Luonto- ja lintudirektiivien lajit

AJANKOHTAISTA

Euroopan unionin luonnon tilasta on julkaistu uusi arvio. Viiden lajin suojelutaso heikkeni, yhden parani.

Luontodirektiivi

Luontodirektiivi koskee EU:n alueelta valittuja ns. yhteisön tärkeinä pitämiä lajeja ja niiden elinympäristöjä. Direktiivin avainkäsite on suojelutaso ja pyrkimyksenä on varmistaa kyseisten lajien suotuisan suojelutason säilyttäminen tai sen palauttaminen ennalleen.

Muurahaissinisiipi_direktiivilaji CR_Tuomas Lahti
Muurahaissinisiipi (Glaucopsyche arion) on äärimmäisen uhanalainen (CR) ja EU:n luontodirektiivin erityisesti suojelema laji. © Tuomas Lahti.

 

Suojelutaso on suotuisa, jos laji on elinkelpoinen luontaisilla elinalueillaan ja säilyy sellaisena myös pitkällä aikavälillä. Suotuisan suojelutason saavuttaminen edellyttää, että levinneisyysalueen on oltava riittävä eikä se saa pienentyä, populaation tila on sellainen, että laji on elinkelpoinen myös pitkällä aikavälillä ja että elinympäristöjä on riittävästi.

Suojelukeinoina ovat lajien elinympäristöjen suojelu, lajien hyödyntämisen sääntely tai lajien tiukka suojelujärjestelmä, jossa kielletään kaikkinainen lajien hävittäminen, kerääminen, pyydystäminen, hallussapito, kauppaaminen jne.

Lajiliitteet 

Yhteisön tärkeinä pitämät lajit on lueteltu joko yhdessä tai useammassa direktiivin lajiliitteessä, joilla tarkennetaan niitä lajikohtaisia suojelutoimia, joita jäsenmailta edellytetään. Liitteissä II, IV ja V on mukana yhteensä 139 Suomessa esiintyvää lajia, alalajia tai lajiryhmää (vuoden 2012 tilanne). Suurin osa on maassamme lisääntyvää, vakituista lajistoa, mutta mukana on myös satunnaisia vierailijoita sekä lajeja, joista ei vielä tiedetä ovatko ne vakiintumassa Suomeen ja millä tavoin.

  • Luontodirektiivin II-liite: yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, alalajit tai lajiryhmät, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita (Natura 2000 -alueverkosto). Liitteeseen kuuluu 103 Suomessa esiintyvää lajia. Suomi on saanut niistä kymmenelle lajille  varauman jäsenneuvottelujen yhteydessä (kaloja ja riistanisäkkäitä) eli niiden suojelemiseksi ei tarvitse perustaa Natura 2000 -alueita. Osa liitteen lajeista on määritelty ensisijaisesti suojeltaviksi (priority species). Suomessa niitä esiintyy yksitoista.
  • Luontodirektiivin IV-liite: yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, alalajit tai lajiryhmät, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua, ts. niiden tahallinen tappaminen, pyydystäminen, kerääminen, häiritseminen erityisesti pesinnän aikana sekä kaupallinen käyttö on kielletty. Lisäksi eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Kiellosta voi hakea poikkeusta. Liitteeseen kuuluu 80 Suomessa esiintyvää lajia. Suomi on saanut varauman euroopanmajavalle sekä sudelle poronhoitoalueella.
  • Luontodirektiivin V-liite: yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit tai lajiryhmät, joiden ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia hyödyntämisen sääntelyä. Liitteeseen kuuluu 21 Suomessa esiintyvää lajia. Suomella on sudelle varauma poronhoitoalueen eteläpuolelle.
  • Luontodirektiivin lajit (pdf)
  • Referenssiluettelot: Liitteen II velvoitetta on tarkennettu EU:n ja jäsenmaiden kahdenvälisissä neuvotteluissa tehdyillä ns. referenssiluetteloilla. Niihin on merkitty maakohtaisesti liitteen II lajeista ne, joille Natura 2000 -alueita on perustettava. Suomen 103 II-liitteen lajista alueita on perustettava 85:lle. Esimerkiksi satunnaisesti vieraileville lajeille alueita ei tarvitse perustaa. Luettelo on tehty kullekin eliömaantieteelliselle alueelle erikseen. Ne löytyvät EEA:n sivulta alla olevan linkin kohdasta Reference Lists (SCI).
  • Building the Natura 2000 network

Eliömaantieteelliset alueet

EU:n alue on jaettu yhdeksään biogeografiseen eli eliömaantieteelliseen alueeseen. Suomeen niistä ulottuu alpiininen alue (Ylä-Lappi) ja boreaalinen alue (muu Suomi). Lajien suojelutasoa tarkastellaan kullakin alueella erikseen. Alpiinisella alueella esiintyy 35 lajia ja boreaalisella alueella 126 lajia. Näiden lisäksi merialueita tarkastellaan erikseen: on valittu joukko ns. merilajeja, joihin Suomesta kuuluu vain kolme Itämeressä esiintyvää merinisäkästä.

Lintudirektiivi

Lintudirektiivi koskee kaikkien luonnonvaraisena elävien lintulajien suojelua EU:ssa. Sen tavoitteena on lajien ja niiden elinympäristöjen suojelu, lajien hoitaminen ja sääntely sekä antaa säännökset lajien hyödyntämisestä. Suojelu kattaa linnut, niiden munat, pesät sekä elinympäristöt. Suomessa on 256 direktiivin tarkoittamaa luonnonvaraisesti esiintyvää lintulajia (vuoden 2012 tilanne).

Lintudirektiivin liitteet

Lintudirektiivin liitteissä tarkennetaan lajikohtaisesti minkälaisia keinoja ja sääntelyä jäsenmailta edellytetään. Kansallisesti sääntely voi olla direktiiviä tiukempaa.

  • Lintudirektiivin I-liite: yhteisön tärkeinä pitämät lajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita (Natura 2000 -alueverkosto). Vastaava velvoite koskee säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja erityisesti kosteikkojen osalta. Liitteen I lajeja ja niitä vastaavia muuttolintuja on Suomessa yhteensä 110 lajia eli niiden elinympäristöjen suojelemiseksi on perustettu Natura 2000 -alueita.
  • Lintudirektiivin II/1-liite: lajit, joiden metsästäminen voidaan sallia koko Euroopan Unionin alueella. Liitteeseen kuuluu 24 lajia, joista 21 esiintyy Suomessa.
  • Lintudirektiivin II/2-liite: lajit, joiden metsästämisen lintudirektiivi sallii tietyissä jäsenmaissa sen mukaan kun direktiivissä on tätä koskeva merkintä.  Suomessa näistä esiintyy 18 lajia.
  • Lintudirektiivin III/1-liite: lajit, joiden kauppaaminen ei ole kiellettyä jos kaupattavat yksilöt on hankittu laillisella tavalla.  Liitteessä on seitsemän lajia, joista 4 esiintyy Suomessa.
  • Lintudirektiivin III/2-liite: lajit, joiden kauppaamiskiellosta voidaan myöntää poikkeuksia. Liitteessä on 19 lajia, joista Suomessa esiintyy 18.
  • Lintudirektiivin IV-liite: kielletyt pyyntimenetelmät ja apuvälineet
  • Lintudirektiivin V- liite: asioita, joihin on tutkimuksessa ja suojelussa kiinnitettävä erityistä huomiota.

Lisätietoja

Lainsäädäntöneuvos Heikki Korpelainen, ympäristöministeriö, puh. 050 374 0247, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Julkaistu 3.5.2013 klo 16.00, päivitetty 20.10.2015 klo 16.00