Kytäjän - Usmin metsäalue

Koodi

FI0100051

Kunta

Hyvinkää

Pinta-ala

2266 ha

Aluetyyppi

SCI

Lataa tiivistelmä virallisen Natura-tietolomakkeen tiedoista (VNP 20.8.1998)

FI0100051.pdf

Alueen kuvaus

Hyvinkään luoteisosassa Suolijärven ja Kytäjärven välissä sijaitseva laaja yhtenäinen metsäalue, joka on säilynyt rakentamattomana ja siten erämaaluonteisena.

Alue on lukuisten pienten vesistöjen leimaamaa metsäistä ylänköaluetta. Topografia on hyvin vaihteleva. Kallioita on runsaasti etenkin itäosassa, joka on kivilajiltaan gabroa. Alueen jakaa itä- ja länsipuoliskoon pitkä, kapea, jyrkkärantainen Suolijärven eteläosa. Alueella on lisäksi 26 pientä, enimmäkseen karua lampea sekä runsaasti lampia yhdistäviä puroja.

Kallioisella metsäalueella on tärkeä maisemallinen merkitys, sillä se rajaa arvokasta Kytäjän kulttuurimaisemaa. Alue on tärkeä myös riistaeläimistön elinalueena sekä virkistyskäyttökohteena.

Metsät ovat pääasiassa varsin tehokkaasti käsiteltyjä kangasmetsiä. Alueella on myös pienialaisia lehtoja mm. itäosassa Vaskivuoren länsipuolella ja Piilonojan luona sekä keskiosassa Tuttulanojan varrella ja Suolijärven länsirannalla.

Natura-alueen arvo perustuu ennen kaikkea laajaan, rakentamattomaan luontokokonaisuuteen, jollainen on tiheään asutulla Uudellamaalla ainutlaatuinen. Alueella esiintyy luonto- ja lintudirektiivien lajeja sekä useita luontodirektiivin luontotyyppejä. Alueelta on tavattu useita Uudellamaalla uhanalaisia kasvilajeja.

Merkittävät lajit

Alue on erityisen tärkeä kahden direktiivilajin, kaakkurin (Gavia stellata) ja hajuheinän (Cinna latifolia) suojelulle. Alueella on useita kaakkurille sopivia pesimälampia, joilla on kelluvia pesimäsaaria. Vuosittain alueella pesii yleensä kaksi kaakkuriparia. Kun koko Uudellamaalla pesii vain kymmenkunta kaakkuriparia, alueen merkitys korostuu. Kaakkuri on Uudellamaalla luokiteltu vaarantuneeksi.

Hajuheinän ainoa tunnettu kasvupaikka Uudellamaalla on Natura-alueella Tuttulanojan suulla ja sivupuron varressa. Kasvupaikalla on ollut metsänhakkuita, mutta hajuheinä on säilynyt varjopaikoilla lähellä purouomaa. Laji on Uudellamaalla luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Natura-alue on tärkeä myös metsoille, sillä mm. Kirjavalampien luona on metsojen soidinpaikka. Alueen metsälinnusto on muutoinkin merkittävä, mm. pöllöjä ja tikkoja esiintyy useita lajeja.

Alueella on uusmaalaisittain poikkeuksellisen runsas nisäkäskanta. Suurpetojakin tavataan silloin tällöin.

Metsät

Direktiivin luontotyyppeistä boreaalista luonnonmetsää esiintyy pienialaisesti Piilolammin aarnialueella. Muutoin luonnonhoitometsä on monin paikoin melko nuorta kasvatusmetsää.

Boreaalista lehtoa esiintyy monin paikoin kallioiden välisissä notkelmissa ja puronvarsilla. Lehdot ovat paikoin kärsineet voimakkaista hakkuista, mutta niiden kasvillisuus on edelleen edustavaa.

Mätälammin purolehto on todettu valtakunnallisesti arvokkaaksi. Toisaalta Mätälammin luona on jäljellä vielä myös iäkkäitä, osin soistuneita kuusikoita, jotka ovat linnustolle tärkeitä (mm. pohjantikka pesii täällä). Mätälammilla pesii myös uhanalainen pikkusieppo (Ficedula parva).

Lehdoissa esiintyy useita vaateliaita lehtolajeja, Mätälammin erikoisuuksia ovat humala, kullero ja Uudellamaalla uhanalainen kaiheorvokki (Viola selkirkii). Pohjalammin eteläpuolisessa puronvarsilehdossa kasvaa valtakunnallisesti uhanalaista kynäjalavaa.

Tuttulanojan varren lehdossa on hajuheinän lisäksi tavattu mm. Uudellamaalla uhanalaista tuoksumataraa (Galium odoratum), hetesaraa sekä vankkasaraa.

Kartanon lähellä sijaitseva Parkinlammin pähkinälehto ei ole luonnontilainen, mutta sen lehtokasvillisuus on edustavaa. Alueella on runsaasti pähkinäpensasta sekä pääasiassa istutettuja jalopuita. 

Piilonojan lehdon alueelta on tavattu Uudellamaalla uhanalaista korpisorsimoa (Glyceria lithuanica) sekä lehtoneidonvaippaa (Epipactis helleborine) ja alueen läheisyydestä kirkiruohoa (Gymnadenia conopsea). Lintuojan suulla sijaitsevassa pienessä lehdossa kasvaa pähkinäpensasta.

Natura-alueelta on tavattu muutamin paikoin uhanalaista hirvenkelloa (Campanula cervicaria).

Suot

Natura-alueen maasto on korkeudeltaan hyvin vaihtelevaa, ja lukuisissa pienissä painanteissa esiintyy puustoisia soita. Nämä ovat pääasiassa erityyppisiä korpia, joista useimmat on ojitettu. Edustavaa, vanhapuustoista korpea on mm. Mätälammin länsipuolella. Mätälammin ja Kaksoislampien ympärillä puolestaan on edustavaa rämettä. Suolijärven eteläpään rantanevalta on tavattu Uudellamaalla uhanalaista suovalkkua (Hammarbya paludosa).

Kalliot

Kallioita on alueella runsaasti, mutta ne ovat varsin peitteisiä eikä edustavaa kalliokasvillisuutta ole päässyt kehittymään kuin paikoin. Kytäjän kartanon tienristeyksen pohjoispuolisilla kallioilla esiintyy keskiravinteisuuden ilmentäjälajeja kuten tummaraunioista, haisukurjenpolvea, isomaksaruohoa, mäkitervakkoa ja keltamoa.

Luonnon- ja maisemansuojelullisesti arvokkaiden kallioalueiden inventoinnissa maakunnallisesti arvokkaiksi on todettu Hirvikallio-Jaanankallio, Mäenalustan kalliot ja Karrumäki. Paikallisesti arvokkaiksi on luokiteltu Lintuojan kalliot ja Kytäjän tienristeyksen pohjoispuoliset kalliot.

Suojelun toteutuskeinot

Valtakunnallisiin luonnonsuojeluohjelmiin kuuluu alueen kaakkoisosassa sijaitseva lehtojensuojeluohjelman kohde Mätälammin lehto, joka on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla.

Natura-alueen pääasiallinen toteutuskeino on rakennuslaki. Alueiden suojelu toteutetaan kaavamääräyksin sekä osalla alueesta perustamalla sille luonnonsuojelulain mukaisia suojelualueita.

Julkaistu 25.7.2013 klo 15.43, päivitetty 24.9.2013 klo 14.50

Julkaisija: