Uhanalaisuuden muutokset

Piirros: Terhi Ryttäri

Eri uhanalaisuusarviointien tulosten vertailu ei ole yksiselitteistä, koska arviointien kattavuus on erilainen, lajiston tuntemus on parantunut ja kriteerejä on viimeisen kymmenen vuoden aikana edelleen kehitetty ja muutettu.

Eroja arviointien kattavuuden välillä kuvaa parhaiten hävinneiden (RE), uhanalaisten (CR, EN, VU), silmälläpidettävien (NT) ja elinvoimaisten (LC) lajien lukumäärät. Edellisessä arvioinnissa näiden luokkien lajimäärä oli yhteensä 14 933 (pois lukien limasienet) ja tässä arvioinnissa 20 884. Näihin lukuihin perustuen arvioinnin kattavuus on parantunut peräti 40 %. 

Arvioitujen lajien määrän kasvu on seurausta kokonaan uusien eliöryhmien saamisesta arvioinnin piiriin ja erityisesti eräiden lajimäärältään suurten eliöryhmien entistä kattavammasta ja perusteellisemmasta arvioinnista parantuneen tiedon tason myötä.

Kokonaisuutena tarkastellen lajien määrä kasvoi kaikissa luokissa, mutta eliöryhmien välillä on suurta vaihtelua.

Taulukko:

Uhanalaisten lajien määrä kasvoi edelliseen arviointiin verrattuna 742 lajilla, mutta uhanalaisten lajien osuus vertailuun sisällytettyjen luokkien kaikista lajeista nousi vain alle 0,7 prosenttiyksikköä. Uhanalaisuusaste nousi 10 prosentista 10,5 prosenttiin. 

Kokonaan punaiselta listalta poistettiin 478 lajia, joista pääosa (267) lajeista kertyneen uuden tiedon perusteella. Aidosti tilanteen on tulkittu parantuneen 112 lajilla. Tietojen muuttuneen tulkinnan vuoksi poistettiin 50 lajia ja arviointikriteerien muuttumisen vuoksi 35 lajia. Neljätoista lajia on poistettu listalta taksonomisten muutosten vuoksi. Poistetuista 478 lajista pääosa (345) oli aiemmin luokiteltu silmälläpidettäviksi.

Uhanalaisuuden kehityssuuntia voidaan tarkastella nyt entistä paremmin, kun toinen IUCN:n kriteereihin perustuva arviointi on valmistunut. Tilanteen arvioitiin aidosti parantuneen 186 lajilla ja heikentyneen 356 lajilla. Aitoja muutoksia tarkasteltaessa huomioitiin lajin luokan muuttuminen parempaan tai huonompaan suuntaan.

Aidot muutokset elinympäristöittäin

Aitojen luokkamuutosten perusteella voidaan arvioida lajiston tilan kehityssuuntia eri elinympäristöissä. Metsät ja perinneympäristöt sekä muut ihmisen luomat elinympäristöt ovat Suomessa monilajisimpia ja arvioinnin yhteydessä niiden lajistossa kirjattiin myös suurin määrä aitoja luokkamuutoksia.

Aidot muutokset metsälajistossa 

Ensisijaisesti metsissä elävässä lajistossa myönteistä kehitystä on tapahtunut 81 lajilla, joista puolet on kovakuoriaisia. Kovakuoriaisista
suuri osa on lajeja, jotka ovat hyötyneet hakkuuaukoille säästettävästä puustosta, erityisesti haavoista. Myös perhosissa, linnuissa, luteissa ja sienissä on useampia lajeja, joiden tilanne on aidosti parantunut. 

Samaan aikaan 108 ensisijaisesti metsissä elävän lajin tilanne on merkittävästi heikentynyt. Suurin osa näistä on jäkäliä, perhosia, kovakuoriaisia ja pistiäisiä. Useimmissa eliöryhmissä on tapahtunut selvästi enemmän kielteistä kuin myönteistä kehitystä.

Kuva 1. Ensisijaisesti metsissä elävien myönteiseen ja kielteiseen suuntaan kehittyneiden lajien määrä eliöryhmittäin aitoihin muutoksiin perustuen.

Aidot muutokset perinne- ja muiden ihmisen muuttamien elinympäristöjen lajistossa

Perinneympäristöjen ja muiden ihmisen muuttamien elinympäristöjen lajeista kaikkiaan 70 lajin tilanne on parantunut . Pääosa lajeista on yleislevinneisyydeltään eteläisiä kovakuoriaisia, perhosia ja luteita, jotka ovat kyenneet laajentamaan elinaluettaan lämpimämpien kesien ansiosta. Monet niistä löytävät elinpaikkoja tienvarsien, ratapenkereiden ja ruderaattien matalakasvuisilta niityiltä ja kedoilta sekä pihoista ja puutarhoista. 

Huonompaan suuntaan tilanne on kehittynyt 83 lajilla. Myös näistä suurin osa on kovakuoriaisia ja perhosia. Putkilokasveista 16 lajin tilanne on heikentynyt eikä yhdenkään parantunut. Taantuneiden lajien elinympäristöjä ovat perinneympäristöt niittyineen, ketoineen, laitumineen ja navetoineen, jotka ovat edelleen vähentyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Avoimien perinneympäristöjen lajit eivät säily elinympäristöjen ja kasvupaikkojen heinittyessä ja vesakoituessa.

Kuva 2. Ensisijaisesti perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa elinympäristöissä elävien myönteiseen ja kielteiseen suuntaan kehittyneiden lajien määrä eliöryhmittäin aitoihin muutoksiin perustuen.

Aidot muutokset vesielinympäristöissä elävässä lajistossa

Vesielinympäristöissä on todettu 12 myönteistä aitoa muutosta ja 27 kielteistä. Silmiinpistävää on 11 vesilinnun heikentynyt tilanne. Esimerkiksi jouhisorsa ja heinätavi ovat voimakkaan metsästyspaineen alla koko esiintymisalueellaan ja niiden tilannetta heikentää myös kuivuus Afrikassa sijaitsevilla talvehtimisalueilla. Haahkan kanta on laskussa muun muassa Itämeren heikon tilan sekä lintua vaivaavien virusten ja loisten vuoksi.

Myös sammalissa, kovakuoriaisissa ja kaloissa on useita aitoja kielteisiä luokkamuutoksia, mutta kovakuoriaisissa ja kaloissa myös joitakin myönteisiä. Nisäkkäistä saimaannorpan tilanne on heikentynyt ja hallin parantunut.

Kuva 3. Ensisijaisesti vesielinympäristöissä elävien myönteiseen ja kielteiseen suuntaan kehittyneiden lajien määrä eliöryhmittäin aitoihin muutoksiin perustuen.

Aidot muutokset suolajistossa

Soilla on myönteisiä muutoksia on hyvin vähän kielteisiin verrattuna. 30 soilla ensisijaisesti elävän lajin tilanteen on todettu aidosti heikentyneen ja vain neljän tilanne on parantunut. Lähes kaikilla lajeilla ensisijaisena syynä on soiden ojitus ja turpeenotto. Lajien esiintymispaikkoja tuhoutuu sekä aiempien ojitusten edelleen jatkuvien vaikutusten vuoksi että uusien alueiden turvetuotantoon ottamisen seurauksena. 

Harvat myönteiset muutokset on havaittu isolepinkäisellä ja muuttohaukalla, joiden kantojen on todettu kasvaneen, sekä rämeristihämähäkillä ja kehnämittarilla. Muuttohaukka ja rämeristihämähäkki ovat kuitenkin edelleen uhanalaisia.

Kuva 4. Ensisijaisesti soilla elävien myönteiseen ja kielteiseen suuntaan kehittyneiden lajien määrä eliöryhmittäin aitoihin muutoksiin perustuen.

Aidot muutokset rannoilla elävässä lajistossa

Rantaelinympäristöissä 60 lajin tilanne on heikentynyt ja vain 14 lajin parantunut. Huonompaan suuntaan kehitystä on tapahtunut mm. putkilokasveissa, kovakuoriaisissa, perhosissa, sammalissa ja linnuissa. Ne ovat sekä Itämeren että järvien ja jokien hiekkarantojen ja matalakasvuisten niitty- ja luhtarantojen lajeja, jotka kärsivät elinympäristöjen umpeenkasvusta.

Myönteistä kehitystä on kovakuoriaisissa seitsemällä lajilla, perhosissa kolmella, linnuissa kahdella ja matelijoissa yhdellä. Rantakäärmeen tilanteen on havaittu paikoin kohentuneen Itämeren ranta-alueilla, mutta laji on edelleen silmälläpidettävä.

Kuva 5. Ensisijaisesti rannoilla elävien myönteiseen ja kielteiseen suuntaan kehittyneiden lajien määrä eliöryhmittäin aitoihin muutoksiin perustuen.

Aidot muutokset tunturipaljakoilla elävässä lajistossa

Tunturipaljakan lajistossa on todettu lähes yksinomaan kielteisiä muutoksia: 28 aidosta muutoksesta ainoastaan yksi on myönteinen. Lapinkirjokoisan luokkaa on voitu laskea äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi. Kielteisistä muutoksista pääosa koskee putkilokasveja ja sammalia. Esimerkiksi lumikarstasammal kasvaa
tuntureiden pohjoisrinteillä ja lumenviipymien tuntumassa valuvetisillä karuilla kallioilla ja lohkareilla. Tunnettuja esiintymiä on enää kaksi ja niistäkin toinen on laskettelurinteen rakentamistöiden uhkaama.

Kuva 6. Ensisijaisesti tunturipaljakalla elävien myönteiseen ja kielteiseen suuntaan kehittyneiden lajien määrä eliöryhmittäin aitoihin muutoksiin perustuen.

Aidot muutokset kalliolajistossa

Kallioelinympäristöjen lajistossa on todettu 21 kielteistä muutosta. Näistä pääosa on kalkkikallioiden jäkäliä ja sammalia. Myönteistä kehitystä on katsottu tapahtuneen kahdella hämähäkkilajilla, yhdellä lintulajilla (kangaskiuru) ja yhdellä perhosella. Aiemmin hävinneeksi luokiteltu ruostepapurikko on palannut takaisin Suomen lajistoon yli 50 vuoden poissaolon jälkeen.

Kuva 7. Ensisijaisesti kallioilla elävien myönteiseen ja kielteiseen suuntaan kehittyneiden lajien määrä eliöryhmittäin aitoihin muutoksiin perustuen.

Lähde

Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s.

Julkaistu 15.5.2013 klo 12.14, päivitetty 30.5.2013 klo 13.43