Kokemäenjoen suisto

Koodi
Kunta
Pinta-ala
Aluetyyppi

FI0200079
Pori, Noormarkku
2885 ha
SCI ja SPA

Alueen kuvaus

Kokemäenjoen suisto on Suomen edustavin suistomuodostuma eli delta, joka käsittää runsaasti erilaisia kosteikkobiotooppeja avoveden tai niukan vesikasvillisuuden vallitsemista uposkasvillisuusyhdyskunnista järeisiin tervaleppälehtoihin. Lisäksi suiston etelärannoilla tavataan kulttuuribiotooppeja, esimerkiksi Suomessa harvinaistuneita laidunniittyjä. Kasvistossa on useita harvinaisuuksia kuten pahaputki, piuru, otalehtivita, litteävita ja varstasara. Alue on myös linnustollisesti erittäin merkittävä.

Kokemäenjoen suistossa pesii yhteensä noin 110 lintulajia, joista vesilintuja on 21. Vesilintujen parimäärä on yhteensä noin 700. Runsaimpia vesilintulajeja ovat sinisorsa (90 paria), silkkiuikku (80 paria), nokikana (130 paria) ja punasotka (noin 80 paria). Petolinnuista näkyvin on ruskosuohaukka, joita suiston alueella pesii kymmenisen paria. Arvokkaan vesilinnuston lisäksi suistossa pesii runsaasti kahlaajia, petolintuja ja lukuisia harvinaisiakin varpuslintulajeja. Suisto on myös tärkeä vesilintujen sulkasadonaikainen kerääntymiskeskus ja lintujen muutonaikainen levähdysalue.

Muita runsaita lajeja ovat tavi, haapana, lapasorsa, tukkasotka ja telkkä. Lisäksi suistossa pesivät kaulushaikara, luhtahuitti, ruisrääkkä, peltosirkku sekä monet yölaulajat kuten satakieli, luhtakerttunen ja viitasirkkalintu. Lehdoissa on luonnollisesti runsas lehtometsien lajisto. Muuttoaikoina vesialueilla tavataan useita vesilintulajeja parhaimmillaan satapäisinä parvina, ja suiston lieterannoilla runsaasti levähtäviä kahlaajia.

Fleiviikin niitty suiston etelärannalla on Etelä-Suomen laajin ja arvokkain jatkuvasti laidunnettu jokisuistoniitty ja ainutlaatuinen koko Suomessa. Se on sekä kasvistollisesti että linnustollisesti hyvin merkittävä. Vaihtelua laajalle rantaniitylle tuovat rehevät lampareet ja lännessä niitylle työntyvä umpeenkasvava sisälahti. Alueen kasvillisuus vaihtelee luhtaniityistä, joita on suurin osa alueesta, nummimaisiin katajia, lampaannataa ja jäkkiä kasvaviin ketokuvioihin. Tuoreita niittyjä luonnehtivat jokapaikansara, lampaannata, syysmaitiainen ja valkoapila. Kosteilla kohdilla näkyvimpiä ovat valkoapila, jokapaikansara, ketohanhikki ja punanata, märimmissä kohdissa mm. kurjenjalka, luhtakastikka ja vesisara. Puustoa on vain muutamissa koillisosan rehevöityneissä saarekkeissa, joissa tervaleppä ja kataja vallitsevat. Rehevöityneissä ojissa ja lampareissa kasvaa mm. iso- ja pikkulimaskaa, kilpukkaa, karvalehteä, ärviöitä ja vesikuusta. Sisälahden vesikasvistoon kuuluu myös vaarantunut silonäkinparta. Fleiviikin kasviharvinaisuuksiin kuuluvat mm. uhanalainen pahaputki, kalmojuuri, lietetatar, isohierakka, kapealehtiosmankäämi ja piuru. Niityllä on reliktisiä suolamaalaikkuja, joilla on säilynyt merenrantakasveja kuten suolavihvilä, meri- ja jouhiluikka sekä vilukko. Uudelleen raivattujen ja laidunnukseen otettujen niittyjen valtakasveja ovat luhtakastikka, jokapaikansara ja luhtavilla. Fleiviikin vesi- ja kahlaajalinnuston runsaus perustuu jatkuvaan laidunnukseen.

Fleiviikin pesimälinnustoon kuuluu noin 20 lajia ja noin 150 paria. Runsaimmat lajit ovat niittykirvinen, keltavästäräkki, kiuru, taivaanvuohi, punajalkaviklo ja töyhtöhyyppä. Erittäin uhanalainen etelänsuosirri on viime vuosina vähentynyt ja sen pesiminen on loppumassa. Lisäksi alueella pesivät mm. heinätavi, lapasorsa, nokikana, suokukko ja isokuovi.

Fleiviikin ympäristössä on useita erillisiä lehtoalueita, jotka muodostavat merkittävän suistolehtokokonaisuuden ja ovat esimerkkinä suistokasvillisuuden sukkession loppuvaiheesta. Kuitulan tervaleppälehdon pensaskerroksessa kasvaa paikoitellen erittäin tiheä tuomipöheikkö, jossa on myös vaahteraa, lehtokuusamaa, punaherukkaa, terttuseljaa ja koiraheittä. Rehevän alueen aluskasvillisuudessa on mm. lehtokieloa, puna-ailakkia, mustakonnanmarjaa, kyläkellukkaa ja lehtotähtimöä. Kivinin lehto on alavampaa ja siellä kasvaa erittäin kookkaita tervaleppiä. Lehdon erikoisuutena on runsas lehtokielokasvusto. Tukkiluoto on tyypillinen pitkulainen, lehtomainen deltasaari, jossa kasvaa tervaleppiä, halavia, raitoja ja tuomia sekä korkearuohoista aluskasvillisuutta, jossa tavataan mm. runsaasti nokkosta, vadelmaa, punakoisoa ja lehtotähtimöä.

Teemuluoto on entinen suistosaari, jonka puusto koostuu suurista tervalepistä, raidoista ja tuomista. Aluskasvillisuudessa on punaherukkaa, mesiangervoa, vuohenputkea, sudenmarjaa, lehtovirmajuurta, kyläkellukkaa, hiirenporrasta, kurjenmiekkaa, punakoisoa ja luhtavuohennokkaa. Rannassa on lintutorni, josta näkee havainnollisesti suistokasvillisuuden sukkession: miten avovesi vaihettuu vesikasvillisuuden ja järvikaislikkojen kautta ruovikoiksi, jotka puolestaan vaihettuvat luhtaniityiksi ja edelleen pajupensaikoiksi ja muuttuen lopulta tervaleppälehdoiksi. Halssin lehto on edustava rantalehto, jonka puusto koostuu suurista ja vanhoista tervalepistä, vaahteroista, raidoista ja tuomista. Pensaskerroksesta löytyy mm. paatsamaa, taikinanmarjaa, punaherukkaa ja lehtokuusamaa sekä aluskasvillisuudessa lehtokieloa, lehtotähtimöä, syyläjuurta, sudenmarjaa, karhunputkea, humalaa, tesmaa, hiirenporrasta ja punakoisoa.

Pihlavan Kaunismäen luoteispuolella on lähes luonnontilainen saariryhmä, jonka kaikki saaret ovat lehtosaaria. Pienimmät ovat puhtaita tervaleppälehtoja. Alueen vanhimpana ja suurimpana saarena Täärnoora on lajistollisesti rikkain. Rantoja kiertää tervaleppälehtovyöhyke, jossa kasvaa myös tuomea, terttuseljaa, punaherukkaa ja lehtokuusamaa. Sisäosissa on kookkaita ja vanhoja mäntyjä ja kuusia. Rantavyöhykkeessä on runsaasti lehtokieloa ja sisäosien maapohjan peittää yhtenäinen käenkaalikasvusto. Muita vaateliaita lajeja ovat vaahtera, kurjenkello, kyläkellukka, syyläjuuri, humala, hiirenporras, tesma ja lehtotähtimö. Linnustollisesti alue on myös tärkeä, sillä suiston edetessä on lintuvesialueen painopiste siirtymässä ja osittain jo siirtynytkin alueelle. Saariryhmä muodostaa jo nyt pesimäympäristön runsaslukuiselle vesilintukannalle. Lisäksi pesimälajistoon kuuluu mm. lehtopöllö.

Kirrinsannan alueella on laaja tervaleppävyöhyke rannan ja rautatien välissä. Metsän ja avoveden välissä on niitty ja ruovikkovyöhyke. Linnustollisesti alue on erittäin rikasta ja alueen parimäärät ovat korkeat noin 1000 paria neliökilometrillä. Lajistoon kuuluvat mm. haapana, sinisorsa, lapasorsa, taivaanvuohi, punajalkaviklo, keltavästäräkki, ruoko- ja rytikerttunen sekä pajusirkku.

Suiston pohjoisrannalla Lyttylänviikissä on laajahko osittain soistunut ja pensoittunut saraniitty, jota mantereen puolelta reunustaa rehevä tervaleppälehtovyö. Lyttylän Kahaluodossa suiston ruovikot ovat laajimmillaan. Avoveden rajalla Puussan pohjoispuolella on kelluslehtisten kasvien alue, jossa valtalajin lumpeen lisäksi kasvaa uistinvitaa ja rantapalpakkoa. Alueella on myös erittäin elinvoimainen pahaputken esiintymä.

Suistoalueelle ovat leimaa-antavia laajat järviruoko ja -kaislakasvustot sekä osmankäämit. Tavallisimpia kelluslehtisiä ovat keiholehti, ulpukka, rantapalpakko ja pohjanlumme. Uposlehtisiä ja lietekasveja ovat mm. lietetatar, vesirikot, mutayrtti, karvalehti, tylppälehtivita ja litteävita.

Kokemäenjoen suisto on Pohjoismaiden laajin jokisuistoalue. Maankohoaminen ja joen tuoman aineksen kerrostuminen saavat aikaan suiston siirtymisen vuosittain jokisuulta merelle päin. Koko ajan on syntymässä uusia pitkänomaisia luotoja ja niitä erottavia kapeita juopia. Kasvillisuusyhdyskunnat siirtyvät jokisuulta merelle Suomen oloissa ainutlaatuisen nopeasti, ja vesilinnut siirtyvät niiden mukana. Nopea ekologinen muutosprosessi onkin suistossa yksi mielenkiintoisimmista suojelun kohteista. Ruoppaukset, läjitykset ja muu vesirakentaminen vaikuttavat muutosprosessiin joskus hidastaen, joskus nopeuttaen sitä.

Suojelutilanne

Pieni osa alueesta on luonnonsuojelualueena. Valtio on ostanut alueelta tiloja luonnonsuojelualueen perustamista varten. Valtio omistaa suurimman osan suiston alueesta.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Kaakkoisin osa suiston alueesta kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan, kansainvälisen luonnonsuojeluliiton Project Mar-ohjelmaan, Pohjoismaiseen biotooppien suojeluohjelmaan, ja se on vahvistetun seutukaavan SL-alue. Kivinin lehto, Härkiluoto ja Täärnoora sisältyvät valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan.

Kokemäenjoen suiston Natura 2000-alueen itäosan suojelu toteutetaan lähes kokonaan luonnonsuojelulailla, läntisimmän osan vesialue vesilailla ja maa-alueet joko luonnonsuojelulailla tai rakennuslailla.

Luontodirektiivin luontotyypit

Jokisuistot (1130)

90%

Merenrantaniityt* (1630)

1%

Kosteat suurruohoniityt (6430)

1%

Alavat niitetyt niityt (6510)

<1%

Vaihettumissuot ja rantasuot (7140)

<1%

Luonnonmetsät* (9010)

<1%

Maankohoamisrannikon primääri-
sukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät*(9030)

2%

Lehdot (9050)

1%

Tulvametsät* (91E0)

<1% 

*priorisoitu luontotyyppi

Luontodirektiivin liitteen ll lajit

Lutra lutra

saukko

Persicaria foliosa

lietetatar

Lintudirektiivin liitteen l linnut

Calidris alpina schinzii

etelänsuosirri

Aegolius funereus

helmipöllö

Gavia stellata

kaakkuri

Sterna hirundo

kalatiira

Pluvialis apricaria

kapustarinta

Botaurus stellaris

kaulushaikara

Caprimulgus europaeus

kehrääjä

Gavia artica

kuikka

Grus grus

kurki

Sterna paradisaea

lapintiira

Cygnus cygnus

laulujoutsen

Tringa glareola

liro

Porzana porzana

luhtahuitti

Pernis apivorus

mehiläishaukka

Podiceps auritus

mustakurkku-uikku

Chlidonias niger

mustatiira

Circus pygargus

niittysuohaukka

Emberiza hortulana

peltosirkku

Lanius collurio

pikkulepinkäinen

Larus minutus

pikkulokki

Bonasa bonasia

pyy

Crex crex

ruisrääkkä

Circus aeruginosus

ruskosuohaukka

Sterna caspia

räyskä

Luscinia svecica

sinirinta

Circus cyaneus

sinisuohaukka

Philomachus pugnax

suokukko

Asio flammeus

suopöllö

Mergellus albellus

uivelo

Alueella esiintyy lisäksi kolme uhanalaista lajia, joiden tarkemmat tiedot ovat vain maanomistajien ja muiden asianosaisten saatavissa.

Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut

Ardea cinerea

harmaahaikara

Anas strepera

harmaasorsa

Anas clypeata

lapasorsa

Podiceps grisegena

härkälintu

Anas querquedula

heinätavi

Anas acuta

jouhisorsa

Limicola falcinellus

jänkäsirriäinen

Falco tinnunculus

tuulihaukka

Tringa erythropus

mustaviklo

Larus ridibundus

naurulokki

Falco subbuteo

nuolihaukka

Calidris canutus

isosirri

Acrocephalus arundinaceus

rastaskerttunen

Tadorna tadorna

ristisorsa

Larus fuscus

selkälokki

Calidris ferruginea

kuovisirri

Tringa totanus

punajalkaviklo

Muuta lajistoa

Anas penelope

haapana

Mergus merganser

isokoskelo

Cygnus olor

kyhmyjoutsen

Dendrocopos minor

pikkutikka

Fulica atra

nokikana

Aythya ferina

punasotka

Columba oenas

uuttukyyhky

Podiceps cristatus

silkkiuikku

Anas platyrhynchos

sinisorsa

Bucephala clangula

telkkä

Mergus serrator

tukkakoskelo

Authya fuligula

tukkasotka

Potamogeton compressus

litteävita

Potamogeton friesii

otalehtivita

Oenanthe aquatica

pahaputki

Chara braunii

silonäkinparta

Julkaistu 12.8.2013 klo 13.39, päivitetty 12.8.2013 klo 13.39

Aihealue: