geomorfologinen erityspiirre ovat jääkauden päättymiseen liittyvät De Geer -moreenit, jotka aikaansaavat laajoja yhdensuuntaisia matalien ja pitkänomaisten harjanteiden kenttiä. Muodostumat ovat Suomen edustavimpia ja vastaavia esiintyy vain harvoissa paikoissa koko maailmassa. Erityisen selvästi muodostumat ovat nähtävissä Uddenin länsipuolella sekä Svedjehamnin ja Lappörarnan välisellä alueella. Mm. Valassaarilla, Björkögrundenilla, Lappörarnalla ja Slåttskäretillä maaston muotoja hallitsevat lisäksi korkeammat ja leveämmät itä-länsi -suuntaiset, kaarevat ja mutkaiset juomumoreeniharjanteet. Veden voimakas virtaus, vedenkorkeuden suuri vaihtelu ja vaikeat jääolot ovat tyypillisiä Merenkurkun hydrologialle. Merivesi voi myös olla 2-4 kertaa kerrostuneempaa kuin muualla Pohjanlahden alueella. Veden laatu on säilynyt hyvänä suotuisien virtausolojen ansiosta.



Luontotyypeistä ovat hyvin edustettuina etenkin maankohoamisrannikon primaarisukkessiovaiheiden luonnonmetsät edustavista rantaluhdista ja harmaaleppä- tai koivuvaltaisista rantalehdoista ikääntyviin kuusikoihin sekä pienet lintuluodot. Myös linnuille tärkeitä matalia rantaniittyjä esiintyy paikoin laajalti. Merenkurkun erittäin monipuolista eläimistöä hallitsevat pesivät ja levähtävät saaristolinnut. Pesimälinnusto käsittää yhteensä noin 80 lajia ja 85 000 paria. Mukana on useita erittäin uhanalaisia lajeja, mm. selkälokki, riskilä, ja pilkkasiipi. Pääosa erittäin uhanalaisen lapasotkan Suomen kannasta pesii Merenkurkussa. Nisäkkäistä merkillepantavimpia ovat saukko sekä harmaahylje, jonka pesivä ja vieraileva kanta nousee satoihin. Myös kalakanta ja -tuotanto ovat ympäröiviä merialueita rikkaampia. Fladat ja umpeen kasvavat, suojaisat ruovikkosalmet muodostavat tärkeitä kutupaikkoja kaloille ja pesäpaikkoja linnuille. Saaristo on siian ja merikutuisen harjuksen keskeistä lisääntymisaluetta.



Laidunnus on muovannut saariston luontoa, mikä näkyy niin niittyjen määrässä kuin metsien ja puuston rakenteessakin. Alueen entinen pääelinkeino kalastus on selvästi vähentynyt, mutta monilla saariston luodoilla on edelleen käytössä olevia vanhoja kalamajoja, jotka sopivat yleensä maisemaan varsin hyvin.



Mikkelinsaaret

Mikkelinsaaret ja niiden etelä- ja itäpuolinen saaristo käsittävät Kyrönjoen jokivesien vaikutusalueelta merivyöhykkeeseen ulottuvan, olosuhteiltaan voimakkaasti vaihtelevan saaristoalueen. Saaristo edustaa veden alta paljastuvaa maastoa eri kehitysvaiheissaan. Punakarien alueella vasta korkeimmat huiput ovat paljastuneet ja saaristo muodostuu vielä suhteellisen harvassa sijaitsevista pienistä kallioisista ja louhikkoisista saarista, luodoista ja kareista. Märaskär, Källskäret ja Villskär taas ovat suuria metsäpeitteisiä moreenisaaria. Moreeniharjanteet ovat korkeita, leveähköjä itä-länsi -suuntaisia ja muodoltaan mutkaisia kumpu- tai juomumoreeneja. Mikkelinsaarilla hakkuilta säästyneet vanhat metsät ovat enimmäkseen kuusivaltaisia sekametsiä. Köklotin pohjoispuolisilla saarilla puolestaan on edustavia mäntyvaltaisia metsiä. Österön ja Västerön rannikon ominaispiirteitä ovat kallioisuus sekä lukuisat kuroutuvat merenlahdet. Koko Merenkurkun saariston korkein kohta, Jättekastet Västerön länsirannalla, kohoaa lähes 30 metriä merenpinnan yläpuolelle. Västerön niemekkeen eteläpuolella Tailotin saaressa on puustoltaan ja topografialtaan vaihtelevaa vanhaa rehevää kuusivaltaista luonnonmetsää sekä karumpaa mäntyvaltaista kalliomaastoa.



Mikkelinsaarten vesialueeseen vaikuttaa voimakkaasti Kyrönjoen mukanaan tuoma makea, humuspitoinen vesi, joka värjää pintaveden ruskeaksi laajalla alueella.

Alueen luonne ja merkitys

Kokonaisuudessaan laaja ja edustava näyte maailmanlaajuisesti erityislaatuisen maankohoamisrannikon luontotyypeistä. Koostuu useasta osa-alueesta, jotka täydentävät toisiaan. Kansainvälisesti merkittävä linnustonsuojelukohde. Suuri merkitys uhanalaisen lajiston suojelun kannalta. Tärkeä kalastusalue. Huomattava merkitys myös tutkimuksen, luonnonharrastuksen ja luontomatkailun kannalta.



Suojelutavoitteen määrittely:

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä

- luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Alueen suojelu ei rajoita puolustusvoimien toimintaa ja sen kehittämistä.



1. Rantojensuojeluohjelmaan kuuluu suuri osa alueesta:

- Halsön-Rönnskären-Norrskär

- Torgrundin saaristo

- Merenkurkun saaristo

- Mikkelinsaarten saaristo

2. Mikkelinsaarten suojelusta erillinen valtioneuvoston periaatepäätös

3. Lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluu Finnvekan-Rudskärsfjärden sekä Halsön lahdet.

4. Vanhojen metsien suojeluohjelma: Tailot, Sjudarsgrunden (Norra Vallgrund).

5. Arvokkaat maisema-alueet: Björköby



Valtakunnallisiin luonnonsuojeluohjelmiin sisältyvät alueet on Pohjanmaan maakuntakaavassa osoitettu suojeltaviksi luonnonsuojelualueiksi. Lisäksi Natura-verkostoon sisältyvät alueet ja Merenkurkun saariston maailmanperintöalue on osoitettu alueiden erityisominaisuuksia kuvaavilla merkinnöillä. Alueelle on laadittu kattavasti oikeusvaikutteiset rantayleiskaavat. Lisäksi Björköbyn saaristossa kylän yhteisiä alueita koskee vahvistettu rantakaava. Alueella on lisäksi useita pieniä rantakaava-alueita.



Kansainvälinen asema:

- Alue sisältyy osittain UNESCO:n maailman luonnonperintökohdeluetteloon.



Perustetut luonnonsuojelualueet:

Suurin osa alueesta on jo aiemmin rauhoitettu yksityismaan luonnonsuojelualueina, asetuksella (Tailot, Norra Vallgrundin metsä) tai hankittu valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. Merkittävin näistä on noin 15000 hehtaarin suuruinen Valassaaret-Björkögrundenin yksityinen luonnonsuojelualue.



Toteuttaminen:

Alueen kansainvälisesti merkittävien suojeluarvojen turvaamiseksi pääosa maa-alueesta on tarkoitus muodostaa luonnonsuojelulain mukaiseksi luonnonsuojelualueeksi. Tavoitteena on säilyttää nämä alueet mahdollisimman luonnonmukaisesti kehittyvinä näytteinä saariston luontotyypeistä.



Myös luontotyyppien ja erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikkojen suojelua koskevia luonnonsuojelulain säännöksiä voidaan soveltaa joillakin rajoitetuilla alueilla. Suojelutavoitteiden saavuttamista voidaan tukea maankäyttö- ja rakennuslain ja vesilain keinoin. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että alueen suojelutavoitteet sisällytetään rantayleiskaavoihin ja että uudet rakennuspaikat osoitetaan mahdollisuuksien mukaan Natura-alueen ulkopuolelle. Vahvistetuilla yleiskaava-alueilla suojelun toteuttamisessa sovelletaan kaavan maankäyttöratkaisuja. Pääosalla vesialueista tärkeimpänä suojelutavoitteena on vesien pilaantumisen ehkäiseminen ja suojeluarvot voidaan turvata vesilain keinoin. Alueella olevien loma-asuntojen käyttö voi suojelutavoitteiden estämättä jatkua entiseen tapaan. Suojelutavoitteet eivät rajoita alueella olevien virallisten väylien ja pienveneväylien kunnossapitoa vesilain säännösten mukaisesti.



Alueen suojelutavoitteiden ja muiden tarpeiden yhteensovittamiseksi ainakin osalle aluetta on tarkoituksenmukaista tehdä yksityiskohtainen hoito- ja käyttösuunnitelma yhdessä maanomistajien ja eri intressitahojen kanssa.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit

Alueella on lisäksi 4 uhanalaista lajia.