Ympäristöön päätyvät haitalliset aineet

Vesistöjä kuormittavat mm. niihin päätyvät ravinteet, mutta myös erilaiset haitalliset aineet. Itämeren kohdalla valuma-alueen asukasmäärä, maatalous, runsas teollisuus, liikenne ja muu elinkeinoelämä ovat syynä haitta-ainekuormitukseen. Hidas veden vaihtuvuus tekee Itämerestä pysyvien yhdisteiden päätepysäkin, minkä vuoksi Itämeren eliöihin on todettu kertyvän enemmän haitallisia aineita kuin valtamerissä. Pohjoisilla alueilla myös alhaiset lämpötilat vaikuttavat yhdisteiden hajoamiseen vesistöissä. 

Erilaisia synteettisiä kemikaaleja tuotetaan mm. parantamaan tuotteiden ominaisuuksia, minkä lisäksi niitä käytetään myös alkutuotannossa. Tuotteidenlaatua parantavien vaikutustensa lisäksi kemikaalit voivat kuitenkin aiheuttaa myös terveys- tai ympäristöhaittoja, joita pyritään karkeasti kuvaamaan aineiden vaarallisuusluokituksella. Haitallisia aineita voi syntyä myös tahattomasti erilaisten teollisuus- ja polttoprosessien sivutuotteina. Ympäristöön päästyään osa yhdisteistä voi olla eliöille akuutisti myrkyllisiä tai häiritä niiden elintoimintoja ja lisääntymistä. Osa yhdisteistä saattaa myös kertyä eliöiden kudoksiin, jolloin myös ihminen saattaa altistua näille aineille käyttämänsä ravinnon välityksellä.

Haitallisten aineiden ympäristöpitoisuus- ja päästötietoa on kattavimmin saatavilla yhdisteistä, joiden aiheuttamat ympäristöongelmat on havaittu vuosikymmeniä sitten (ns. ”klassiset ympäristömyrkyt”) ja joiden käyttöä on rajoitettu voimakkaasti (mm. DDT, dioksiinit, PCB). Näiden yhdisteiden päästöt ja pitoisuudet vesiympäristössä ovatkin laskeneet viime vuosikymmeninä ja näyttävät vakiintuneen tietylle tasolle. Nykyinen taso muodostuu osin kaukokulkeumasta ja osin aiemmista päästöistä, joiden vuoksi aineet kiertävät yhä ekosysteemissä. Esimerkiksi kalojen elohopeapitoisuudet ovat laskeneet Suomessa teollisuuden alapuolisissa vesissä, mutteivät vesistöjen latvoilla jossa kuormitus on nykyisin peräisin maaperästä jonne elohopeaa on päätynyt pitkäaikaisesta, laskeuman kautta tapahtuneesta, kuormituksesta (erityisesti kivihiilen poltto). Teollisuuden metallikuormitus vesiin ja ilmaan on (globaalisti) vähentynyt, mikä näkyy Suomessa mm. pienten latvajärvien sedimentteihin kertyvien metallien kuormituksen vähenemisenä.

Vesiympäristöstä löytyy nykyisin myös lukuisia haitallisia kuluttaja ja teollisuuskemikaaleja, joita ei aiemmin ole juuri tutkittu. Tällaisia yhdisteitä/yhdisteryhmiä ovat mm. fluoria sisältävät pintakäsittelyaineet, bromatut palonestoaineet, muovien lisäaineet, puhdistusaineiden ja kosmetiikan sisältämät yhdisteet sekä lääkeaineet. Ympäristöstä havaitut pitoisuudet ovat pääsääntöisesti vesieliöyhteisöille ja ihmisen terveydelle haitalliseksi arvioituja pitoisuuksia pienempiä. Koska aineiden yhteisvaikutuksista ei kuitenkaan ole tietoja ja osan yhdisteistä on todettu olevan biokertyviä, on pienienkin pitoisuuksien esiintyminen huolestuttavaa (pysyvyys-> kertyminen). Haitallisten aineiden cocktail -kuorman on kuitenkin havaittu toisinaan häiritsevän eliöiden elintoimintoja sekä lisääntymistä, mikä voi heijastua pitkällä aikavälillä koko populaatioon.

Kirjallisuus:

Julkaistu 15.12.2015 klo 9.45, päivitetty 9.2.2018 klo 9.24