Perinnebiotoopit: kedot, haat ja niityt

Perinnebiotoopit ovat perinteisen maatalouden muovaamia niittyjä ja laitumia, joille on vuosisataisen hoidon myötä kehittynyt omaleimainen ja rikas eliölajisto. Perinnebiotooppien määrä on vähentynyt Suomessa jo 1880-luvulta lähtien, mutta väheneminen kiihtyi sotien jälkeen ja on jatkunut nopeana viime vuosikymmeninä.

Metsäinen niittylaidun

Puustoinen niittylaidun. Kuva Riku Lumiaro.

Suomen uhanalaisimmat elinympäristöt

Perinnebiotoopeilla useimpien luontotyyppien pinta-ala on vähentynyt yli 90 % viimeisen 50 vuoden aikana. Vaikka 1950-luvulla esimerkiksi niittyjä on ollut jäljellä yli 280 000 hehtaaria, 1990-luvun perinnemaisemainventoinneissa löydettiin enää noin 3 700 arvokasta niittyä, hakamaata tai metsälaidunta, ja niiden yhteispinta-ala oli vain noin 19 000 hehtaaria. Voimakkaan vähenemisen taustalla ovat ensisijaisesti maatalouden, mutta myös muut yhteiskunnan muutokset. 

Niityt, kedot ja hakamaat ovat laidunnuksen ja niiton loputtua umpeenkasvamassa. Myös pellonraivaus ja metsittäminen sekä rantaniityillä vesirakentaminen, ruoppaukset ja rehevöityminen ovat syinä perinnebiotooppien uhanalaistumiseen. Noin 90 % perinnebiotooppien luontotyypeistä on luokiteltu joko äärimmäisen tai erittäin uhanalaisiksi.

Niitty- ja peltoalan kehitys

Niitty- ja peltoalan kehitys vuodesta 1880 alkaen.

Kaikki ketojen, kosteiden niittyjen, lehtoniittyjen ja hakamaiden eri luontotyypit ovat äärimmäisen uhanalaisia. Lehtoniityt ja suoniityt säilyvät vain suojelualueilla toteutettavalla hoidolla. Muita äärimmäisen uhanalaisia perinnebiotooppien luontotyyppejä ovat kalkkikalliokedot, sisävesien matalakasvuiset rantaniityt, kuivat pienruohotulvaniityt sekä lehti ja sekametsälaitumet. 

Kaikkein pienialaisimpien uhanalaisten luontotyyppien kokonaisalat maassamme ovat enää alle 100 hehtaaria kutakin. Tällaisia ovat mm. pienruohovarpunummet, heinävarpunummet, kangaskedot, kalkkivaikutteiset kosteat niityt, suolamaalaikut ja vesaniityt. Yhtään perinnebiotooppien luontotyypeistä ei ole luokiteltu säilyväksi.

Suikeanoidanlukko_Tuomas Lahti
Suikeanoidanlukko (Botrychium lanceolatum). © Tuomas Lahti.

Perinnebiotooppien uhanalaiset lajit

Lajien uhanalaisarvioinnin mukaan maamme 2 247 uhanalaisesta eliölajeista 31 prosenttia eli 707 lajia elää ensisijaisesti perinnebiotoopeilla. Eniten uhanalaisia lajeja on selkärangattomissa eläimissä ja putkilokasveissa.

Tärkeimmät uhanalaisten lajien perinnebiotoopit ovat kuivat niityt ja kedot. Niillä elää 75 prosenttia perinnebiotooppien uhanalaisista lajeista. Erityisesti niillä elää hyönteisiä ja putkilokasveja.

Merkittävin syy uhanalaisuuteen on perinnebiotooppien umpeen kasvaminen hoidon loputtua ja laidunnuksen loputtua.

Lähteet:

Schulman, A., Alanen, A., Hæggström, C.-A., Huhta, A.-P., Jantunen, J., Kekäläinen, H., Lehtomaa, L., Pykälä, J., & Vainio, M. 2008. Perinnebiotoopit. Julk.: Raunio, A. Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus − Osa I: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. S. 149−174.
SY 8/2008 Suomen luontotyyppien uhanalaisuus

Schulman, A., Alanen, A., Hæggström, C.-A., Huhta, A.-P., Jantunen, J., Kekäläinen, H., Lehtomaa, L., Pykälä, J., & Vainio, M. 2008. Perinnebiotoopit. Julk.: Raunio, A. Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus − Osa II: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. S. 397−466.
SY8/2008 LuTu, Osa 2, 7 Perinnebiotoopit.pdf (3 357 kt)

Julkaistu 17.6.2013 klo 12.38, päivitetty 3.2.2015 klo 9.44