Aasialaiset tattaret

Kiertotatarten sukuun (Fallopia) kuuluvat japanintatar (Fallopia japonica), jättitatar (Fallopia sachalinensis) ja näiden risteymä hörtsätatar (Fallopia x bohemica) ovat kotoisin Itä-Aasiasta, josta niitä on viety ympäri maailmaa puutarhoihin koristekasveiksi. Lajit ovat olleet suosittuja puutarhaperennoja, koska ne ovat sitkeitä, nopeakasvuisia ja helposti leviäviä. Samat ominaisuudet ovat kuitenkin tehneet niistä erittäin vaikeita ja haitallisia rikkakasveja.

Tatar_Terhi Ryttäri

Japanintatarkasvustoa. © Terhi Ryttäri.

Suomessa kasvaa kaksi muutakin kiertotatarten sukuun kuuluvaa lajia, joilla molemmilla on aasialaisista tattarista poiketen köynnöstävä kasvutapa. Pensaikkotatar (Fallopia dumetorum) kasvaa meren- ja järvenrantapensaikoissa. Ryhmän pienikokoisin, kiertotatar (Fallopia convolvulus) on taas yleinen mm. erilaisilla joutomailla ja tienvarsilla.

Isot tattaret valloittavat helposti sekä kotipuutarhansa että lähiluonnon ja tukahduttavat kaikki muut lajit alleen. Japanintatar onkin listattu maailman 100 pahimman vieraslajin joukkoon ja se on myyntikiellossa monissa maissa.

Isojen tatarten tunnistaminen ja ekologia

Yhteistä aasialaisille tattarille on suuri koko ja pysty kasvutapa. Niiden juurakko on monivuotinen, mutta maanpäälliset osat yksivuotisia. Kaikki lajit ovat erittäin nopeakasvuisia, ja varret yltävät kesässä jopa useiden metrien mittaisiksi. Lehdet ovat lajista riippuen leveänpuikeita tai herttamaisia, 10–40 cm mittaisia. 

Tatarkukinto_Terhi Ryttäri
© Terhi Ryttäri.

Jättitatar voi kasvaa yli kolmemetriseksi. Kasvin varret ovat "bambumaisia", ja joskus sitä kutsutaankin virheellisesti bambuksi. Japanintatar  voi myös kasvaa parimetriseksi ja sen varret ovat usein punertavia. Varret haarovat varsinkin tyviosastaan. Tattaret kukkivat loppukesällä ja syksyllä. Kukinnot ovat röyhymäisiä ja valkoisia.

Suomessa ja Euroopassa aasialaiset tattaret leviävät yleensä kasvullisesti. Kasvi muodostaa juurakkonsa avulla nopeasti tiheitä ja laajoja kasvustoja. Paksut maavarret voivat kasvaa metrin vuodessa ja yltää jopa 20 metrin mittaisiksi ja kahden metrin syvyyteen. Kasvi pystyy läpäisemään jopa asfaltin. Hennostakin juuren- tai oksankappaleesta syntyy nopeasti uusi kasvusto, minkä vuoksi tattaret leviävät erittäin helposti uusille kasvupaikoille esim. puutarhajätteen tai maamassojen mukana.

Isojen tatarten torjunta ja leviämisen estäminen

Jos omassa puutarhassa kasvaa näitä tattaria, pitää ensimmäiseksi huolehtia, että kasvustot pysyvät kurissa, ja etteivät kasvit tai niiden osat päädy lähiluontoon. On aina varmistettava, että poistetut juuret ja varret ovat kuolleita, eivätkä siirry esim. kompostin tai maamassojen mukana uusille kasvupaikoille. Poistetut varret ja juuret tulee mieluiten kuivata tai polttaa. Kompostissa ne tuhoutuvat varmasti vain hyvin korkeassa lämpötilassa (vähintään 70 °C).

Tattarien torjunta vaatii aikaa ja sitkeyttä. Se on helpompaa kasvien ollessa pieniä. Pienimmät taimet voi kiskoa käsin, kookkaampiin yksilöihin tarvitaan jo tukevien hanskojen lisäksi työkaluja. Ensin kasvusto leikataan esim. oksasaksilla tai raivaussahalla tyveä myöten alas, jolloin päästään käsittelemään juurakkoa. Jotta kasvi saadaan hävitettyä, on kaikki sen juuret poistettava maasta.

Kotipuutarhuri pääsee helpoimmalla jos ei alunperinkään päästä tattaria tontilleen. Vahinkoa ei kannata myöskään panna kiertoon luovuttamalla taimia eteenpäin. Tattaria ei tule siirtää sellaiselle paikalle, josta ne pääsevät leviämään valvomatta luontoon. Koska tattaret suosivat myös avoimia rantaympäristöjä, niitä ei missään tapauksessa tule viedä vesistöjen äärelle.

Ilmoita havainnot luontoon levinneistä hatallisista tattarista

Havainnot luontoon karanneista vieraslajeista voit ilmoittaa vieraslajiportaaliin

 

Julkaistu 7.6.2013 klo 13.05, päivitetty 7.7.2015 klo 11.10