Hyppää pääsisältöön

Lajien suojelu turvaa lajien monimuotoisuuden, elinvoiman ja luontopääoman

Suomen kasvi-, eläin- ja sienilajisto tunnetaan hyvin. Usein luonnon monimuotoisuutta kuvataan lajien määrällä, mutta yhtä tärkeitä monimuotoisuuden osia ovat myös lajien asuttamien elinympäristöjen monimuotoisuus ja elinympäristöjen verkostot sekä lajien geneettinen monimuotoisuus. Niiden kaikkien säilyminen on turvattava, mikäli halutaan ylläpitää monimuotoista lajistoa. Pohjoinen sijainti vaikuttaa lajistoon, samoin ihmistoiminta ja uusimpana tekijänä ilmastonmuutos.
Kuva
Punamyyrä kurkistaa koivupökkelöstä.
Punamyyrä elää Pohjois-Suomen vanhoissa metsissä, joissa on tiheä aluskasvillisuus tai tuuhea sammalpeite. © Riku Lumiaro

Lajien uhanalaisuutta on arvioitu kansainvälisin menetelmin

Lajien tilannetta arvioidaan Suomen ympäristökeskuksen johdolla määräajoin – onko laji elinvoimainen vai onko se ehkä taantumassa ja vaarassa ennen pitkää hävitä Suomesta. Viimeksi tehtyyn uhanalaisuusarviointiin osallistui 180 eri lajiryhmien asiantuntijaa. Työn tulos, vuonna 2019 julkaistu Suomen lajien uhanalaisuus, on yksi maailman kattavimmista. Se kertoo, mitkä lajit ovat Suomessa uhanalaisia, kuinka vakavasti lajit ovat uhanalaistuneet ja mistä eri lajien uhanalaisuus johtuu. Täsmällinen tieto luo edellytykset lajien suojelulle.

Elinympäristöjen merkitys korostuu

Uhanalaisuusselvitykset ovat osoittaneet, että uhanalaisten lajien ahdinko johtuu useimmiten elinympäristökadosta. Lajeille soveltuvat elinympäristöt ovat niukentuneet tai muuttuneet ominaisuuksiltaan lajeille epäsuotuisammiksi. Huomattava osa lajien suojelutoimista tähtääkin elinympäristöjen turvaamiseen.

Siihen on monenlaisia keinoja: voidaan perustaa suojelualueita, ennallistaa ja kunnostaa luontokohteita taikka esimerkiksi rajata tärkeitä elinympäristöjä ja esiintymispaikkoja maankäytön ulkopuolelle. Metsälajien säilymistä edistetään erityisesti METSO-metsiensuojeluohjelmalla sekä kehittämällä metsänhoidon menetelmiä. Vuoteen 2030 jatkuva Helmi-elinympäristöohjelma suojelee, kunnostaa ja ennallistaa muun muassa soita, lintuvesiä ja perinnebiotooppeja.

Tiettyihin alueisiin ja paikkoihin kohdistuvien toimien lisäksi on tärkeää, että elinympäristöjen säilyminen otetaan huomioon kaikessa maa- ja vesialueiden käytössä. Avainasemassa ovat kunnat ja alueviranomaiset sekä maa- ja metsätalous.

Riittävä tietopohja turvaa tehokkaan suojelun

Jotta lajiensuojelu olisi tehokasta, sen on perustuttava vankkaan tietoon. On tiedettävä eri lajien levinneisyys, esiintymispaikat ja kantojen koot sekä näissä tapahtuneet muutokset. Lisäksi on tärkeää tuntea lajien elinympäristövaatimukset.

Kuva
Ulkosaaristo flada
Maankohoamisen seurauksena syntyneet fladat ovat monien uhanalaisten lajien elinympäristö. © Riku Lumiaro

Kun tiedetään, millaista elinympäristöä eri lajit vaativat, pystytään suojelu- ja hoitokohteet valitsemaan niin, että mahdollisimman moni laji hyötyy. 

Lajien suojelutyössä tarvittavaa tietoa kootaan suuren vapaaehtoisen harrastajajoukon tukemana, mutta apua tarvitaan edelleen. Työn tuloksena on pystytty tekemään uhanalaisuusarvio noin puolelle Suomen eliölajeista. Toinen puoli on kuitenkin edelleen arvioimatta. Näistä lajeista tarvitaan vielä lisätietoa lajien tilanteen selvittämiseksi.

Lajien suojelun monet keinot

Lajien suojelutyön perustana ovat kansallinen lainsäädäntö sekä Euroopan Unionin säädökset. Tärkeimmät EU-säädöksistä ovat luontodirektiivi ja lintudirektiivi, kansallisista säädöksistä luonnonsuojelulaki on keskeisin.

Lajien turvaamiseksi on tehty vuonna 2017 uhanalaisten lajien suojelun toimintaohjelma, jonka tavoitteena on yhdessä eri hallinnonalojen ja toimijoiden kanssa parantaa lajien mahdollisuuksia säilyä eri elinympäristöissä. Tavoitteena on myös lajien uhanalaistumiskehityksen pysäyttäminen Suomessa. Toimintaohjelmaan sisältyy 46 toimenpidettä, joiden toteuttaminen nojaa toimivaan yhteistyöhön viranomaisten, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja muiden toimijoiden kanssa.

Yksi osa lajiensuojelun toimintaohjelmaa on suojelutyön alueellinen priorisointi. Se tarkoittaa, että suojelutoimet painottuvat kullakin alueella niihin lajeihin, joilla suojelutarve on akuutein. Tätä varten on laadittu luettelo kiireellisesti suojeltavista lajeista. Siihen on valittu ne uhanalaiset lajit – runsas viidesosa kaikista uhanalaisista lajeista –, jotka vaativat pikaisimpia suojelutoimia. Lajiluettelo käytetään alueellisissa suunnittelukokouksissa, joissa sovitaan laji- ja paikkakohtaisesti, miten lajien säilyminen turvataan ja kuka vastaa turvaamistoimista.

Lajeista kerätään havaintoja

Tietoja uhanalaisten ja muidenkin lajien yleisöhavainnoista kootaan Suomen Lajitietokeskukseen, missä ne ovat myös kaikkien selattavissa. Joidenkin lajien havaintopaikkojen sijainti karkeistetaan suojelusyistä automaattisesti.  Yleisöhavainnot ovat arvokas lisä lajisuojelun tietovarannossa ja sen vuoksi olisikin tärkeätä, että tallennus tehdään hyvin. Suositeltavaa on, että tallennukset tehdään kirjautuneena ja Vihko-havaintojärjestelmän kautta.

Havainnosta tarvittavia tietoja ovat päivämäärä, havaintopaikan koordinaatit, havaintopaikan ja  havainnon kuvaus ja mielellään perustelut lajimääritykselle sekä valokuva lajista, mikäli vaan mahdollista. Myös havaitsijan nimi on hyödyllinen, mikäli havainnosta tarvitaan myöhemmin lisää tietoja. Havainnon huolellinen kuvaus, perustelut lajimääritykselle sekä valokuva lisäävät havainnon käytettävyyttä ja helpottavat niiden luotettavuuden arviointia. 

Seurannat kertovat kehityssuunnista

Suomessa on myös pitkät perinteet tiettyjen lajiryhmien, esimerkiksi lintujen, yöperhosten ja maatalousympäristöjen päiväperhosten, seurannasta. Suomen ympäristökeskuksen koordinoimat ja pääosin vapaaehtoisvoimin toteutetut perhosseurannat ovat tuottaneet arvokasta tietoa lajiston kehityksestä sekä eri lajien esiintymisalueiden ja runsauden muutoksista.

Kuva
Perhostutkija maastossa
Päiväperhosseuranta on yksi Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämistä ympäristöseurannoista. © Riku Lumiaro

Seurannat auttavat tehostamaan näiden lajiryhmien suojelua, mutta niistä saadaan myös yleisempää tietoa luonnon monimuotoisuuden kehityksestä.

Julkaisija

Suomen ympäristökeskus (Syke)