Inarijärvi

Koodi

FI 130 0212

Kunta

Inari

Pinta-ala

89 960 ha

Aluetyyppi

SCI

Alueen kuvaus:

Inarijärven allas sijaitsee kallioperän vajoamassa alle 200 m korkeudella merenpinnasta. Alueen kallioperä koostuu pääosin ikivanhasta graniitisesta pohjagneissistä ja tämän eteläpuolella olevasta nuoremmasta granuliitista. Näiden kivilajien raja kulkee luode-kaakko suunnassa suunnilleen järven keskeltä. Rajakohtaan sijoittuu pienialasia fylliitti-, kiilleliuske- ja kiillegneissiesiintymiä sekä happamia syväkiviä. Aluetta halkovat lukuisat lounaasta koilliseen suuntautuvat murroslaaksot, minkä vuoksi pitkät ja kapeat salmet eli nuorat ja kapeat lahdet eli vuonot ovat Inarijärven maisemalle ominaisia.

Inarijärvi on Suomen kolmanneksi suurin järvi (1043 km2) ja sen maksimisyvyys on noin 92 m. Inarijärvessä on laajoja selkävesiä ja runsaasti saaria, minkä vuoksi maisema on vaihteleva ja omaleimainen. Inarijärvelle luonteenomaisia ovat jyrkät moreeni- ja kalliorannat, mutta myös turverantoja on noin kolmasosa rannoista. Harvalukuiset hiekkarannat sijoittuvat järven eteläosassa sijaitsevien jokien suistoalueille sekä harjujaksoille.

Inarijärveä on säännöstelty vuodesta 1942 lähtien Venäjän puolella sijaitsevan voimalaitoksen avulla. Luvanmukainen teoreettinen säännöstelyväli on 2,36 m, mutta toteutuneessa säännöstelyssä vuotuinen vaihtelu on ollut keskimäärin noin 1,45 m, mikä on ainoastaan 20 cm suurempi kuin luonnontilassa. Säännöstelyn johdosta vedenkorkeus on noussut keskimäärin noin puoli metriä. Rantavyöhykkeen eliöstön kannalta merkittävin muutos luonnontilaan verrattuna on kesällä tasaisena pysyvä vedenkorkeus. Vedenkorkeuden tasaisuus avovesikaudella on kaventunut ilmaversoisten kasvien vyöhykkeitä ja samalla vähentänyt ylimmän rantavyöhykkeen monimuotoisuus. Vedenkorkeuden vaihtelun vähäisyydestä ja kivikkoisista rannoista johtuen säännöstelyn vaikutukset Inarijärven luonnontilaan ovat kuitenkin olleet suhteellisen vähäisiä.

Inarijärvi on karu ja kirkasvetinen järvi. Hieman ruskeavetisempiä alueita ovat järven länsi- ja eteläosassa, joihin kohdistuu Juutuanjoen ja Ivalojoen mukana valuma-alueelta tuleva luonnonhuuhtouma ja pääosa pistemäisestä kuormituksesta. Valtaosa, yli 90 %, järveen tulevista ravinteista on peräisin jokien mukana tulevasta huuhtoutumasta ja laskeumasta. Vesistöjen laadullisen yleisluokituksen mukaan Inarijärveä voidaan pitää laadultaan erinomaisena vesistönä.

Kasvillisuudeltaan Inarijärvi edustaa karua sarajärvityyppiä. Ilmaversoiskasvillisuus on niukkaa ja rantoja reunustaa yleensä vain kapea saravyöhyke (mm. vesisara). Muulle lajistolle on tyypillistä oliotrofisia olosuhteita ilmaisevan upos- ja pohjalehtislajien yleisyys. Yleisinä esiintyviä lajeja ovat vaalea- ja tummalahnaruoho, hapsiluikka, rantaleinikki, heinävita, ruskoärviä sekä syvemmällä vesisammalet ja NITELLA-suvun makrolevät.

Inarijärven linnustolle on ominaista karujen, kirkasvetisiä ja suurehkoja järviä suosivien lajien esiintyminen. Tällaisia lajeja ovat mm. kuikka, koskelot ja merilokki. Inarijärven kalalajistolle on ominaista lohensukuisten kalalajien runsaus sekä särkikalojen puuttuminen mutua lukuun ottamatta. Inarijärven ja sen sivuvesistöjen siikakannat ovat tunnettuja monipuolisuudestaan. Inarijärvessä on esiintynyt kaikkiaan kuusi alkuperäistä siikamuotoa: pohjasiika, karikutusiika, lehtisiika ja rääpys (Coregonus lavaretus pidschian) sekä riika ja reeska (Coregonus lavaretus). Järvitaimenesta Inarijärvessä esiintyy useita eri kantoja (mm. Ivalojoen ja Juutuanjoen kannat). Myös nieriästä Inarijärvessä tavataan kahta eri muotoa: isonieriää eli rautua ja pikkunieriää eli paltsarautua. Alkuperäisten kalalajien lisäksi Inarijärveen on istutettu tai sinne on levinnyt muikku, planktonsiika, järvilohi, harmaanieriä ja satunnaisesti kirjolohi.

Inarijärvi edustaa maisemallisesti omaleimaisia, karua suurjärvityyppiä, joita on vain muutamia subarktisella vyöhykkeellä. Inarijärven kalalajisto on monipuolinen ja siihen kuuluvat alkuperäiset järvitaimen- ja isonieriäkannat. Myös järven siikakannat ovat monimuotoisia.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot:

Alue kuuluu rantojensuojeluohjelmaan ja alueen suojelu on toteutettu rakennuslain nojalla Inarijärven osayleiskaavan mukaisesti. Osayleiskaavan kaavamääräyksillä ja vesilain säännöksillä turvataan luonnon arvojen säilyminen.

Luontodirektiivin luontotyypit:

Hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet (Littorelletalia uniflorae)

70 %

Vaihettumissuot ja rantasuot

5 %

Kasvipeitteiset silikaattikalliot

1 %

Kallioiden pioneerikasvillisuus (Sedo-Scleranthion tai Sedo albi-Vernicion dillenii)

3 %

*Luonnontilaiset tai niiden kalt. mäntyvaltaiset vanhat metsät

12 %

*Mäntyvaltaiset puustoiset suot

8 %

* priorisoitu luontotyyppi

Lintudirektiivin liitteen I linnut:

ampuhaukka

metso

hiiripöllö

palokärki

kaakkuri

suokukko

kuikka

uivelo

lapintiira

alueella 1 uhanalainen laji

liro

Lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat
säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut:

mustalintu

mustaviklo

lapinsirri

Muuta lajistoa:

haapanIra

tukkasotka

isokoskelo

harjus

kuukkeli

järvilohi

lapintiainen

järvitaimen

merilokki

nieriä

piekana

planktonsiika

tavi

pohjasiika

telkkä

vaellussiika

tukkakoskelo

Edellä esitetyt tiedot perustuvat Natura-tietolomakkeen tiivistelmään. Natura-arvioinneissa tulee käyttää varsinaisia Natura-tietolomakkeen (Natura Data Form) tietoja, jotka sisältävät laji- ja luontotyyppikohtaisia arviointitietoja. Natura-tietolomakkeita voi tilata Suomen ympäristö- keskuksesta ja Lapin ympäristökeskuksesta.

Lisää luontotietoa (aluekohtaista ja yleistä):

Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 194 s.

Ilmonen, J., Ryttäri, T. ja Alanen A. 2001: Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet. Suomen Natura 2000 -ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi. Suomen ympäristö 510. Suomen ympäristökeskus. 177 s.

Inarinjärvi – hyvinvoiva suurjärvi (Lapin ympäristökeskus)

Kaitanen, V. , Ketola, E. ja Vuorio, K.1989: Inarijärven eteläosan rantojen maisemaselvitys. Turun yliopisto. Maantieteen laitos. s.53.

Heikkilä, T. & Heikkinen, I.1991: Rantojensuojeluohjelman alueet. Ympäristöministeriö. Selvitys 97/1991. 141 s. + 127 karttas.

Puro, A., Lepistä, L. ja Sandman, O.1997: Inarijärven tila ja sen kehittyminen. Lapin ympäristökeskuksen moniste  4, Lapin ympäristökeskus, Rovaniemi.  71 s.

Salonen, E. 1992. Inarijärven kalataloudellinen käyttö- ja hoito- suunnitelma. Nykytila. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kalatutkimuksia no 50. 152 s.

Harttunen, M., Hellsten, S., Puro, A., Huttula, E., Nenonen, M-L., Järvinen, E., Salonen, E. ja Bergman, T. 1997: Inarijärven tila, käyttö ja niihin vaikuttavat tekijät. Inarijärvi-tutkimus 1992-1997. Suomen ympäristö 58. Lapin ympäristökeskus. Pohjolan painotuote. 195 s.

Julkaistu 3.11.2003 klo 10.09, päivitetty 14.8.2013 klo 14.59

Julkaisija: