Torjunta- ja kasvinsuojeluaineet

Viljelykasvien sadon määrän ja laadun parantamiseksi käytetään intensiivisessä viljelyssä kasvinsuojeluaineita. Kasvinsuojeluaineet on kehitetty myrkylliseksi torjuttaville eliöille kuten rikkakasveille, tuholaisille tai kasvitautia aiheuttaville mikrobeille. Yleensä ne ovat haitallisia myös muille eliölle. Siksi kasvinsuojeluaineiden markkinoille tulo ja käyttö ovat tarkoin säädeltyä Euroopassa. Vain hyväksyttäjä valmisteita saa käyttää – ja niitäkin vain siihen tarkoitukseen, mihin ne on hyväksytty. Suomessa kasvinsuojeluainevalmisteiden hyväksynnästä sekä käytön ehdoista ja rajoituksista vastaa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes.

Torjunta-aineiden esiintyminen pintavesissä

Kasvinsuojeluaineita levitettään pellolle yleensä ruiskuttamalla tai käyttämällä peitattuja eli kasvinsuojeluaineella käsiteltyä siemeniä. Ruiskutuksessa osa aineesta jää leijumaan ilmaan ja voi kulkeutua suoraan vesistöön. Kasvustosta ja maasta kasvinsuojeluaineet voivat kulkeutua pinta- ja pohjavesiin joko pintavalunnan, eroosioaineksen, salaojavalunnan tai suotautumisen kautta. Sateen osuminen ruiskutuksen jälkeen ja pintavalunnan suuri osuus lisäävät pintavesikuormitusta. Viljelymenetelmällä ja maan muokkauksella voi olla suuri vaikutus valunnan jakaantumiseen ja siten myös kasvinsuojeluainekuormitukseen. Pinta- ja pohjavesissä kasvinsuojeluaineiden pitoisuudet ovat Suomessa alhaisia moneen muuhun maahan verrattuna. Kuitenkin pohjavesien pitoisuudet ylittävät monin paikoin juomavedelle asetut raja-arvot ja pintavesissä havaitaan yksittäisten aineiden kohdalla ympäristönlaatunormien ylityksiä. Aineiden yhteisvaikutuksia tulisi selvittää lisää.

Kasvinsuojeluaineiden sitoutuminen maahan vähentää niiden huuhtoutumista vesiin, mutta sitoutuminen voi toisaalta hidastaa hajoamista maassa. Useimmat kasvinsuojeluaineet hajoavat maassa mikrobitoiminnan seurauksena, mutta hajoaminen voi hidastua esim. lämpötilan vaikutuksesta. Eräät kasvinsuojeluaineiden hajoamistuotteet ovat lähtöainetta haitallisempia.

Monet aiemmin käytössä olleista kasvinsuojeluaineista on myöhemmin todettu haitallisiksi, eikä niitä ole enää hyväksytty kasvinsuojeluaineiksi Euroopassa, mutta aineiden käyttöä on voitu jatkaa muussa rajatummassa torjunta-ainekäytössä. Monien ympäristössä pysyvien ja eliöstöön kertyvien aineiden käyttö on kielletty kansainvälisillä sopimuksilla. Eliöstöön kertyvistä ja ravintoketjussa rikastuvista aineista tunnetuin lienee DDT. Sen käyttö kiellettiin Suomessa jo 1970-luvulla, mutta pitoisuudet hauessa laskivat merkittävästi alemmalle tasolle vasta pari vuosikymmentä myöhemmin. Tukholman yleissopimuksella kielletyistä pysyvistä orgaanisista aineista valtaosa on alun perin ollut kasvinsuojelussa käytettyjä torjunta-aineita (Pysyvät orgaaniset yhdisteet (POP)).

Kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön kansallinen toimintaohjelman (Työryhmämuistio mmm 2011:4) tavoitteena on minimoida kasvinsuojeluaineista johtuvat ympäristö- ja terveysriskit.

Kirjallisuutta:

Julkaistu 15.12.2015 klo 9.50, päivitetty 9.2.2018 klo 9.31