Suuret järvet kunnossa, rannikkovesien tila kehno

Pitkän aikavälin kehitys:
Ihmistoiminta on muokannut suurta osaa Suomen vesistöistä. Ekologiselta tilaltaan erinomaisia on enää noin 30 prosenttia järvipinta-alasta ja 20 prosenttia jokivesistä.
Lyhyen aikavälin kehitys:
Vuosien 2008 ja 2013 luokitteluiden välillä ei ole tapahtunut suurta muutosta. Jokien tila on jonkin verran parantunut ja järvien ja rannikkovesien huonontunut. Suurin syy luokituksen vaihtumiseen on kriteerien muutokset.
Suhteessa tavoitteisiin:
Tavoitteena on, että kaikkien vesien tila olisi hyvä tai erinomainen. Alun perin tämä tavoite piti saavuttaa jo vuonna 2015.

Jokien, järvien ja rannikkovesien jakautuminen ekologisen tilan luokkiin 2013

Vesien ekologisen tilan luokat
Luokkien osuudet on jokien osalta laskettu jokipituudesta ja järvien ja rannikkovesien osalta pinta-alasta. Lähde: Pintavesien ekologinen luokittelu 2013. SYKE, ELY-keskukset ja RKTL.

Pintavesien ekologinen tila 2013

Pintavesien ekologinen tila
Lähde: Pintavesien ekologinen luokittelu 2013. SYKE, ELY-keskukset ja RKTL. Kartta: Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/12.

Erinomainen ekologinen tila tarkoittaa, ettei vesistön tila ole heikentynyt lainkaan ihmisen vaikutuksesta. Tekojärvien ja muiden keinotekoisten tai voimakkaasti muutettujen vesistöjen ylin mahdollinen luokitus on erinomaisen sijaan paras.

Suurin ongelma on rehevöityminen

Pohjois-Suomen järvien ja jokien sekä koko maan suurien järvien ekologinen tila on pääosin hyvä tai erinomainen. Sen sijaan Etelä-Suomen pienet järvet kärsivät usein rehevöitymisestä.

Korkeat ravinnepitoisuudet huonontavat myös jokivesien tilaa. Jokien luokitusta laskee lisäksi usein vesirakentaminen. Lähes kaikki Suomen suurimmat Itämereen laskevat joet on rakennettu, ja niiden alkuperäiset vaelluskalakannat ovat kuolleet sukupuuttoon. Vuonna 2012 hyväksytyn kalatiestrategian ensimmäisen vaiheen tavoitteena on palauttaa kalojen kulkureitit 55 padon ohi 20 vesireitillä.

Rannikolla yhdenkään vesialueen tila ei ole erinomainen. Erityisesti Saaristomeren ja Suomenlahden tila on huolestuttava. Suomenlahden itäisimmän osan tila on kuitenkin kohentunut viime vuosina vesiensuojelutoimien ja etenkin Pietarin tehostuneen jätevedenpuhdistuksen ansiosta.

Itämeren suojelukomission ministerikokous sopi lokakuussa 2013 tiukoista Itämereen tulevien ravinteiden maakohtaisista vähennystavoitteista, jotka pitää saavuttaa vuoteen 2021 mennessä. Suomen typen ja fosforin vähennystavoitteet noin kaksinkertaistuivat aiemmasta. Niiden saavuttaminen vaatii yhä tehokkaampaa ravinnepäästöjen vähentämistä erityisesti maataloudessa.

Kaikkien vesistöjen hyvään tilaan on vielä pitkä matka

Vuoden 2013 pintavesien ekologisen luokittelun mukaan Suomen järvien pinta-alasta 85 prosenttia ja jokivesistä 65 prosenttia on hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Rannikkovesistä vain neljännes yltää samaan.

Vastaava tila-arvio tehdään kaikissa EU-maissa. EU:n vesipuitedirektiivin tavoitteena on saada kaikki vesistöt vähintään hyvään tilaan vuoteen 2015 mennessä. Suomen ja muidenkin maiden osalta tästä tavoitteesta on jo lipsuttu. Monen vesistön osalta uutta tavoitetta on aseteltu vuoteen 2021 tai 2027.

Edellinen ja ensimmäinen vastaava luokittelu valmistui vuonna 2008. Kahden luokittelun välillä vähintään hyvässä tilassa olevien jokien osuus on noussut 51 prosentista 65 prosenttiin. Parannus johtuu pääosin eri luokkien kriteereiden muuttumisesta, mutta myös pieneltä osin jokien parantuneesta tilasta.

Järvien pinta-alasta 88 prosenttia oli hyvässä tai erinomaisessa tilassa vuonna 2008. Vuoden 2013 luokituksessa tällaisten järvien osuus oli laskenut aavistuksen 85 prosenttiin. Muutos johtuu pääosin siitä, että vuoden 2013 luokituksessa on mukana aiempaa enemmän pieniä järviä, jotka ovat herkempiä rehevöitymiselle kuin isot järvet.

Yhdenkään rannikon vesialueen tila ei ole erinomainen, ja hyvässä tilassa olevienkin osuus on laskenut 36 prosentista 25 prosenttiin kahden luokittelun välissä. Muutos johtuu kriteerien muuttumisesta. Vuoden 2008 luokittelu tehtiin alustavilla kriteereillä, joita on sen jälkeen tarkennettu ja yhtenäistetty.

Luokitus kertoo ihmisen vaikutuksesta

Ekologisen tilan arvioinnissa pintavedet luokitellaan joko erinomaisiksi, hyviksi, tyydyttäviksi, välttäviksi tai huonoiksi. Luokittelu tehdään tarkastelemalla ensisijaisesti vesistön biologista laatua. Levien, kasvien ja eläinten tilaa verrataan oloihin joihin ihmistoiminta ei ole vaikuttanut. Arvioinnissa otetaan huomioon myös veden kemiallisia laatutekijöitä, kuten ravinnepitoisuus, happamuus ja näkösyvyys. Säännöstely, vaellusesteet ja muut vesistön muutokset saattavat niin ikään huonontaa luokitusta.

Lähde:

  • Pintavesien ekologinen luokittelu 2013. SYKE, ELY-keskukset ja RKTL.

 

Julkaistu 26.5.2015 klo 11.50, päivitetty 16.11.2015 klo 14.10