Riskien määrittely ja arviointi

Maaperän pilaantuneisuuden arvioinnin tarve määräytyy kohteen toimintahistorian sekä alueella tehtyjen havaintojen perusteella. Jos pilaantuminen näiden tietojen mukaan on mahdollista, tulee haitta-aineiden esiintyminen selvittää maaperätutkimuksilla ja muilla selvityksillä.

  

määritelmät

Terveysriski

Terveysriskillä tarkoitetaan sellaisia ihmisen terveyteen kohdistuvia mahdollisia haittoja, jotka voivat aiheutua altistumisesta haitallisille aineille. Terveyshaitat voivat olla hyvin erilaisia ja ilmentyä eri tavoilla, esimerkiksi ihottumana tai syöpänä. Arviointi edellyttää arviota altistuksen määrästä ja kestosta sekä tietoa haitta-aineiden vaikutuksista.

Ympäristöriskit

Ympäristöriskeillä tarkoitetaan haitallisia vaikutuksia, joita maaperän haitta-aineet saattavat aiheuttaa vaikutusalueen eliöstössä. Vaikutukset voivat ilmetä eri tasoilla kuten pohjaveden tai sisäilman laadun heikentymisenä tai maaperän mikrobitoimintojen heikentymisenä, häiriöinä tietyn lajin lisääntymisessä tai lajilukumäärän vähenemisenä

Asetus ja ohje arvioinnista

Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa noudatetaan valtioneuvoston asetusta 214/2007 (PIMA-asetus). Asetuksen mukaan maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin on perustuttava kohdekohtaiseen arvioon maaperässä olevien haitallisten aineiden mahdollisesti aiheuttamasta vaarasta tai haitasta terveydelle ja ympäristölle eli ns. riskinarvioon. Asetuksen liitteessä on esitetty 52 yleisimmin maaperää pilanneen haitallisen aineen pitoisuuksien kynnys- ja ohjearvot, joita käytetään arvioinnin apuna.

Asetuksen lisäksi riskinarviointia ohjaa ympäristöministeriön julkaisema ohje, Pilaantuneen maa-alueen riskinarviointi ja kestävä riskinhallinta (Ympäristöhallinnon ohjeita 6/2014). Ohje tarkentaa PIMA-asetuksen yleisiä periaatteita, ohjaa arvioinnin suorittamista ja tarjoaa päätöksentekoa tukevaa taustatietoa. Se korvaa aiemman ohjeen (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2007).

Riskien arvioinnin tarve

Arviointitarve varmennetaan vertaamalla alueelta mitattuja haitta-aineiden pitoisuuksia PIMA-asetuksen kynnysarvoihin ja alueen taustapitoisuuksiin sekä tarvittaessa muihin vertailuarvoihin, kuten ympäristölle ja terveydelle asetettuihin laatuvaatimuksiin ja -tavoitteisiin. Jos kynnysarvot, taustapitoisuudet ja muut vertailuarvot ylittyvät, alueen pilaantuneisuus ja kunnostustarve tulee selvittää.

Arviointitarve ei koske kohteita, joissa kynnysarvon ylitykset johtuvat maaperässä esiintyvien aineiden kuten metallien luontaisesti korkeista pitoisuuksista. 

Arviointi tulee yleensä ajankohtaiseksi, kun
  • ympäristössä havaitaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia
  • ympäristössä havaitaan haitta-aineiden mahdollisesti aiheuttamia vaikutuksia
  • ympäristöä mahdollisesti pilannut toiminta alueella päättyy
  • alueen maankäyttö muuttuu
  • pilaantuneeksi epäilty alue on yritys- ja kiinteistökauppojen kohteena

Vaikka haitta-aineita maaperästä löytyisi, alueella ei välttämättä ole kunnostustarvetta.

Riskien arviointi

Riskien arvioinnin tavoitteet

Tavoitteena on selvittää haittojen ja riskien kannalta olennaiset haitalliset aineet ja niiden lähteet sekä mahdolliset kulkeutumisreitit ja altistumistilanteet. Arvioinnin toteutustapa ja menetelmät näiden määrittämiseksi valitaan tapauskohtaisesti. Käytännössä arvioinnin perustana ovat pitoisuusmittaukset, muut haitta-aine- ja kohdetutkimukset sekä näiden pohjalta tehtyjen laskelmien tulosten vertaaminen maaperän ohjearvoihin ja muihin vertailuarvoihin.

Ympäristö- ja terveysriskin muodostumiseen vaikuttavat mm.

  • haitalliset aineet ja niiden määrät, pitoisuudet ja ominaisuudet
  • maaperä- ja pohjavesiolosuhteet
  • alueen ja sen ympäristön sekä pohjaveden nykyinen ja suunniteltu käyttö
  • altistuminen haitallisille aineille lyhyen ja pitkän ajan kuluessa

Riskien arviointi käytännössä

Yksinkertaisimmillaan arvio voidaan tehdä suoraan vertaamalla alueelta mitattuja pitoisuuksia PIMA-asetuksessa säädettyihin ohjearvoihin. Tällöin on varmistettava, että ohjearvoja voidaan soveltaa kohteessa, ja että alueen mittaustulokset edustavat alueen tilaa. Pilaantuneisuuden vertailuarvona käytetään asuin- ja virkistysalueilla alempaa ohjearvoa ja teollisuus-, varasto- ja liikennealueilla tai muilla vastaavilla alueilla ylempää ohjearvoa.

Maaperää pidetään pilaantuneena ja kunnostamista useimmiten tarpeellisena maankäytön mukaisten ohjearvojen ylittyessä, ellei tarkemman arvioinnin perusteella osoiteta riskien olevan hyväksyttäviä kohonneista pitoisuuksista huolimatta. Maaperän kunnostaminen voidaan toisinaan todeta tarpeelliseksi myös ohjearvojen alittuessa esimerkiksi mahdollisen pohjaveden pilaantumisriskin vuoksi.

Jos arvioinnissa voidaan todeta kaikkien olennaisten haittojen ja riskien olevan merkityksettömän pieniä eli hyväksyttäviä, alueen maaperä ja pohjavesi eivät ole pilaantuneita, eikä niillä ole kunnostustarvetta. Maankäytöstä ja haitta-aineiden pitoisuuksista riippuen tällaiseen kohteeseen voi kuitenkin jäädä maa-ainesten tai maankäytön rajoituksia.

Maaperätutkimuksia sekä maaperän pilaantuneisuuden ja kunnostustarpeen arviointia tekevät asiantuntijatahot, yleensä konsulttiyritykset. Elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ELY-keskus) tarkistaa arvioinnin ja päättää maaperän kunnostamisen tarpeista ja tavoitteista.
 

Riskinarviointiin ja maaperän kunnostukseen liittyviä ympäristöhallinnon julkaisuja

Julkaistu 11.7.2013 klo 13.09, päivitetty 13.12.2017 klo 13.53