Lavijärven-Palojärven kalliot

Koodi
Kunta
Pinta-ala
Aluetyyppi

FI0200157
Lavia, Suodenniemi
233 ha
SCI

Alueen kuvaus

Alue koostuu kahdesta vierekkäisestä kallioalueesta. Lavijärven kalliojaksoon kuuluva Laakakallio on massiivisen jyrkkärinteinen kallioalue, jonka kivilajina on kiilleliuske. Huuhkajanvuori-Velhovuori on pitkä, laaja ja epäyhtenäinen kallioselännejakso. Tällä alueella sijaitsee myös Markkulankorven louhikkoinen puronvarsilehto ja Velhonvitun putous. Karhuvuori-Kuusniemennokka on massiivinen kallioselännejakso, jonka kivilajina on harvinainen lavianiitti.

Palojärven-Suodenjärven kalliojaksoon kuuluvan Pirunvuoren kivilajina on liuskeinen kiilleliuske. Lounaisjyrkänteet ovat monin paikoin muovautuneet ylikalteviksi. Suodenjärven kallioilla on laattarakoilun mukaisesti kehittyneitä ylikaltevia, pystyjä tai hieman porrasmaisia seinämiä. Kivilajina on kiilleliuske. Rensselinvuori on rinteiltään osin jyrkkä kallioselänne, jonka kivilajina on kiilleliuske.

Miekkajärven rannalla sijaitseva Laakakallio kohoaa noin 60 metriä vesistöjä ylemmäksi, joten laelta avautuvat lähes esteettömät näköalat. Alueen sisäiset maisemat ovat hyvin jylhiä louhikkoisine jyrkänteineen, jotka ovat myös geomorfologisesti edustavia.

Laakakallion kasvillisuus on lajistoltaan monipuolista. Mielenkiintoisimmat kohdat ovat lounaisjyrkänteen alustan lehtolaikut ja itse jyrkänteen edustava kalliokasvillisuus. Seinämillä on myös tavanomaista harvinaisempaa kasvillisuutta kuten kutrisammalvaltaista sammalpeitettä.

Lavijärven pohjoisrannalla sijaitsevalla Huuhkajanvuori-Velhonvuoren alue on maisemallisesti edustavaa komeiden jyrkännemuotojen, lampien ja alueen vaihtelevan topografian ansiosta. Huuhkajanvuoren massiiviset ylikaltevat kiilleliuskeseinämät louhikkoineen ovat myös geomorfologisesti hyvin edustavia. Biologisesti alueen arvokkaimpia osia ovat lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva Markkulankorven puronvarsilehto, alueen keskellä sijaitseva Huikonjärvi luonnontilaisine rantasoineen sekä Velhonvitun putous.

Markkulankorven lehto on pitkän murtumalaakson jyrkkään, etelään päin viettävään kalliorinteeseen uurtunut louhikkoinen puronvarsilehto. Puro virtaa osin lohkareiden alla ja leviää osin useaksi uomaksi. Puusto on varjoisaa, lehtipuuvaltaista sekametsää, jossa tavataan mm. haapa, harmaa- ja tervaleppä, kuusi sekä jokunen vaahtera ja lehmus. Lehtopensaita on runsaasti. Aluskasvillisuuden vaateliaita lajeja ovat jänönsalaatti, mustakonnanmarja, lehto-orvokki ja lehtopalsami.

Velhonvitun putous on maantien varressa oleva erikoinen kalliojyrkänne, jonka yli valuu Velhonvuorelta tuleva puro. Purossa vesi virtaa talvellakin vapaana. Kasvillisuudessa on tavallista vaativampaa lajistoa kuten pensaikkotatar ja pussisammalet.

Karhuvuori-Kuusniemennokan alue sijaitsee Lavijärven eteläpuolella. Geologisesti kiintoisin piirre on kallioalueen harvinainen kivilaji, lavianiitti, joka on kallioperässä voimakkaasti metamorfoitunutta dioriittiporfyriittiä. Lisäksi jäätikön hioma Karhuvuoren viistojyrkänne on geomorfologisesti edustava. Alueen kasvillisuus on monin kohdin edustavaa ja monipuolista. Koillisrinteellä, etenkin jyrkänteiden alla puolukka-lillukkatyypin lehtoa, joka vaiheittuu tuoreen rehevään, lehtipuuvaltaiseen käenkaali-oravanmarjatyyppiin alempana rinteellä. Lehtoreunuksen lajistoon kuuluvat mm. lehmus, lehtokuusama, näsiä, mustakonnanmarja ja sinivuokko. Lehdon yläpuolisella viistojyrkänteellä on runsaasti rehevää varjoseinämien kalliokasvillisuutta.

Pirunvuori on maisemallisesti komea jyrkänteinen vuori Palojärven lounaispuolella. Alueen geomorfologiset arvot ovat lounaisrinteen louhikoiden ja voimakkaasti lohkoutuvien jyrkänneseinämien ansiosta merkittävät. Kasvillisuus on monipuolista ja edustavaa. Etenkin jäkälävaltaista ja monipuolista pystyseinämien kalliokasvillisuutta on runsaasti. Paikoin alaseinämillä on keskiravinteisen kasvualustan kutrisammalvaltaista sammalpeitettä. Muutamissa kallioseinämien koloissa kasvaa alueellisesti uhanalainen pahtahiippasammal.

Suodenjärven kalliot on maisemallisesti komea Suodenjärveä ja Palojärveä reunustava kallioalue. Massiivisimmillaan porrasmaiset jyrkänteet ovat selänteiden etelärinteillä. Rantajyrkänteet rajautuvat paikoin hyvin jyrkkärajaisesti veden rajaan. Kasvillisuus ja lajisto ovat monipuolisia ja alueella esiintyy myös vaateliaita lajeja. Biotoopit vaihtelevat karuista kalliomänniköistä kosteaan metsäkortekorpeen ja lehtomaiseen saniaiskorpeen. Mutimatkan lehtokorvessa tavataan mm. suokeltto, soreahiirenporras, lehtokuusama ja tesma. Valoisilla pystypinnoilla on runsaasti oligotrofista jäkälävaltaista kasvillisuutta. Suojaisissa kallioraoissa ja ylikaltevissa tyvionkaloissa on edustavia sammalvaltaisia kasmofyyttiyhteisöjä, ravinteisimmillä paikoilla kalkkikiertosammal ja tummauurnasammalvaltaisia mättäitä. Harvinaista kalliolajistoa edustaa pahtahiippasammal.

Valkijärven pohjoispuolella sijaitseva Rensselinvuori on laaja lakiosistaan loivapiirteinen, rinteiltään osin jyrkkä kallioselänne. Valkijärven luoteisrannan läheisyydessä on rinnelehto, jonka lajistoon kuuluu mm. näsiä, lehtokuusama, mustakonnanmarja ja soikkokaksikko.

Suojelutilanne

Markkulankorpi ja Velhonvitun putous on perustettu yksityisiksi luonnonsuojelualueiksi.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Markkulankorven puronvarsilehto kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja seutukaavan luonnonsuojelu-alueeseen.

Seutukaavassa Huuhkajanvuori-Velhonvuori, Laakakallio ja Karhuvuori-Kuusniemennokka ovat arvokkaita kallioalueita (ak) ja Velhonvitun putous suojelualueena (S).

Markkulankorven puronvarsilehto ja Velhonvitun putous suojellaan luonnonsuojelulailla. Muun alueen suojelu toteutetaan maa-aineslailla.

Luontodirektiivin luontotyypit

Humuspitoiset järvet ja lammet (3160)

<1%

Pikkujoet ja purot (3260)

<1%

Silikaattikalliot (8220)

25%

Lehdot (9050)

5%

Puustoiset suot* (91D0)

<1%

*priorisoitu luontotyyppi

Luontodirektiivin liitteen II lajit

Alueelta ei ole tiedossa luontodirektiivin liitteen II lajeja.

Lintudirektiivin liitteen I linnut

Kohde ei ole suojeltu lintudirektiivin perusteella ja siten kyseisen direktiivin liitteen I linnut eivät ole alueen suojeluperuste.

Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut

Kohde ei ole suojeltu lintudirektiivin perusteella ja siten kyseisen direktiivin tarkoittamat säännölliset muuttolinnut eivät ole alueen suojeluperuste. Natura 2000-tietolomakkeella ei ole mainintaa säännöllisesti esiintyvistä muuttolinnuista.

Muuta lajistoa

Mycelis muralis
Orthotrichum alpestre

jänönsalaatti
pahtahiippasammal

Julkaistu 15.8.2013 klo 13.29, päivitetty 15.8.2013 klo 13.32

Aihealue: