Kemihaaran suot

Koodi

FI 130 0907

Kunta

Pelkosenniemi, Savukoski

Pinta-ala

14060 ha

Aluetyyppi

SCI ja SPA

Alueen kuvaus:

Kemihaaran alue on luonnoltaan erityisen monipuolinen ja rikas. Keskeisiä luonnonelementtejä alueella on Kemijoki, Vuotosjoki haaroineen, purot, aapasuot, tulvaniityt ja -metsät. 

Alueen laajat suot rajautuvat länsireunalla yhtenäiseen ja monimuotoiseen Palokankaan-Rytivaaran-Reikäinharjun-harjujaksoon, joka kohoaa paikoin 20-30 m soiden yläpuolelle. Pinnanmuodoiltaan vaihtelevaa harjujaksoa luonnehtivat runsaat suppalammet ja jyrkkärinteiset selänteet. Natura-alueella olevat vaarat ovat tavallisimmin pohjamoreenien peitossa. Niiden juurella  tavataan paikoin lajittuneita hiekkamuodostumia.

Kallioperä selittää monia piirteitä alueen kasvillisuudesta. Alue kuuluu Keski-Lapin poikki ulottuvaan liuskejaksoon, jota kutsutaan myös vihreäkivivyöhykkeeksi. Kemihaaran alueella vihreäkivijakso on muuta Lappia ravinteisempaa. Sille on tyypillistä kivilajien hyvin  pienipiirteinen vaihtelu. Alueen kivilajit sisältävät helposti rapautuvia  kalsiumpitoisia mineraaleja, jotka ovat kasvillisuuden kannalta edullisia.

Kemihaaran suot ovat suureksi osaksi luonnontilassa. Suoluonto on alueella monipuolista laajoine aapasoineen, ravinteisine lettoineen ja korpineen.

Lettotyyppien määrä alueella on suuri käsittäen mm. lettokorpia- ja -rämeitä sekä koivu- ja rimpilettoja. Arvokkaita lettoalueita löytyy mm. Murtoaavalta, Katosaavalta ja Kilpiaavalta sekä Säynäjäjärven-Neulikkoaavan ympäristöstä. Katosaavan rehevä koivuletto on ainutlaatuisen laaja. Soilla esiintyy runsaasti eteläisiä eliölajeja ja kämmekkälajisto on paikoin hyvin runsas. Murtoaavalla maa- ja kallioperän kalkkipitoisuus näkyy lettojen lisäksi myös eutrofisina lähteikköinä. Säynäjäjärven ympäristön suotyyppien joukossa erikoisuutena ovat luhtaletot.

Alueella on runsaasti arvokkaita pienvesiä: latvapurojen lisäksi myös mm. lähteitä ja suppalampia. Vuotos-ja Jaurujokivarsille ovat tyypillisiä rehevät ruoho- ja lehtokorvet, tulvametsät ja -niityt. Kulpakkoniittyjen lähteet ja mm. Serrijoki ovat arvokkaita pienvesiä. Suomen tulvaniittyjen parhaimmistoa edustavat Keminsaaret ovat niin geologisesti, eliöstöllisesti kuin maisemallisestikin merkittäviä. Etenkin Keminsaarten kuivat tulvaniityt ovat omaleimaisia ja Suomessa harvinaisia. Alueella kasvaa lisäksi valtakunnallisesti uhanalaista kasvilajistoa sekä useita perinnebiotooppien huomionarvoisia lajeja.

Kemihaaran alueella on runsas pesimälinnusto ja alue on useille lajeille myös tärkeä muutonaikainen levähdysalue. Linnustollisesti edustavimpia aapasoita ovat Kilpiaapa, Kokonaapa, Jänkäläisenaapa ja Vasa-aapa, lintuvesistä Säynäjänjärvi.

Luontotyyppien puustoiset suot (91D0) ja letot (7230) osuus alueen kokonaispinta-alasta on kummallakin yli 10 %. Niitä on kuitenkin vaikea erotella aapasuoyhdistymästä ja siksi ne on pääosin luettu kuuluvaksi luontotyyppiin aapasuot (7310).

Alue on merkittävä suoluonnon suojelukohde. alueen suotyypeistä 11 on uhattuja Suomessa. Soiden arvoa lisää runsas eteläinen lajisto ja useat uhanalaiset lajit sekä muut soihin liittyvät luontotyypit.

Kohdassa "muuta lajistoa" mainitut vuoriloikko, soikkokaksikko, mäkikeltano, välkevita ja tylppälehtivita ovat uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan vuoden 1991 mietinnön mukaan alueellisesti uhanalaisia lajeja. Kissankäpälä, tunturikurjenherne, kissankello, rantaukonnauris, vilukko, kaarlenvaltikka, isolaukku ja kullero ovat perinnebiotooppien huomionarvoista lajistoa.

Alue on merkittävä metsähanhien, joutsenten ja kurkien sekä muiden kahlaajien pesimä ja levähdysalue. Uivelon pesimäkanta alueella on yli 5% maan kokonaiskannasta ja lisäksi alueella on uhanalaisen lajin maan suurin pesivä kanta.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot:

Palokankaan-Rytivaaran alue kuuluu harjujensuojeluohjelmaan (HSO).

Vesialueiden osalta noudatetaan vesilain ja ympäristönsuojelulain säännöksiä. Muutoin toteutuskeinoina ovat maa-aineslaki ja luonnonsuojelulaki.

Luontodirektiivin luontotyypit:

Hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet

<1 %

Magnopotamion tai Hydrochariton -kasvustoiset luontaisesti runsasravinteiset järvet

<1 %

Humuspitoiset lammet ja järvet

2 %

Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitansis ja Callitricho-Battrachium -kasvillisuutta

<1 %

Kostea suurruohokasvillisuus

<1 %

Vuoristojen niitetyt niityt

<1 %

Vaihettumissuot ja rantasuot

<1 %

Fennoskandian lähteet ja lähdesuot

<1 %

*Cratoneurion -huurresammallähteet, joissa muodostuu kalkkiliejusaostumia

 <1 %

Letot

<1 %

*Aapasuot

74 %

Kasvipeitteiset kalkkikalliot

<1 %

Kasvipeitteiset silikaattikalliot

<1 %

*Boreaaliset luonnonmetsät

2 %

Harjumuodostumien metsäiset luontotyypit

9 %

*Puustoiset suot

<1 %

*Tulvametsät

<1 %

* priorisoitu laji

Luontodirektiivin liitteen II lajit:

saukko

lettorikko

kiiltosirppisammal

laaksoarho

Lintudirektiivin liitteen I linnut:

ampuhaukka

laulujoutsen

sinirinta

hiiripöllö

liro

sinisuohaukka

kaakkuri

metso

suokukko

kalatiira

mustakurkku-uikku

suopöllö

kapustarinta

palokärki

teeri

kuikka

pikkulokki

uivelo

kurki

pohjantikka

vesipääsky

lapintiira

pyy

alueella 3 uhanalaista lajia

Muuttavat linnut:

haapana

metsähanhi

pikkusirkku

isokuovi

mustalintu

pilkkasiipi

jänäkurppa

mustaviklo

suosirri

jänkäsirriäinen

naurulokki

tavi

jouhisorsa

pensastasku

valkoviklo

kiuru

pikkukuovi

Muuta lajistoa:

isolepinkäinen

korkkikierroskääpä

silmuhiirensammal

pikkunahkiainen

kullero

siperianvehnä

puolansukeltajasurviainen

lapinkämmikkä

soikkokaksikko

* ahma

lettosara

tataarikohokki

ilves

liekokääpä

tulvasammal

karhu

mustasatulamörsky

tunturikurjenherne

susi

mäkikieltano

tylppälehtivita

himmeävilla

metsänemä

välkevita

isolaukku

pohjanhuurresammal

velttosara

kaarlenvaltikka

pohjannoidanlukko

verikämmekkä

kaitakämmekkä

punakämmekkä

vilukko

kalkkijalosammal

rautaukonnauris

vuoriloikko

kissankäpälä

riekonkääpä

vuoripussisammal

kissankello

röyhysara

Edellä esitetyt tiedot perustuvat Natura-tietolomakkeen tiivistelmään. Natura-arvioinneissa tulee käyttää varsinaisia Natura-tietolomakkeen (Natura Data Form) tietoja, jotka sisältävät laji- ja luontotyyppikohtaisia arviointitietoja. Natura-tietolomakkeita voi tilata Suomen ympäristö- keskuksesta ja Lapin ELY-keskuksesta.

Lisää luontotietoa (aluekohtaista ja yleistä):

Aapala, Kaisu & Lindholm, Tapio 1995: Valtionmaiden suojellut suot. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja A 48, Metsähallitus, Vantaa. 155 s.

Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 194 s.

Eurola S. & Kaakinen, E.1978: Suotyyppiopas. Porvoo, WSOY. 87 s.

Eurola, S., Huttunen , A. & Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. 2 korj. painos, Oulanka Reports 14. 85 s.

Heikkilä, R. 1997: Uhanalaiset suotyypit. Teoksessa Korhonen, K-M.ja Savonmäki, S. 1997: Metsätalouden ympäristöopas, Metsähallitus. 130 s.

Huhta, E & Laine, L.J. 2002: Kairanaavan ja Kilpiaavan linnusto ja sen vertailu Vuotoksen alueen linnustoon. Kemijoki Oy. Tutkimusraportti 3. Rovaniemi.

Häyrinen, U. & Ruuhijärvi, R. 1969: Pohjois-Suomen soiden säilytys- suunnitelma. Suomen Luonto 28(4):1-31.

Ilmonen, J., Ryttäri, T. ja Alanen A. 2001: Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet. Suomen Natura 2000 - ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi. Suomen ympäristö 510. Suomen ympäristökeskus. 177 s.

Jokimäki, J. & Kaisanlahti-Jokimäki, M.-L. 2000: Vuotoksen suunnitellun allasalueen linnustollinen arvo. Arktinen keskus, moniste. Lapin yliopisto. 61 s. 

Jokimäki, J. ja Kaisanlahti-Jokimäki, M-L. 2004: Joutsenaavan, Kokonaavan, Silmävuoman, Viiankiaavan ja Teuravuoman suolintuselvitys 2004. Arktinen keskus/Lapin yliopisto. 26 s.

Kangas, Pia 2007: Kilpiaavan putkilokasvit ja sammalet. Metsähallitus. Lapin luontopalvelut. 23 s.

Leivo, Mauri et.al. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA.  Bird Life Suomen julkaisuja no 4. Kuopio. Suomen graafiset palvelut. 142 s.

Lindholm, Tapio (toim.) 2004: Vuotoksen alueen luonto. Suomen ympäristö 635. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.  570 s.

Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

Ryttäri, T. & Kettunen, T. (toim.): Uhanalaiset kasvimme. Suomen ympäristökeskus ja Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 335 s.

Suomen kansainvälisesti tärkeät lintualueet > IBA-alueet ja tiedot kohteittain > Kemihaaran suot ja metsät

Julkaistu 30.1.2004 klo 8.24, päivitetty 15.8.2013 klo 14.08

Julkaisija: