Lajien uhanalaisuuden kriteerit 2010

Suomen lajien uhanalaisuus 2010 -arvioinnissa uhanalaisuusluokitus perustuu määrällisiin kriteereihin. Kriteerit koskevat ensi sijassa kannan, levinneisyysalueen ja esiintymisalueen suuruutta ja muutoksia. 

Kriteerien määritelmät

IUCN:n kriteerejä (IUCN 2001) on sovellettu sellaisenaan koska kansalliset sovellukset eivät niissä ole sallittuja. Niinpä vuoden 2000 arvioinnissa käytettyjä Suomessa kehitettyjä äärimmäisen uhanalaisten (CR) ja erittäin uhanalaisten (EN) D2-kriteerejä ei nyt käytetty. Tämä
aiheutti monien hyvin harvoissa paikoissa tai suppeilla alueilla eläneiden harvinaisten lajien siirtymisen korkeammista luokista vaarantuneisiin (VU). Silmälläpidettävien luokalle ei edellisestä arvioinnista poiketen annettu ohjeellisia raja-arvoja.

Vuoden 2000 arvioinnissa käytettyihin IUCN:n vuoden 1994 ohjeiden mukaisiin kriteereihin on uusituissa kriteereissä joitakin muutoksia, jotka esitetään seuraavassa kunkin kriteerin jälkeen.

Kriteeri A. Populaation pieneneminen

A 1. Havaittu, arvioitu, päätelty tai epäilty populaation pieneneminen äärimmäisen uhanalaisilla vähintään 90 %:lla, erittäin uhanalaisilla vähintään 70 %:lla ja vaarantuneilla vähintään 50 %:lla viimeisten kymmenen vuoden tai kolmen sukupolven aikana (valitaan pitempi jakso tilanteessa, jossa pienenemisen syyt ovat selvästi peruttavissa JA tunnettuja JA loppuneita, perustuen johonkin seuraavista vaihtoehdoista:
(a) suora havainto
(b) taksonille käyttökelpoinen runsausindeksi
(c) esiintymisalueen tai levinneisyysalueen pieneneminen ja/tai elinympäristön laadun huonontuminen
(d) todellinen tai mahdollinen hyödyntäminen
(e) vieraiden taksonien, risteytymisen, tautien, saasteiden, kilpailijoiden tai loisten haitalliset vaikutukset.

A 2. Havaittu, arvioitu, päätelty tai epäilty populaation pieneneminen äärimmäisen uhanalaisilla vähintään 80 %:lla, erittäin uhanalaisilla vähintään 50 %:lla ja vaarantuneilla vähintään 30 %:lla viimeisten kymmenen vuoden tai kolmen sukupolven aikana (valitaan pitempi jakso tilanteessa, jossa pieneneminen ja sen syyt eivät ehkä ole loppuneet TAI niitä ei tunneta TAI ne eivät ehkä ole peruttavissa, perustuen yllä oleviin vaihtoehtoihin (a)–(e).

A 3. Äärimmäisen uhanalaisilla vähintään 80 %, erittäin uhanalaisilla vähintään 50 % ja vaarantuneilla vähintään 30 % populaation pieneneminen, jonka ennustetaan tai epäillään tapahtuvan tulevien kymmenen vuoden tai kolmen sukupolven aikana (valitaan pitempi jakso, korkeintaan 100 vuotta), perustuen yllä oleviin vaihtoehtoihin (b)–(e).

A 4. Havaittu, arvioitu, päätelty, ennustettu tai epäilty populaation pieneneminen äärimmäisen uhanalaisilla vähintään 80 %:lla, erittäin uhanalaisilla vähintään 50 %:lla ja vaarantuneilla vähintään 30 %:lla kymmenen vuoden tai kolmen sukupolven ajanjaksolla (valitaan pitempi; tulevaisuuteen maksimi 100 vuotta), johon sisältyy sekä mennyttä että tulevaa, ja pieneneminen ja sen syyt eivät ole loppuneet TAI niitä ei tunneta TAI ne eivät ehkä ole peruttavissa, perustuen yllä oleviin vaihtoehtoihin (a)–(e).

Muutokset. A-kriteerissä on vuoteen 2000 verrattuna muutoksia enemmän kuin muissa kriteereissä. Alakriteereitä on nyt käytössä kahden sijasta neljä. Alakriteeri A1 on kokonaan uusi ja koskee tapauksia, joissa väheneminen on loppunut ja sen syyt tunnetaan ja ovat peruttavissa. Siinä käytetään muita alakriteereitä korkeampia
raja-arvoja. 

Nykyinen alakriteeri A2 vastaa aikaisempaa alakriteeriä A1, vaikka sen muotoilua onkin muutettu selvän eron tekemiseksi A1:een. Samoin nykyinen alakriteeri A3 vastaa aikaisempaa alakriteeriä A2. Uusi alakriteeri A4 on vanhojen vaihtoehtojen yhdistelmä, jossa havaittua
ja ennustettua vähenemistä tarkastellaan yhdessä. Vähenemisen
raja-arvot alakriteereissä A2–A4 ovat äärimmäisen uhanalaisille ja erittäin uhanalaisille samat kuin aikaisemmin käytetyt, vaarantuneille arvoa on nostettu 20 %:sta 30 %:een.

Kriteeri B. Maantieteellinen alue tarkasteltuna joko levinneisyysalueen (B1) tai esiintymisalueen (B2) tai molempien mukaan

B 1. Levinneisyysalueen arvioidaan olevan äärimmäisen
uhanalaisilla alle 100 km², erittäin uhanalaisilla alle 5 000
km², vaarantuneilla alle 20 000 km² ja vähintään kaksi kohdista
a–c täyttyy:
a. levinneisyys on voimakkaasti pirstoutunut tai vain yksi esiintymä tunnetaan
b. havaittu, päätelty tai ennustettu jatkuva väheneminen joissakin seuraavista:
    (i) levinneisyysalue
    (ii) esiintymisalue
    (iii) soveliaan elinympäristön määrä ja/tai laatu
    (iv) esiintymien tai osapopulaatioiden määrä
    (v) lisääntymiskykyisten yksilöiden määrä
c. erittäin suuret vaihtelut joissakin seuraavista:
    (i) levinneisyysalue
    (ii) esiintymisalue
    (iii) esiintymien tai osapopulaatioiden määrä
    (iv) lisääntymiskykyisten yksilöiden määrä

B 2. Esiintymisalueen arvioidaan olevan äärimmäisen uhanalaisilla alle 10 km², erittäin uhanalaisilla alle 500 km², vaarantuneilla alle 2 000 km² ja vähintään kaksi kohdista a–c täyttyy:
a. esiintymisalue on voimakkaasti pirstoutunut tai vain yksi esiintymä tunnetaan
b. havaittu, päätelty tai ennustettu jatkuva väheneminen joissakin seuraavista:
    (i) levinneisyysalue
    (ii) esiintymisalue
    (iii) soveliaan elinympäristön määrä ja/tai laatu
    (iv) esiintymien tai osapopulaatioiden määrä
    (v) lisääntymiskykyisten yksilöiden määrä
c. erittäin suuret vaihtelut joissakin seuraavista:
    (i) levinneisyysalue
    (ii) esiintymisalue
    (iii) esiintymien tai osapopulaatioiden määrä
    (iv) lisääntymiskykyisten yksilöiden määrä

Muutokset. Kriteerin B käyttö on muuttunut siten, että alakriteerillä ilmoitetaan, onko käytetty levinneisyysalueen (B1) vai esiintymisalueen (B2) raja-arvoa. Aikaisemmin voitiin käyttää kumpaa tahansa osoittamatta sitä erikseen. Muutos on lisännyt kriteeriin yhden hierarkiatason. Muuten kriteerin sisältö ja raja-arvot eivät ole muuttuneet. On kuitenkin huomattava, että erilaisen mittakaavan (pääasiassa 2 x 2 km, edellisessä arvioinnissa 5 x 5 km) käyttö esiintymisalueen mittaamisessa vaikuttaa B2:n soveltamiseen. Myös kriteerin merkintätapa luetteloissa on muuttunut.

Kriteeri C. Pieni ja jatkuvasti taantuva populaatio

Populaatio on arvioitu pienemmäksi kuin äärimmäisen uhanalaisilla 250, erittäin uhanalaisilla 2 500 ja vaarantuneilla 10 000 lisääntymiskykyistä yksilöä sekä jompikumpi seuraavista:

C 1. Äärimmäisen uhanalaisilla vähintään 25 %:n jatkuva väheneminen kolmen vuoden tai yhden sukupolven aikana (valitaan pitempi jakso, tulevaisuuteen korkeintaan 100 vuotta), erittäin uhanalaisilla vähintään 20 %:n jatkuva väheneminen viiden vuoden tai kahden sukupolven aikana (valitaan pitempi jakso, tulevaisuuteen korkeintaan 100 vuotta) ja vaarantuneilla vähintään 10 %:n jatkuva väheneminen kymmenen vuoden tai kolmen sukupolven aikana (valitaan pitempi jakso, tulevaisuuteen korkeintaan 100 vuotta) TAI 

C 2. Havaittu, ennustettu tai päätelty lisääntymiskykyisten yksilöiden määrän jatkuva väheneminen JA vähintään
toinen seuraavista (a–b):
a. populaation rakenne joko:
(i) missään osapopulaatiossa ei ole äärimmäisen uhanalaisilla yli 50 erittäin uhanalaisilla yli 250 ja vaarantuneilla yli 1 000 lisääntymiskykyistä
yksilöä
TAI
(ii) äärimmäisen uhanalaisilla vähintään 90 % ja erittäin uhanalaisilla vähintään 95 % lisääntymiskykyisistä yksilöistä sekä vaarantuneilla kaikki yksilöt ovat yhdessä osapopulaatiossa
b. erittäin suuret vaihtelut lisääntymiskykyisten yksilöiden määrässä
Muutokset. Kriteerin C kohdassa 1 on tarkennuksena aikaisempaan ohjeeseen tarkastelujakso rajattu tulevaisuutta ennustettaessa korkeintaan 100 vuoteen. Kohdan 2 rakenne on muuttunut ja uutena vaihtoehtona mukaan on otettu yksilömäärän suuret vaihtelut (C2b). Kohdassa C2 a (ii) (aikaisempi kohta 2b) edellytettiin aikaisemmin,
että kaikkien yksilöiden tuli olla yhdessä osapopulaatiossa.

Kriteeri D. Hyvin pieni tai rajoittunut populaatio

Populaation arvioitu koko on äärimmäisen uhanalaisilla alle 50 ja erittäin uhanalaisilla alle 250 lisääntymiskykyistä yksilöä. Vaarantuneilla populaatio on hyvin pieni tai rajoittunut jommankumman vaihtoehdon mukaan:

D 1. Arvioitu populaatiokoko on alle 1 000 lisääntymiskykyistä yksilöä.

D 2. Populaatiolla on hyvin rajoittunut esiintymisalue (yleensä alle 20 km²) tai vähän esiintymispaikkoja (yleensä korkeintaan viisi), ja populaatio on siten altis äkillisille ja ennustamattomille ihmistoiminnan tai sattuman vaikutuksille ja voi lyhyessä ajassa muuttua äärimmäisen
uhanalaiseksi tai jopa hävitä.

Muutokset. Kriteeri on muuten samanlainen kuin aikaisemmissa IUCN -ohjeissa, ainoastaan vaarantuneiden alakriteerissä D2 esiintymisalueen raja-arvo on alennettu 20 km2:iin (aikaisemmin 100 km2) esiintymisalueen mittaamisessa käytettävän ruutukoon muutoksen takia. Vuoden 2000 arvioinnissa Suomessa omana sovelluksena käytettyä äärimmäisen uhanalaisten ja erittäin uhanalaisten D2 -kriteeriä ei nyt käytetty, koska IUCN kieltää luokkien ja kriteerien kansalliset sovellukset.

Kriteeri E. Kvantitatiivinen analyysi

Kvantitatiivisen analyysin perusteella todennäköisyys hävitä luonnosta on äärimmäisen uhanalaisilla vähintään 50 % kymmenen vuoden tai kolmen sukupolven aikana (valitaan pitempi, korkeintaan 100 vuotta), erittäin uhanalaisilla vähintään 20 % kahdenkymmenen vuoden tai viiden sukupolven aikana (valitaan pitempi, korkeintaan 100 vuotta) ja vaarantuneilla vähintään 10 % sadan vuoden aikana.

Muutokset. Kriteeri E on pysynyt muuten ennallaan,
mutta tarkastelujakso on rajattu korkeintaan 100 vuoteen.

Lähde

Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: 
Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010
Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s.

Julkaistu 15.5.2013 klo 12.08, päivitetty 30.5.2013 klo 13.44