Haitallisten aineiden FAQ

PCB

Hei, olisin esittänyt muutamia lisäkysymyksiä www.ympäristo.fi sivuilla mainittuihin PCB-yhdisteisiin ja dioksiineihin mm. kondensaattoreissa ja muuntajissa. Olette listanneet siellä tunnettuja valmistajia ja malleja, joissa näitä myrkkyjä on käytetty. Näistä ei tosin pääse selville, että onko mm. 70–80 luvun tietokoneissa ja pelikonsoleissa käytetty tällaisia riskeiksi tunnistettuja materiaaleja tai osia? Kuuluvatko tällaiset laitteet riskiryhmään ja mistä vaarallisten aineiden käytön saisi selville?

Toiseksi, onko teidän tietojenne mukaan vanhoissa tietokoneissa ja pelikonsoleissa muita kemikaaliriskejä, joista tulisi olla tietoinen. Esimerkiksi elektroniset osat, piirit, komponentit ja muut, onko näissä haitallisia kemikaaleja, normaalissa kunnossa tai hapettuneina? Jos on, niin miten niille voi altistua? Kysyn näitä siksi, että olen jonkin verran näiden laitteiden kanssa tekemisissä, ja niitä on kotonani aika runsaasti.

Pienimmät PCB:tä sisältävät kondensaattorit sisältävät ainetta vain muutamia millilitroja, ja niitä on aiemmin ollut esimerkiksi loistelampuissa. Ainakin jollakin todennäköisyydellä on siten mahdollista, että niitä voi olla myös muissa sähkö- ja elektroniikkalaitteissa (SER-laitteissa) kuten tietokoneissa. Vaikka meillä EU:ssa PCB:tä sisältävien laitteiden valmistus on ollut kiellettyä pitkään, niitä tuotetaan yhä Kiinassa mm. elektroniikkalaitteita varten. Aineiden käyttöä ei valitettavasti pysty näkemään merkinnöistä tai tunnistamaan muutenkaan päältä päin.

Muita kemikaaliriskejä ajatellen, SER-laitteiden muoviosissa on etenkin aiemmin käytetty palonsuoja-aineita, joiden tehtävänä on ollut estää laitteiden syttyminen. Pahimpia, nyt jo kiellettyjä palonsuoja-aineita on käytetty etenkin 70–90–luvuilla. Ne kiellettiin aikoinaan, koska eläinkokeissa niiden haittavaikutuksiksi todettiin liiallisina pitoisuuksina lisääntymismyrkyllisyys, hermomyrkyllisyys ja kilpirauhashormonin aineenvaihduntahäiriöt.

Altistuminen sekä PCB-yhdisteille että materiaalien sisältämille palonestoaineille voi tapahtua etenkin materiaalien kuumentuessa vapautuvien kaasujen välityksellä tai materiaalin kulumisen tai työstämisen myötä siitä irtoavan pölyn kautta.

Käytännössä altistumisriskiään voi siis pienentää mm. seuraavin toimenpitein: Mikäli vanhoja laitteita on edelleen käytössä, niitä kannattaa käyttää hyvin tuuletetussa tilassa, jotta lämpenemisen seurauksena mahdollisesti ilmaan vapautuvat yhdisteet eivät päätyisi hengitysilmaan. Laitteita kannattaa välttää murskaamasta/rikkomasta, työstämästä etenkään niissä olevia muoviosia tai availemasta kondensaattoreita tai niitä sisältäviä osia. Laitteet kannattaa imuroida tai muutoin puhdistaa usein pölyltä ja välttyä itse altistumasta niistä kuluvalle/vapautuvalle pölylle.

HBCD

Kysymys 1

Olemme ostamassa kivitaloa, joka on rakennettu 2004-2005. Nyt kuitenkin saimme tietää, että harkko, josta talo on tehty, sisältää sittemmin kiellettyä HBCD:tä.

  • Voiko seinän rakenteesta haihtua yhdistettä sisäilmaan? (Ilmeisesti elektronisista laitteista haihtumista tapahtuu).
  • Onko asiasta olemassa tutkimustietoa?
  • Voiko talossa asuminen aiheuttaa haittaa pienille lapsillemme?
  • Voiko tontin maaperässä olla rakennusajalta jäänyttä HBCD:tä ja uskaltaako pihalta turvallisesti syödä siellä kasvatettuja vihanneksia ja marjoja?

Kysymys 2

Hei

luin ympäristöministeriön artikkelin "Palonsuoja-aine HBCD kielletään maailmanlaajuisesti" ja pyytäisin tietoa voiko asunnon HBCD-pitoisuutta mitata mitenkään. Meillä on rakenteilla ympärivuoden asuttava vapaa-ajan asunto ja seintä on tehty EPS-valuharkoista. Sisäseinissä ei ole mitään pinnoitetta vain laudoitus EPSn päällä joten huolettaa tuleeko EPSstä HBCD -päästöjä sisäilmaan.

HBCD:tä ei ole tarkkaan ottaen vieläkään kielletty, mutta asia on parhaillaan käsittelyssä EU:ssa.

HBCD-päästöjä ei käytön aikana tule häiriintymättömästä EPS-materiaalista eli voitte ostaa, olla ja asua huoletta. Aikanaan, mikäli talo puretaan pitää sen tapahtua harkkoja rikkomatta niin, ettei ympäristö altistuisi.

Häiriintymättömällä tarkoitetaan sitä, ettei harkon rakennetta fyysisesti "kuluteta" siten, että sen polystyreenirakenne rikkoutuu. Tällainen on mahdollista esim. tilanteissa, joissa EPS:n päälle ei tule mitään suojaavaa rakennetta (rappaus, betoni, pelti tai laudoitus). Esimerkiksi karjasuojissa voi joskus olla tällaisia ratkaisuja. Tämän lisäksi esimerkiksi maan tai teiden alle laitettavat routaeristeet voivat kulua (Suomessa tosin eivät ole vaikeasti syttyvää laatua), puhumattakaan esim. suojaamattomista kaivojen ja muiden rakenteiden eristämisratkaisuista.

Syy miksi HBCD:n käyttö palonsuoja-aineena kielletään on se, että varsinaisia päästöjä syntyy itse EPS:n raaka-aineen valmistuksen, rakentamisen ja käytön yhteydessä. Rakentamisen yhteydessä HBCD:tä vapautuu pölynä, kun eristelevyjä tai harkkoja käsitellään, sahataan, hiotaan tms.. Erityisen ongelmallista on kuumalankaleikkaaminen, koska siinä HBCD kaasuuntuu suoraan hengitysilmaan. Samoin nykyään muodissa oleva julkisivueristäminen, jossa eristelevyjä joudutaan työstämään paljon jolloin myös pölyä pääsee muodostumaan. Mutta kun eristeet ovat paikallaan, päästöjä ei tule. Toinen merkittävä syy kieltoon on se, että kun palosuojattua EPS:ää valmistetaan eriste- ja rakennusmateriaaleiksi, sitä käytetään samalla "logistisista syistä" myös marginaalisempiin kohteisiin. Tällaisia ovat esim. pakkausmateriaalit tai huonekalut, vaikka niissä palosuojausta ei vaadittaisikaan. Pakkausmateriaalien polystyreeni voi puolestaan kiertää takaisin tarjottimeksi, kertakäyttöruokailuvälineeksi tai vaikka liikennemerkiksi. Huonekaluista pahimpia ovat palosuojatulla EPS-rakeella täytetyt säkkituolit, joissa polystyreenirakennetta vaivataan koko ajan, joka johtaa kyllä HBCD:n siirtymiseen huoneilmaan ja -pölyyn.

Tällä hetkellä tilanne on siis se, että HBCD on päätetty poistaa kokonaan käytöstä ja varmistaa, että nyt käytössä olevat yhdistettä sisältävät materiaalit tullaan seuraavan sadan vuoden aikana käsittelemään asianmukaisesti. Aikanaan, mikäli joudutte remontin tms. yhteydessä purkamaan harkkoja, tulee muistaa se, että ne on käsiteltävä POP -jätteenä. Tämä tarkoittaa sitä, että niissä oleva HBCD on tuhottava. Käytännössä tämä tarkoittaa polttamista jätteenpolttolaitoksessa. Harkkoja siis ei saa kierrättää eikä hävittää tavallisena kotitalous/rakennusjätteenä eikä käyttää maanparannusaineena tai laiturin kellukkeina. Myös rakennuspölylle/EPS-murskalle altistuminen pitää minimoida. Tästä tullaan antamaan tarkemmat ohjeet, kunhan kielto saadaan EU:ssa voimaan mahdollisimman pian. HBCD:n kieltämisen jälkeen käyttö rakennuksissa on sallittua vielä jonkin aikaa, jotta teollisuus ehtii ajaa korvaavan palonsuoja-aineen tuotannon ylös ja EPS-raaka-aineen valmistajat saavat prosessinsa kuntoon uudelle aineelle.

Sinänsä tämä on ihan aiheellinen huoli, sillä HBCD vaikuttaa mm. kilpirauhashormoniaineenvaihduntaan ja on pysyvä, kertyvä ja myrkyllinen yhdiste, mutta nyt, kun ne ovat paikallaan, niin eipä niistä mitään enää lähde. Arveluttavampaa ovat säkkituolit, joiden styroksia vaivataan koko ajan ja pölyä vapautuu huoneilmaan. Nekin ovat sallittuja vielä elokuuhun 2015 asti.

Haitallisten aineiden kertyminen

Voiko ns. Detox-juomilla poistaa haitallisia aineita elimistöstä?

Haitalliset yhdisteet kertyvät elimistössä yleensä rasvakudokseen. Yhdisteistä riippuen ne voivat kuitenkin kertyä myös plasmaan, lihaksiin, aivoihin, sisäelimiin sekä luustoon. Elimistö pystyy käsittelemään ja pitämään raskasmetallit sekä muut vierasaineet tiettyyn tasoon saakka vaarattomina sekä erittämään niitä pois kehosta jonkin verran virtsan ja ulosteiden mukana. Kukaan ei kuitenkaan voi itse puhdistaa elimistöstään raskasmetalleja tai haitallisia orgaanisia yhdisteitä millään konstilla. Jotkut haitalliset yhdisteet voivat kuitenkin poistua elimistöstä esim. istukan tai äidinmaidon kautta sikiöön sekä vastasyntyneeseen lapseen. Imetyksen hyötyjen on kuitenkin todettu olevan suurempia kuin sen mahdolliset haitat.  

Omia raskasmetallipitoisuuksiaan voi selvittää metalleista riippuen virtsa-, veri- ja hiustesteillä. Mittauksien tekemiselle ei yleisellä tasolla ole tarvetta, vaan ensisijaista on noudattaa virallisia suosituksia esimerkiksi elintarvikkeiden kulutuksessa.

Julkaistu 15.12.2015 klo 9.49, päivitetty 15.12.2015 klo 10.54