Kevo

Koodi

FI 130 2001

Kunta

Utsjoki

Pinta-ala

71 406 ha

Aluetyyppi

SCI ja SPA

Alueen kuvaus:

Kevon luonnonpuisto sijaitsee havumetsävyöhykkeen pohjoispuolella Tunturi-Lapissa. Luonnonpuistosta suuri osa on tunturikankaita ja -koivikoita, joissa tunturimittari teki laajalti tuhojaan 1960-luvun alussa. Olosuhteiltaan suotuisammassa Kevojokilaaksossa on erillinen mäntymetsäalue. Tunturiylängön vallitsemassa luonnonpuistossa on vain muutama laajahko suoalue, Savzajavrin ja Vuogojavrin ympäristössä.

Luonnonpuiston läpi virtaa Kevojoki, jonka rotkolaakso, Kevon kanjoni,  on yksi maamme mahtavimmista geologisista muodostumista. Laakson jyrkät seinämät ovat paikoin yli 100 m korkeat. Kevojoen sivujoissa on jylhiä putouksia niiden laskiessa Kevon kanjoniin. Kuuluisin näistä on Fiellun putous.

Luonnonpuisto sijaitsee poronhoitoalueella. Puiston läpi, Kevon kanjonissa ja sen varrella kulkee retkeilijöiden käyttämä, 63 km pituinen Kevon reitti. Kevon luonnonpuisto on merkittävä alue tutkimukselle ja opetukselle. Puiston vierellä on Turun yliopiston Lapin tutkimusasema Kevo, jolta käsin luonnonpuiston eläimistöä ja kasvillisuutta on tutkittu jo 1950-luvulta lähtien.

  • tärkeä tieteellisen tutkimuksen kohde

  • uhanalaisia ja harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja

  • harvinaisia luontotyyppejä


Kevon alueen luonne ja merkitys lintualueena:

Kevon luonnonpuiston tunturiylänköjen ja soiden linnusto muistuttaa paljolti Utsjoen muiden tunturiylänköjen (Paistunturit, Kaldoavi) linnustoa. Luonteenomaista on pohjoisten lajien runsaus. Tällaisia lintuja ovat mm. lapinkirvinen, tunturikihu, lapinsirkku ja punakuiri.

Merkittävintä Kevon linnustossa on kuitenkin suuren rotkolaakson, Kevon kanjonin, tarjoamat lukuisat pesäpaikat pahdoilla pesiville lajeille esim. usealle petolinnulle. Näiden lajien tiheys onkin Kevon kanjonin alueella hyvänä ravintovuonna ympäröivään tunturiylänköön verrattuna selvästi suurempi. Koska kanjoni kokonaisuudessaan on nelisenkymmentä kilometriä, nousee pahdoilla pesivien petolintujen parimäärä useisiin kymmeniin pareihin.

Kevon alueen merkitys kasvistolle:

Kevon kanjoni on paitsi geologisesti myös kasvistollisesti ainutlaatuinen alue Suomessa. Pahtojen seinämillä ja kanjonin pohjan louhikoissa esiintyy mm. useita saniaisia ja mykerökukkaisia kasveja. Kanjonin ja pahtojen ankarissa olosuhteissa esiintyy monia arktisia lajeja, mihin Norjan puolen tunturilajistolla on heijastumansa. Kanjonin läpi virtaavan Kevojoen läpi virtaavan Kevojoen ja siihen laskevien suurempien sivujokien suuosissa on pienalaisia lehtoja.

Tunturikoivikoihin (9040) on sisällytetty myös tunturimittarin tuhoamat tunturikoivikot ja niukkapuustoiset tunturikoivikot tunturikoivuvyöhykkeen ja tunturipaljakan rajalla. Alueella esiintyy myös lettoja (7230), joiden pinta-ala sisältyy aapa- ja palsasoiden pinta-alaan.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot:

Alue on perustettu luonnonsuojelulain nojalla luonnonpuistoksi.

Luontodirektiivin luontotyypit:

Hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet (Littorelletalia uniflorae)

1 %

Humuspitoiset lammet ja järvet

1 %

Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit <1 %

Alpiiniset joet ja niiden penkereiden ruohokasvillisuus

1 %

Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium-kasvillisuutta

<1 %

Alpiiniset ja boreaaliset tunturikankaat

25 %

Subarktiset Salix-pensaikot

3 %

Alpiiniset ja boreaaliset silikaattialustan niityt

1 %

Kostea suurruohokasvillisuus

1 %

Vaihettumissuot ja rantasuot

1 %

Fennoskandian lähteet ja lähdesuot

<1 %

*Aapasuot

3 %

*Palsasuot

1 %

Kasvipeitteiset kalkkikalliot

<1 %

Kasvipeitteiset silikaattikalliot

1 %

*Boreaaliset luonnonmetsät

<1 %

Tunturikoivikot

50 %

Boreaaliset lehdot

<1 %

*Puustoiset suot

8 %

*Alnus glutinosa ja Fraxinus excelsior-tulvametsät (Alno-Padion,Alnion incanae,Salicion albae)

<1 %

* priorisoitu luontotyyppi

Luontodirektiivin liitteen II lajit:

*naali

lapinleinikki

*ahma

lettorikko

saukko

myyränporras

ruijannokiperhonen

pahtakeltto

isotorasammal

kiiltosirppisammal

* priorisoitu laji

Lintudirektiivin liitteen I linnut:

ampuhaukka

liro

helmipöllö

metso

hiiripöllö

pohjantikka

kaakkuri

sinirinta

kapustarinta

sinisuohaukka

keräkurmitsa

suokukko

kuikka

suopöllö

kurki

uivelo

lapinpöllö

vesipääsky

lapintiira

alueella 5 uhanalaista lajia

laulujoutsen

Lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat
säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut:

metsähanhi

mustalintu

lapasotka

pilkkasiipi

lapinsirri

jouhisorsa

koskikara

naurulokki

tuulihaukka

pikkusirri

jänkäkurppa

pulmusirri

jänkäsirriäinen

punajalkaviklo

jouhisorsa

selkälokki

mustaviklo

tunturikiuru

Muuta lajistoa:

isolepinkäinen

kalliosirkunjyvä

keminängelmä

ketonoidanlukko

tunturikihu

lapinesikko

kuukkeli

metsänemä

lapinkirvinen

munasammal

lapintiainen

pahtahanhikki

piekana

peikonnahka

merilohi

pohjannoidanlukko

lapinsiemenkotilo

riekonkääpä

ilves

ruijankissankäpälä

karhu

ruijanpahtahanhikki

arnikki

suippohärkylä

idänimarre

tunturivehnä

idänpunatyvisammal

velttosara

kaljukiviyrtti

Edellä esitetyt tiedot perustuvat Natura-tietolomakkeen tiivistelmään. Natura-arvioinneissa tulee käyttää varsinaisia Natura-tietolomakkeen (Natura Data Form) tietoja, jotka sisältävät laji- ja luontotyyppikohtaisia arviointitietoja. Natura-tietolomakkeita voi tilata Suomen ympäristö- keskuksesta ja Lapin ympäristökeskuksesta.

Lisää luontotietoa (aluekohtaista ja yleistä):

Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 194 s.

Erämaakomitean mietintö 1988. Komiteamietintö 1988: 39. Valtion painatuskeskus. 238 s.

Heikkinen, R. & Byholm, B. 1998: Elämää äärirajoilla. Teoksessa Lappalainen, Iiris: Suomen Luonnon monimuotoisuus, Suomen ympäristökeskus, Helsinki, Edita. 60-66 ss.

Hyytiä, K., Kellomäki, E. & Koistinen, J. (toim.) 1983: Suomen lintuatlas. SLY:n Lintutieto, Helsinki. 520 s.

Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen T., & Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. 4. painos. -  Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo, Helsinki. 656 s.

Ilmonen, J., Ryttäri, T. ja Alanen A. 2001: Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet. Suomen Natura 2000 -ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi. Suomen ympäristö 510. Suomen ympäristökeskus. 177 s.

Kallio, P. 1954: Turun Eläin- ja Kasvitieteellinen Seuran Lapin retki v. 1954. Luonnon Tutkija 58(5): 145-151.

Kallio, P. 1956: Suomen pohjoisimman kolkan kasvistollisesta erikoisluonteesta. Luonnon Tutkija 60(5): 136-143.

Kallio, P. 1978: Lapin koivut. Teoksessa: Kallio, P. & Hurme, H. Lapin kasvivarat. Acta Lapponica Fennae 10:78-83.

Kallio, P. 1980: Metsän ja tundran välillä. Teoksessa: Havas, P. (toim.): Suomen luonto 1. Luonto toimii. Tunturit. Helsinki, Kirjayhtymä. ss. 237-253.

Laine, U. 1965: Alustavia tuloksia Kevojoen Pahtojen kasvistollisesta kartoitustyöstä. Turun yliopiston kasvitieteen laitos. Eripainos Lapin tutkimusseuran vuosikirjasta VI. 15 s.

Oksanen, L. & Haukioja, E. 1980: Tunturiseutu. Teoksessa: Havas, P. (toim.): Suomen luonto 1. Luonto toimii. Tunturit. Helsinki, Kirjayhtymä. ss. 265-307.

Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 427 s.

Väisänen R. A., Lammi E., Koskimies P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki.

Ryttäri, T. & Kettunen, T. (toim.): Uhanalaiset kasvimme. Suomen ympäristökeskus ja Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 335 s. 

Sihvo, Juha 2002: Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen ja Urho Kekkosen kansallispuiston luontokartoitus. Loppuraportti osa 2: Ylä-Lapin luontotyypit, Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A nro 137, Metsähallitus. 175 s.

Stolt, Elina (toim.) 2006: Paistunturin erämaa-alueen ja Kevon luonnonpuiston luonto, käyttö ja paikannimistö, Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A nro 161, Metsähallitus. 276 s.

Turun yliopiston Lapin tutkimuslaitos: Kevon julkaisut (www.utu.fi)

www.luontoon.fi > Retkikohteet > Muut suojelukohteet > Kevon luonnonpuisto

Julkaistu 18.11.2003 klo 12.04, päivitetty 19.8.2013 klo 13.00

Julkaisija: