Keltamajavankaali

Vehkakasveihin kuuluva keltamajavankaali (Lysichiton americanus) on kotoisin Pohjois-Amerikan länsiosista. Näyttävän ulkomuotonsa vuoksi sitä käytetään Euroopassa – ja myös Suomessa – koristekasvina. Kasvupaikkojensa suhteen se on vaatimaton. Majavankaali viihtyy monenlaisilla kosteilla ja märillä paikoilla, kuten soilla, järvien ja lampien rannoilla sekä puronvarsilla. Kasvualustaksi kelpaa sekä hiekka- että savimaa. Majavankaali viihtyy myös sekä varjossa että auringonpaisteessa. Lisäksi se kestää hyvin jopa –15 asteen pakkasia.

Keltamajavankaali_Terhi Ryttäri

Täysikokoisen keltamajavankaalin lehdet kasvavat yli metrin mittaisiksi. Kuva: Terhi Ryttäri.

Majavankaali onkin jo monin paikoin Euroopassa osoittanut kykynsä karata puutarhasta luontoon, jossa se ajan mittaan muodostaa laajoja ja tiiviitä kasvustoja, peittäen alleen ja tukahduttaen alkuperäisen kasvillisuuden. Kasvin leviämiskykyä pidetään uhkaavana jo mm. Sveitsissä, Saksassa ja Iso-Britanniassa. Meitä lähimmät luontoon levinneet esiintymät ovat Etelä-Ruotsissa.

Keltamajavankaali alkaa kasvattaa lehtiruusukettaan huhti-toukokuussa. Samoihin aikoihin muodostuvaa kukintoa ympäröi kellanvalkoinen tukilehti. Keskikesällä majavankaaliyksilön lehdet ovat yli metrin mittaisia ja yksittäinen ruusuke voi peittää neliömetrin alan. Loppukesällä siementen kypsyessä kukinto on taipunut näkymättömiin emokasvin juurelle. Siemenet leviävät etenkin puronvarsissa pitkiäkin matkoja virtaavan veden mukana. Kasvin kehittyminen siemenestä kukkivaksi voi kestää useita vuosia.

Keltamajavankaali kukkii toukokuussa. Kukintoa ympäröi
vehkakasveille luonteenomainen suojuslehti.
© Esko
Vuorinen.

Keltamajankaalin hedelmystö eli "puikelo" taipuu siementen
kypsyessä maahan emokasvin tyvelle, josta sitä on vaikea
huomata.
© Terhi Ryttäri.

Suomessa majavankaalin leviämisestä luontoon on vasta muutama havainto. Ne ovat kuitenkin varoitus siitä, että kasvilla on kyky ja mahdollisuudet valloittaa kosteita kasvupaikkoja myös meillä. Keltamajavankaalin viljelyssä tuleekin noudattaa eritystä varovaisuutta. Sitä ei pitäisi lainkaan istuttaa luonnonlampien ja järvien rantoihin, eikä pihalampiin, joista on lasku-oja, josta se pääsee leviämään pihan ulkopuolelle. Vieraslajin levittäminen luontoon on kiellitty.

Kasvin kukinnot on syytä katkaista ennen siemenien kypsymistä. Keltamajavankaalin taimet voivat olla vaikeasti huomattavia (ks. kuva alla). Ajoissa havaitut taimet ja nuoret ruusukkeet on kuitenkin helppo kitkeä juurineen maasta.

Kuvassa on juurineen kitkettyjä keltamajankaalin taimia. Kuvan oikeassa alalaidassa kasvaa nuori vehkayksilö, jonka lehdet ovat pyöreän herttamaiset. Vehka (Calla palustris) kuuluu alkuperäiseen kosteikkoluontoomme, toisin kuin sille sukua oleva keltamajavankaali (Lysichiton americanus). © Terhi Ryttäri.

Ilmoita vieraslajihavainnoistasi

Havainnot luontoon karanneista vieraslajeista voit ilmoittaa kansalliseen vieraslajiportaaliin

Lisätietoja:
Vanhempi tutkijaTerhi Ryttäri, Suomen ympäristökeskus, sähköposti: etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Kirjallisuus:
Ryttäri, T., Aspelund, P., Eerola, L. & Vuorinen, E. 2006: Keltamajavankaali aikeissa villiintyä Pohjassa – ja ehkä muuallakin Suomessa? (Abstract in English: American Skunk-cabbage (Lysichiton americanus) is spreading in Finland) – Lutukka 22: 118-122.

Julkaistu 7.6.2013 klo 13.05, päivitetty 2.7.2015 klo 12.02