Sisävesi- ja rantaluontotyypit

Sisävesi_Anne Raunio

© Anne Raunio

Suomi on paitsi järvien, myös lampien, jokien, purojen ja lähteiköiden maa. Meillä on pitkä ja vahva perinne metsä- ja suoluontotyyppien tutkimuksesta, mutta tietomme vedenalaisista luontotyypeistä ja niiden tilasta on puutteellisempi.

Aikaisemmin vesistöjä on tarkasteltu pitkälti ihmisen tarpeiden, kuten raakaveden hankinnan, virkistyskäytön sekä kalastuksen kannalta ja varsinkin pienvedet ovat jääneet osin syrjään. Huomio on kuitenkin viimein kääntymässä enenevässä määrin vesiluonnon monimuotoisuuteen ja ekologiseen tilaan. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin tuloksien perusteella tämä onkin välttämätöntä, jos haluamme turvata vesiluontomme säilymisen.

Sisävesiemme luontotyypeistä 40 % on arvioitu valtakunnallisesti uhanalaisiksi. Alueellisesti tarkastellen tilanne on huolestuttava Etelä-Suomessa, jossa 68 % luontotyypeistä on uhanalaisia. Pohjois-Suomen vesistöt voivat onneksi paremmin: siellä vain 3 % luontotyypeistä on arvioitu uhanalaisiksi.

Virtavedet ja lähteiköt uhanalaisimpia

Virtavedet ovat uhanalaistuneet järviä ja lampia voimakkaammin. Kaikki puro- ja jokityypit tunturialueiden virtavesiä lukuun ottamatta ovat uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Purot ja joet ovat uhanalaistuneet erityisesti Etelä-Suomessa. Virtavesiluonto on säilynyt paremmin Pohjois-Suomessa, jossa uhanalaisia ovat vain erittäin suuret joet.

Metsäpuro_Seppo Tuominen

© Seppo Tuominen.

Virtavesityyppien uhanalaisuus selittyy valuma-alueiden tehokkaalla maankäytöllä, kuten maa- ja metsätalouden ja erilaisen vesi- ja rantarakentamisen laaja-alaisuudella ja voima-
peräisyydellä. Tästä syystä uhanalaisimpia ovat Lounais-Suomen savikkoalueiden virtavesityypit, joita ihmistoiminta on muuttanut jo ennen 1950-lukua.

Myös virtaveden koko vaikuttaa uhanalaisuuteen. Jokisysteemissä alaspäin mentäessä maankäytön ja kuormituksen vaikutukset kertautuvat. Suuriin jokiin kohdistuu myös enemmän vesirakentamista ja säännöstelyä.

Kuten virtavedet, myös lähteiköt ovat uhanalaistuneet erityisesti Etelä-Suomessa. Pohjois-Suomessa lähteikköjen luonnontilaisuus on heikentynyt jossain määrin, mutta ne on arvioitu alueellisesti edelleen säilyviksi.

Järvet rehevöityvät ja liettyvät

Järvien luonnontilan muutokset ovat olleet merkittäviä, mutta uhanalaisia järvityyppejä on selvästi vähemmän kuin virtavesiä. Valtakunnallisesti uhanalaisia ovat runsaskalkkiset järvet, lyhytviipymäiset järvet sekä Etelä-Suomeen painottuneet luontaisesti runsasravinteiset järvet. Näiden järvityyppien osuus on vain muutamia prosentteja järvien kokonaispinta-alasta.

Valtaosa järvityypeistä on kuitenkin luokiteltu silmälläpidettäviksi. Silmälläpidettävien järvityyppien osuus koko järvipinta-alastamme on jopa noin 90 %. Tämä johtuu järvien laaja-alaisesta rehevöitymisestä ja kiintoainekuormituksen aiheuttamasta pohjien liettymisestä.

Etelä-Suomen lampien tilanne on selvästi huonompi kuin järvien. Kaikki muut lampityypit, paitsi kalliolammet ja suolammet on luokiteltu Etelä-Suomessa alueellisesti uhanalaisiksi. Huolestuttavin tilanne on savikkoalueilla sijaitsevilla äärimmäisen uhanalaisilla luontaisesti runsasravinteisilla lammilla. Niiden luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia esiintymiä ei ehkä enää ole löydettävissä.

Maankäytön paineet uhanalaistumisen syy

Sisävesien uhanalaistumiseen on merkittävimmin vaikuttanut valuma-alueen maankäyttö. Maatalouden, metsien ja soiden ojitusten, muiden metsätaloustoimien (hakkuut, maanmuokkaus, lannoitus) tai turpeenoton vaikutukset näkyvät virtaamamuutoksina tai ravinteiden, orgaanisen aineksen ja kiintoaineiden kuormituksena vesistöön. Teollisuuden ja yhdyskuntien aiheuttamaa ravinnekuormitusta on sen sijaan saatu vähennettyä, mikä on heijastunut useiden suurten järvien veden laadun paranemisena.

Sisävesiluonnon uhanalaistumista ovat aiheuttaneet myös vesirakentaminen, vesien säännöstely ja rantarakentaminen, pienvesillä myös uittoperkaukset, uomien kaivamiset tulvasuojelussa tai metsäojituksissa sekä lähiympäristön hakkuut. Nämä toiminnot ovat kohdistuneet suoraan vesiluontotyyppiin.

Vesiensuojelu vietävä valuma-aluetasolle

Vesiluonnon suojelu ja tilan parantaminen edellyttävät valuma-aluetasoisia kokonaisratkaisuja, joissa maankäytön suunnittelu on avainasemassa. Kokonaisia valuma-alueita koskevat vesiensuojelutoimenpiteet ovat tärkeitä, koska pelkällä rantaviivan suojelulla ei voida estää valuma-alueiden voimaperäisen maankäytön vaikutuksia.

Pienvesiluonnon turvaamiseen tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota metsätaloustoimien ja kunnostusojitusten yhteydessä. Pienvesien suojelua on myös syytä laajentaa entistä tehokkaammin myös luonnontilaltaan jossain määrin heikentyneisiin kohteisiin, ja pienten virtavesien ja lähteikköjen ennallistamiseen tulee panostaa.

Lähteet:

Ilmonen, J., Leka, J., Kokko, A., Lammi, A., Lampolahti, J., Muotka, T., Rintanen, T., Sojakka, P., Teppo, A., Toivonen, H., Urho, L., Vuori, K.-M. & Vuoristo, H. 2008. Sisävedet ja rannat. Julk.: Raunio, A. Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus − Osa I: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. S. 55–74.
SY 8/2008 Suomen luontotyyppien uhanalaisuus

Leka, J., Ilmonen, J., Kokko, A., Lammi, A., Lampolahti, J., Muotka, T., Rintanen, T., Sojakka, P., Teppo, A., Toivonen, H., Urho, L., Vuori, K.-M. & Vuoristo, H. 2008. Sisävedet ja rannat. Julk.: Raunio, A. Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus − Osa II: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. S. 89–142.
SY8/2008 LuTu, Osa 2, 3 Sisävedet ja rannat.pdf (2 532 kt)

Julkaistu 13.6.2013 klo 14.44, päivitetty 31.12.2014 klo 15.05